Elokuva-arvostelut!

[Bodailijapoika]

DiCaprion paras rooli tähän mennessä on ollut Gilbert Grapessa, josta on tietysti jo 100 vuotta, mutta kuitenkin.

Edit: ja siis tämä näkemys vielä näkemättä Revenantia.

 

[TML]

Deadpool

5/5.
Ei muuta.

 

[Tonny]

Pitää varmaan yrittää katsoa Revenant piakkoin uusiksi, koska en oikein huomannut mitään erikoisen hyvää Leon mittapuulla. Rooli oli toki vähäsanainen ja vuorovaikutus muiden kanssa pientä. Päällimmäinen fiilis leffasta oli se, että on se sääli jos kaikkien loistoroolien jälkeen tuollainen sitten sen Oscarin tuo.

Tosin hahmo oli ison osan leffasta yksin, joten pakostikin vuorovaikutus ja repliikit jää auttamatta vähiin. Duuni oli enemmän fyysistä. Veikkaan että Dicaprio silti Oscarin saa, vaikken ole nähnyt pahemmin noita muita roolisuorituksia jotka on ehdolla. Suht vaativa rooli kuitenkin enkä usko että sitä enää yksinkertaisesti uskalletaan jättää ilman, oli ansaittua tai ei. Tom Hardylle melkein toivoisin Oscaria sivuroolista. Oli jotenkin vaan jäätävä hahmo.

Leffana iski meikäläiseen aika kovaa. 4.5/5

 

[beginner]

Tosin hahmo oli ison osan leffasta yksin, joten pakostikin vuorovaikutus ja repliikit jää auttamatta vähiin. Duuni oli enemmän fyysistä. Veikkaan että Dicaprio silti Oscarin saa, vaikken ole nähnyt pahemmin noita muita roolisuorituksia jotka on ehdolla. Suht vaativa rooli kuitenkin enkä usko että sitä enää yksinkertaisesti uskalletaan jättää ilman, oli ansaittua tai ei.

Sitä juuri tuossa hain, että roolina ei parhain mahdollinen oikein kenellekään tuoda taitoja kunnolla esiin. Tämänvuotisesta porukasta en kyllä muitakaan tuon yläpuolelle nostaisi, kaikki muut nähty paitsi Redmayne (The Danish Girl). Fassbender ja Cranston esittivät oikeita henkilöitä, joista kummankaan olemusta en tunne, mutta pieni sauma myös heillä jos tulkinta on erityisen osuva. The Martian oli niin perus Damonia että en jaksa uskoa.

http://oscar.go.com/news/nominations/oscar-nominations-2016-the-complete-list-of-nominees

 

[Tigre]

Sicario (2015)
http://www.imdb.com/title/tt3397884/

Oli muuten ihan saatanan kova leffa. Ei tuu hetkeen mieleen leffaa, jossa olisi näin intensiivinen tunnelma. Se onkin tässä kaikkein paras asia. Kohtausten tyyli ja miten juoni etenee mm että Bluntin esittämä päähenkilö, että katsoja pidetään pimenossa että mistä vatusta tässä on oikein kyse. Myös hidastempoisuus, erittäin siistit humisevat ja jymisevät pahaenteiset musiikit ja uskomaton kamerankäyttö. mm paljon ilmakuvia meksikon ahdistavista paikoista. nuo kaikki myös luo tunnelman hyvin jännittäväksi.

Vaikka leffa kertoo sen kuvaamista ongelmista tuolla Meksikossa, niin leffan pääpointti on kuitenkin päähenkilön moraalin joutumisesta koville asioista joihin joutuu hommissaan. Emily blunt vetää ehkä kovimman roolinsa. tosi vakuuttava.

Paras Dennis Villeneuven elokuvista, jonka olen nähnyt. parempi kuin Prisoners. Hitosti jännittävämpi ja on timanttia loppuun asti, toisinkuin Prisoners joka kustiin lopussa ihan perseelleen. Tässä loppu oli loistava. Ei mitään mieltä päräyttävää tapahtunut, mutta se leffan tosi kova taso pysyi ihan loppuun asti.

9

 

[henki]

^Tykkäsin kanssa tosi paljon Sicariosta. Jotenkin tyly ote ja realistisen oloinen. Aika moni silti tuntuu leffan tyrmäävän.

Deadpool

Joo'o, en oo sarjiksia lukenut, niin en niistä osaa mitään sanoa, mutta olihan tää pääosin aika pellemäistä ja lapsellista runkku-kikkelihuumoria. Kikkelihuumori toimisi jos sen esittäisi hyvin, ei Ryan Reynoldsin ilmeilyllä ja kimittävällä äänellä. Koko leffan ajan oli sellainen olo, kuin Reynolds olisi vielä reilusti paskempi versio Sami Hedbergistä. Silti, sopivan pituinen, sopivan tyly paikoittain ja parin hyvän vitsin kohdalla tuli itsekin naurahdettua. Ei tästä missään nimessä paha mieli jäänyt, en vaan ymmärrä miten tätä kauhean erikoisena voi pitää.

3/5

 

[Heraiini]

^Tykkäsin kanssa tosi paljon Sicariosta. Jotenkin tyly ote ja realistisen oloinen. Aika moni silti tuntuu leffan tyrmäävän.

Deadpool

Joo'o, en oo sarjiksia lukenut, niin en niistä osaa mitään sanoa, mutta olihan tää pääosin aika pellemäistä ja lapsellista runkku-kikkelihuumoria. Kikkelihuumori toimisi jos sen esittäisi hyvin, ei Ryan Reynoldsin ilmeilyllä ja kimittävällä äänellä. Koko leffan ajan oli sellainen olo, kuin Reynolds olisi vielä reilusti paskempi versio Sami Hedbergistä. Silti, sopivan pituinen, sopivan tyly paikoittain ja parin hyvän vitsin kohdalla tuli itsekin naurahdettua. Ei tästä missään nimessä paha mieli jäänyt, en vaan ymmärrä miten tätä kauhean erikoisena voi pitää.

3/5

Vaikea se on jos ei tajua Deadpoolia hahmona.

 

[Oranki]

Deadpool

5/5.
Ei muuta.

Tämä.

 

[Revilation]

Revenant oli kyllä ehdottomasti parhaimpia elokuvia mitä olen nähnyt. Itse idea ei varsinaisesti ollut kummoinen, mutta aivan varmasti joku olisi helposti saanut siitäkin paskan tehtyä jos ei osaa asiaansa. Toteutus ja yksityiskohdat oli kyllä aivan huippuluokkaa

 

[Tigre]

Audition (1999)
http://www.imdb.com/title/tt0235198/?ref_=nv_sr_2&licb=0.9768729682531025

Tarina käynnistyy kolmihenkisen perheen äidin kuolinvuoteelta. Isä ja poika jäävät kahdestaan, mutta vuosien kuluttua isä-Aoyama (Ryo Ishibashi) päättää poikansa innostamana mennä uusiin naimisiin. Avulias ystävä järjestää kulissiksi elokuvan koekuvaukset, joihin saapuvista nuorista naisista Aoyama saa valita mieleisensä. Kuvauksiin saapuva kaunis ja salaperäinen Asami (Eihi Shiina) tuntuu olevan Aoyaman ihanteiden täyttymys.

Oli kyllä todella hieno elokuva. Ihan ekaksi pitää sanoa asia, jonka olen aiemminkin maininnut, että tykkään pirusti näistä Japsi ja Korea leffojen (tää on Japsi) hidastempoisuudesta, hiljaisuudessta ja aitoudesta. Aitoudella tarkoitan että sellainen kaupallisuuden tunne puuttuu joka on jenkkileffoissa yleensä näkyvissä.Tämä on minusta mainittava asia, koslka se on plussaa minulle henkilökohtaisesti leffoissa. Ei sillä todellakaan että Hollywood leffat olisi huonoja, päinvastoin, tarkoitan vaan että tällainen toteutuskin on kiva vaihteeksi, kun harvoin näkee.

Juoni alkaa hyvin rauhallisesti, asiat pohjustetaan hyvin ilman mitään kiirettä. Sitten kauniin pitkämustatukkaisen (kaunahiukset) naisen tullessa leffaan, johon leskeksi jäänyt päähenkilö ihastuu, niin tunnelma alkaa muuttua pikkuhiljaa mystisemmäksi ja painostavemmaksi. Naisesta huomaa että hänessä on jotain hämärää. Viimeistään siinä vaiheessa kun kuvataan naista kotonaan lattialla istumassa ne kaunahiukset silmillään kuuluen samalla ei kovin lämminsydämistä humisevaa ääntä. Tunnelma on hieno.

Naisen vetovoima, mysteerisyys ja taustoistaan juuri kertomatta jättäminen saa vaikuttamaan umpihastuneen mutta epäluuloisen miehen mielikuvituksen laukkaamaan koko naikkosesta ja sekoittamaan miehen päätä.
loppupuolella huomaa että leffa on hyvin nerokkaasti tehty ja osaa kietoa katsojansa hyvin psykologisesti koukeroihinsa. Leffa on hyvin psykologinen.

Se loppu. olen katsonut leffan 2 kertaa ja ekalla kerralla "se" lopussa oleva juttu iski kuin metrinen halko, ku se tuli niin puskista. sellainen twisti että WOOW ja sellaista juttua että... ei saat... En sano enempää.

Leffa sopii erityisesti niille jotka haluaa järkyttyä ja hämmentyä.

9+

 

[Dopey]

Bridge of Spies
http://www.imdb.com/title/tt3682448/

Todella tyylikäs leffa. Vähän turhankin korkealla odotukset kun Coenit käsikirjoittavat, Spielberg ohjaa ja Hanks on pääosassa, mutta en kyllä yhtään pettynyt. Jos haluaa supersankaritarinoiden ja non-stop väkivalta-actionin väliin jotain rauhallisempaa, niin katso tämä. Ei ole pitkä aika siitä, kun Suomikin oli tässä suurvaltapelissä yksi pieni nappula.

5/5

 

[Tigre]

Southpaw (2015)
http://www.imdb.com/title/tt1798684/

Hyvin tunnepitoinen, synkkä ja alakuloinen uheiludraama. Gyllenhaalin sisäisen tuskan, raivon ja muiden tunteiden kuvaus on tosi hyvin kuvattu ja tähän vaikuttaa tosi paljon Gyllenhaalin huippuroolisuoitus. Myös muut draamajutut ihan hyvin tehty. Mm isä-tyttö ja vaimo juttu.

Silti musta leffa oli jotenkin tylsä ja hirveen tasapaksu kokonaisuus. Warrior, The Fighter ja Foxcatcher on osattu tehdä paljon viihdyttävämmiksi ja paljon otteessa pitävimmäksi. Juonet kirjoitettu paremmin ja henkilödraama parempaa, vaikka se tosin tässäkään kuraa ollut, mutta jos vertaa niin eroa on. Tuo henkilödraaman muoto myös noissa leffoissa on mielekkäämpää. Henkilöiden välisiä ihmisuhdeongelmia. Tässä draama oli aika paljon päähenkilön tunteiden ja ongelmiensa kuvaamista, paitsi se isätyttö juttu, mutta ei se ollut vastaavan tasoista kuin vaikka Warriorissa ja Foxcatcherissa se 3 henkilön välinen sekasotku heidän väleissä.

7½

 

[Tigre]

Jurassic World (2015)
http://www.imdb.com/title/tt0369610/?ref_=nv_sr_1

Ooi mitkä fiilikset oli jo ennen leffan katsomista. Jurassicit jatkuu yli 10v tauon jälkeen ja se juttu minkä takia etenkin fiilikset oli niin kovat oli se, että Jurassic Parkit, etenkin 2 ekaa olivat varmasti varmaan toooodella monella silloisella lapsella just ne lempileffat ja ku ne dinot lapsena nyt vaan oli niin kova juttu. Erittäin nostalgista oli alkaa katsomaan tätä.

Ihan ok leffa tämä oli. En pettynyt. Mukavan viihdyttävä ja elokuvanakin ihan sellaista normaalia keskitasoa. Tapahtumat myös oli hyvin rytmitetty ja henkilöhahmojen toteutus hyvää. Ei voi sanoa mitenkään surkeeksi leffaksi. Sitten sellainen juttu mikä oli leffaa katsoessa erittäin mielenkiintoista, oli läpi leffan tarkkailla miten toteutustyyli kaikessa poikkeaa aiemmista, mitä samaa on ja mitää uutta on tullut. Isot hatunnostot kunnianosoituksesta ekaa Jurassic Parkia kohtaan. Mm se pihkassa oleva hyttynen vilahti siellä ja mm se vanha nyt rappeutunut museo ekasta, jossa vielä se sama vanha jeeppi t-rex logolla ja ne yökiikaritkin siellä!! Kaikkein paras kuitenkin oli vanhojen tuttujen musiikkien ollessa mukana. Hiton nostalginen olo, ku mm minä olin pieni lapsi kun kuulin ne ekan kerran. Ainoa mikä harmitti oli että se kaikkein legendaarisin tittitii tididdii tididiididiidiidii.... sävel ei ollut mukana. Btw melkein repesin kun huomasin et se sama Japsitiedemies joka oli 90 tehdyssä ekassa osassa mukana, niin se on tässäkin ja ihan samannäköisenä vieläkin.:D

Se kun sanoin tossa aiemmin et mukavan viihdyttävä, niin se johtuu isoilta osin nostalgiatripin lisäksi mm siitä että leffan aihe on sellainen joka on just tosi siisti. Tollainen "eläintarha" jossa vähintään 65milj vuoden takaisia otuksia ja siellä turvalasien takana mm hirmulisko kulkee siellä lehdistöjen piilossa silmä vilahtaen ja tietenkin jossain vaiheessa kaikki menee v*tuiksi ja pääsee tappokone vapaaksi. Ajatuksena "kivaa" tollainen aatella ku ite olisi siellä, ja onhan nuo saurukset edelleenkiin siisti juttu. Mukavaa tuossa asiassa oli myös se, että kun se tappokone pääsi vapaaksi, niin miten kuumottava ajatus se on tuollainen. Vaikka leffa ei ollut ahdistava, mutta oli siinä silti sellainen tosi mukava jännite, kun se otus oli pois häkistään ja porukka kusessa, miten otus mm jahtaa perässä ja mm ihmiset nurkan takana vaikka piilossa, kun peto pitkillä hampaillaan on ihan vieressä ja ärisee. Tällainen kuumoittelu et peto vapaana lisää myös viihdytysarvoa.Tuo että se pääsi vapaaksi häkistään ei varmaan spoilannut ketään, ku kaikkihan tietää että Jurassic leffassa noin tulee aina käymään.

Hybridisaurus oli tosi hyvä keksintö, odottaakin just jotain tollaista uudenlaista petoa tähän leffasarjaan. Jos leffan pääboss olisi taas ollut se t-rex niin hohhoijaa. Vaikka hybridisaurus oli kova, niin silti mun suosikki oli se valaan kokoinen dinojakin syövä Mosasaurus.

Visuaalisuus tässä on todella iso osasyy leffan viihdyttävyyteen. On siis aivan julmetun huikean näköinen leffa. nykytietokonetekgniikka, jolla dinot saatu törkeen siistin näköisiksi. Mun suosikkikohtaus oli sen mosasauruksen syöksyminen vedestä ottaen hain välipalakseen. vitja kun se oli hienon näköistä.

Dinojen ulkonäön lisäksi visuaalinen loisto muutenkin huippuluokkaa. Mm siellä puiston aulassa ollut mikälie iso hologrammi pitkäkaula pirun siisti ja sit ne kaikki sinisenä hohtavan seinän kokoiset yksityiskohtia täynnä olevat tietokonenäytöstä irti leijuvat toiminnot sun muut, joilla puiston toimintija valvotaan jne. Saman näköistä vähän kuiin Avatarissa. Myös puisto oli tosi siistin näköinen paikka mm siksi kun oli niin niin nyky aikaisen näköinen ja paikan vihreys ja ja kasvillisuuden rehevöisyys hienon näköistä. Pidin paljon tuosta mainitsemastani nyky tai siis aikaa edellä olevasta tekniikasta. Mm niistä futurisista aseista ja alla olevasta kulkuneuvosta.

Leffan kliimaksi oli musta oikeastaan tosi hyvä,
Sit tykkään aina kaikissa leffasarjoissa verrata leffaa muihin osiin. Sanotaan ekaksi että tästä puuttui oikeastaan kokonaan se vanha aito Jurassic Park tunnelma. Sitten kun elokuvana ruvetaan vertaamaan, niin on tämä kilometrin huonompi kuin ensimmäinen. Kakkonen myös parempi, mut eka ihan ylivoimaisesti paras näistä kaikista. JP 3 oli elokuvallisesti tätä uutta muistaakseni huonompi, mutta siinä oli silti vielä jäljellä se vanha Jurassic Park tunnelma jäljellä, mikä juuri teki Jurassic Parkeista noh Jurassic Parkeja. Niin ja kolmosessa oli Spinosaurus mikä oli paljon tyylikkäämpi kuin tää hybridisotakonesaurus ja t-rex yhteensä.
Tää allaoleva kohtaus alkuperäisestä JPstä on ehdottomasti parhain kohtaus koko leffasarjasta.

Tuo on jotain sellaista tunnelmaa ja jännitystä, millaisesta tää uusi osa saa vain haaveilla. Siis hyvähän tää uusi oli mut jos vertaa tohon niin...

8-

Ps. Aloitin katsoo tossa The Revenantia ja karhukohdan tullessa lopetin katsomisen ja aattelin, tällaista leffaa miltään tietokoneruuudulta katota vaan teatterissa. Todennäköisesti ensi viikolla menossa kattoo teatteriin.

 

[Max131]

Haywire (2011)

Jopas oli saatu Oscar-palkitulla ohjaajalla ja nimekkäällä näyttelijäkaartilla melkoista tuubaa aikaan. Tässähän oli varmaan koitettu tehdä kevyttä agenttitoimintaa parhaassa Ocean's Eleven -hengessä, mutta hyvin suoraviivainen tarina sotkettiin kerronnalla sellaiseksi, ettei leffassa tuntunut olevan päätä eikä häntää. Jos kerronta kärsi pahasta uskottavuusongelmasta, niin tappelukohtaukset olivat sentään ihan kohtuullisia. Tämän lisäksi jotkut ihan mielenkiintoiset kamerakulmat pistivät puolipositiivisesti silmään.

Leffaa tähditti siis entinen naisvapaaottelija Gina Carano, ja muissa rooleissa nähtiin mm. Ewan McGregor, Michael Douglas, Antonio Banderas, Channing Tatum ja Bill Paxton. Gina Caranon tissejä ei nähty :(

 

[Tigre]

In the Heart of the Sea (2015)
http://www.imdb.com/title/tt1390411/

Odotukset oli ihan ok tasolla, koska Kauniin mielen ohjaajan Ron Howardin teos. Kaunis mieli kun on yksi upeimmista leffoista ikinä, niin tältä ohjaajalta voi odotttaa vaikka mitä. Leffan aihekin oli sellainen, että innolla alkoi katsomaan. Mennään myrskyissä laivalla valaita pyydystäen ja isot valaat saattaa aiheuttaa vahinkoa laivalle/miehistölle ja leffasta tulee katasrfiofileffa. Lisäksi valaiden kunnolla näkeminen kiinnosti etukäteen, koska aina jostain syystä kaskelotit ja etenkin sinivalaat on aina kiinnostaneet eläiminä, koska jälkimmäinen etenkin niin helevetin iso otus ettei tosikaan. Siistein eläin koko pallolla.

Ihan katsottava kalatarina. Vikoja oli, mutta oli hyvääkin. Leffassa oli eri aikatasot mikä loi hienoa ulottuvuutta tarinaan. Tyyppi kertoi seikkailusta aina välillä ja välillä mentiin aina sinne itse meriseikkailun tapahtumiin. Paljon parempi tollainen tapa, kuin sellainen että vaan lähdetttäis merille ja tapahtuu katastrfori ja thats it ilman syvempää juttua taustalla.

Juoni oli ihan sanotaan että keskiverrosti kirjoitettu, mm just tuo eri aikatasot oli hyvä juttu, mutta sitten kokonaisuus siellä merellä oli vähän hajanainen, ei pysynyt ihan kasassa ja ei ollut sellaista selvää jatkuvaa yhtenäisyyden tunnetta juonen etenemisessä ja tunnelmassa.

Henkilöhahmoista miinusta, jäivät todella ohuiksi hahmoiksi, niin ohueiksi ettei edes meinannut muistaa kuka on kuka. Ihan tasaista tosi pinnallista mössöä koko porukka noista merimiehistä. Chris Hemsvorthin hahmo oli ainoastaan paremmin tehty, mutta ei voi loistava sanaa kuitenkaan käyttää.

Ja nyt se kaikkein paras juttu. Oli aivan USKOMATTOMAN hienon näköinen leffa. Ne kaikki erilaiset sääolosuhteet ja maisemat merellä, mm auringon porottaessa kirkkaaseen veteen tehden vedestä silmiä häikäisevän kirkasta, punertavan mustat myrskypilvet jne, aivan huikeeta, mutta vielä tuotakin parempi oli ne valaat. Jumalauta miten hienosti tehtyjä ja miten hienosti niitä oltiin osattu kuvattu. Arvostelun alussa oleva kuva kertoo jotain asiasta. stten myös ne kaikki valaan hyppäämiset vedestä ja mm ylhäältä kuvattu kohta kun 30m valas menee veden pinnan alla soutuveneen vieressä ja kun minä kerroin alussa, että tykkään valaista, niin sain aikamoisia kiksejä noista ja etenkin siitä kun kaskelotit olikin yllättäen erittäin agreessiivisia, ahdistavia ja veden alla äänimaailma oli aika mahtipontinen. Ulkokuoresta vielä sen verran, että ainakaan äkkiseltään ei tule mieleen kuin ainoastaan Piin Elämä, joka on hienomman näköinen.

Toimintakohtausten jälkeen loppuosuus oli musta liian tavanomainen ja tällaisessa ratkaisussa henkilöhahmojen olisi pitänyt loistaa, mut ku ne oli mitä oli, niin tuo loppuosuus oli senkin takia tylsähkö. Joku kunnon jysäyttävä huipennus olis ollut tosi hyvä, mut näillä mentiin.
leffan aivan loppukohta oli ihan mukiinmenevä kuitenkin.

Kelpo pätkä, katsoo mielellään, mutta mitään ihmeellistä tässä ei ole, muutakuin kuin ulkokuori.

8-

 

[lieska]

The Demolisher
http://www.imdb.com/title/tt3402594/

Jos on nähnyt deadpoolin ja piti siitä niin tämä on deadpoolin realistinen versio eri tarinalla. Ei tarkoita, että tätä kannattaa katsoa sitä varten että deadpool oli hyvä. Tässä ei ole mitään hollywood efektejä, ei jatkuvaa mäiskettä, ei auringonpaistetta, eikä hymynaamoja. Päähenkilö on maailmalle katkera korjausmies, joka purkaa ihmisille pahaa oloaan. Hänen vaimonsa on ex-poliisi joka on vammautunut jengihyökkäyksessä. Traumatisoitunut aviomies kärsii mielenterveyshäiriöistä ja paranoiasta. Hän arvostaa vaimoaan paljon ja auttaa tätä tämän vammasta aiheutuneiden liikuntahäiriöiden hoidossa.

Aviomies vetää työpäivän päätteeksi mellakkapoliisi haarniskan niskaan ja lähtee kaupungille metsästämään jengiläisiä. Tästä seuraa randon ihmisille ja rikollisille purettua pahaa oloa, yksinkertaista muksimista tonfilla, nyrkeillä, etc. Kaiken maailman rikolliset ja normaalit ihmiset menettävät henkensä, miehen ongelmien takia. Lopulta hän törmää nuoreen äitiin ja alkaa vainota tätä. Mies luulee, että nuoriäiti on jengiläinen seuraa häntä. Ihmeen yhteensattuma he ovat vain olleet samassa elokuvanäytöksessä ja nuori äiti on löytänyt päähenkilön vaimon hävinneen kaulakorun elokuvateatterista. Soppa on valmis. Viimeisen päälle synkkä elokuva, mitään ei ole kaunisteltu. Erilainen elokuva.

7/10

 

[P.Lahtinen]

Grimsby
Nauroin vedet silmissä tätä katsoessa. Jos et pidä alapäähuumorista tämä ei ole sinulle. BaronCohen ei kyllä petä.

DeadPool
Hieman erilainen supersankari filmatisointi. Mietin että jos pitää tästä niin sitten pitää melko varmaan myös Grimsbystä. Suosittelen.

 

[Tigre]

Terminator & Terminator 2: Judgement Day

Piti katsoa tässä Terminator Genisys, mut ku vanhat osat ei oo niin tuoreessa muistissa, ku katsomisesta niin kauan aikaa, niin aattelin kattoo vähän näitä vanhempia, saa enemmän irti varmaan tällä tavalla siitä uudesta.
Kaikkihan nää ekat Terminaattorit tietää, et ei sillä. Teki vain mieli omia mielipiteitä kirjoitella, ku en oo koskaan Terskoja arvostellut.

Arvostelen nämä tälleen saman otsikon alla, kun aika samaan syssyyn kuuluu. Onhan näissä tietenkin eroja, mut yleisesti ottaen aika samaa. T2 tietenkin se legendaarisin ja paras näistä ja nämä 2 ekaa ovat varmaan kovimmat/äijimmät action leffat ikinä. Ainakin T2, T1 vaikea sanoa et onko toisena vai voiko siihen väliiin änkeä vielä joku muu leffa näiden väliin.

Elokuvanahan molemmat on aivan huippuluokkaa. Miten hyvin juonet kirjoitettu, hahmot toteutettu, näyttely, kuvaus, musiikit, lavasteet, kaikki, ja ideahan juonessa on melkein just sitä mielenkiintoisinta mitä voi olla. Ydinsota ja sen jälkeinen tuho, koneet ottaneet vallan, aikamatkailua aikeina välttää/varmistaa tuomiopäivän tulemista. huh...

Tulevaisuudessa täydessä tuhossa koneiden pitäessä valtaa, tunnelma on saatu tuollaisen asian ollessa kysymyksessä niin täydelliseksi kuin olla ja voi. Yksi kiitos äänimaailmalle ja musiikeille. Sitten hyvä kuvallinen esimerkki mm aivan alussa, kun koneet sotii siellä raunioituneessa pimeydessä ihmisten pääkallojen ollessa maassa jäätävinä kasoina ja tuossa kohtaa soi kauhee musiikki. Kunnon tuhon tunnetta. Myös toinen hyvä esimerkki tuomiopäivän tunteesta on T2ssa kohtaus, jossa Sarah näkee unta, jossa katsoo leikkipuistoa ja miljoonakaupunkia aidan takaa, kun ydinpommi räjähtää tuhoten, polttaen kaiken ja höyrystävän ihmiset luurangoiksi + se äänimaailma tossakin kohtaa. Hyi stna. Myös tietenkin tuo tulevaisuuden ehkä tulevan tuhon tunne on koko ajan leffoissa yllä koska luonnollisesti asiastahan leffa kertoo ja se on tosi hyvä et se ahdistava tunnelma on yllä kaiken aikaa.

Toimintakohtaukset on järjettömän tyylikkäästi tehty. Niissä on niin ÄIJÄmäinen ja mahtipontinen ote, lisäksi upealla kuvauksella on isoa osuutta asiaan. Ei ole muuten myöskään varmaan ikinä missään leffassa, kuin ekassa ja tässä tokassa Terskassa niin hienosti yhdistetty hidastukset ja äänimaailma toisiinsa. Ne on niin siistejä kohtauksia kun Arska, oli se sitten hyvä ta paha Arska, niin kävelee hidastettuna esim vetäen pumppuhaulikon takistaan äänitehosteiden/musiikkien kuuluessa. Myös se oli törkeän hieno toimintakohtaus, jossa kanssa leikittiin äänillä ja hidastuksilla oli se, jossa T-1000 vetää rekalla suoraan sillan kaiteesta läpi sillalta alas pojan perään. Stnan ahdistavaa tommoinen. Sitten se Arskan minigun kohtaus on ehkä äijin kohtaus koko leffahistoriassa.

Sit kummankin osan omista vahvuuksista. T2 on numeron verran parempi, se on kaikki asiat huomioon ottaen paremmin tehtyä elokuvaa ja kakkosessa myös on koskettavuutta mukana, jota ekassa ei taitanut olla. Ainoa asia jossa T1 on T2sta parempi on kuumoittavuus. Vaikka pidin enemmän hyvästä Arskasta, mut jos ahdistavuuden kannalta puhutaan, niin ykkösessä Ahnuld oli paha ja oli jatkuvasti perässä. Hiton kuumottavaa ja aina kun Arska seurasi soi selllaista pahaenteistä jyminää. Mun suosikki kuumotuskohtaus leffasta oli se poliisilaitos kohtaus, ku naiselle sanottiin, täällä on 30 poliisia, et nuku vaan rauhassa siinä sohvalla, ei mitään hätää. Ton T1sen tunnelma ku ukko seuraa on vähän samanlainen kuin No Country For Old Menissa. Ainiin seurasihan siinä kakkosessakin T-1000, mut se ei ollu yhtään sellaista kuumoitusta ku T1n Arska.

Lopuksi pakko mainita T2n siitä koskettavuudesta. Musta se loppu on aina ollut jotenkin tosi surullinen.:( Vaikka kyseessä on kone, niin silti jollain tavalla ajattelee, että miten uskollinen ja koneisuudestaan huolimatta niin symppis kaveri, niin siksi tuo lopun juttu oli aika haikee ja kun se poika oli opettanut sillle sen peukun näytönkin muun ihmismäisen opetuksen lisäksi, niin se peukun nosto oli myös osasyy sen kohdan haikeuteen, ku oli sellaista inhimillisyyden tunnetta siinä + siinä ennen tota ollut kohta "nyt tiedän miksi itkette, vaikka minä en itse pysty siihen" Hienoa että tällaisessa äijäleffassa on tollaista juttua myös, ei mitään siirappia tai jotain ylidramaattista paskaa, vaan aidosti ja hillitysti, mutta tehokkaasti tehtyä asiaa.

Koko komeuden kruunaa leffahistorian mahtavin tunnusmusa. En oo varmaan yksin eikä varmaat monet tuhannetkaan kenellä pistää kylmiä väreitä se. Ei nyt vielä niinkään erikseen kuunneltuna, vaan nimenomaan leffan katsomisen jälkeen lopputekstien pyöriessä, kun se just nähty elokuva siinä silleen nivoutuu siihen musiikkiin ja lopputekstit on pakko katsoa loppuun.

Terminator 9

Terminator 2 10

 

[pastor1]

Terminator & Terminator 2: Judgement Day

Piti katsoa tässä Terminator Genisys, mut ku vanhat osat ei oo niin tuoreessa muistissa, ku katsomisesta niin kauan aikaa, niin aattelin kattoo vähän näitä vanhempia, saa enemmän irti varmaan tällä tavalla siitä uudesta.
Kaikkihan nää ekat Terminaattorit tietää, et ei sillä. Teki vain mieli omia mielipiteitä kirjoitella, ku en oo koskaan Terskoja arvostellut.

Arvostelen nämä tälleen saman otsikon alla, kun aika samaan syssyyn kuuluu. Onhan näissä tietenkin eroja, mut yleisesti ottaen aika samaa. T2 tietenkin se legendaarisin ja paras näistä ja nämä 2 ekaa ovat varmaan kovimmat/äijimmät action leffat ikinä. Ainakin T2, T1 vaikea sanoa et onko toisena vai voiko siihen väliiin änkeä vielä joku muu leffa näiden väliin.

Elokuvanahan molemmat on aivan huippuluokkaa. Miten hyvin juonet kirjoitettu, hahmot toteutettu, näyttely, kuvaus, musiikit, lavasteet, kaikki, ja ideahan juonessa on melkein just sitä mielenkiintoisinta mitä voi olla. Ydinsota ja sen jälkeinen tuho, koneet ottaneet vallan, aikamatkailua aikeina välttää/varmistaa tuomiopäivän tulemista. huh...

Tulevaisuudessa täydessä tuhossa koneiden pitäessä valtaa, tunnelma on saatu tuollaisen asian ollessa kysymyksessä niin täydelliseksi kuin olla ja voi. Yksi kiitos äänimaailmalle ja musiikeille. Sitten hyvä kuvallinen esimerkki mm aivan alussa, kun koneet sotii siellä raunioituneessa pimeydessä ihmisten pääkallojen ollessa maassa jäätävinä kasoina ja tuossa kohtaa soi kauhee musiikki. Kunnon tuhon tunnetta. Myös toinen hyvä esimerkki tuomiopäivän tunteesta on T2ssa kohtaus, jossa Sarah näkee unta, jossa katsoo leikkipuistoa ja miljoonakaupunkia aidan takaa, kun ydinpommi räjähtää tuhoten, polttaen kaiken ja höyrystävän ihmiset luurangoiksi + se äänimaailma tossakin kohtaa. Hyi stna. Myös tietenkin tuo tulevaisuuden ehkä tulevan tuhon tunne on koko ajan leffoissa yllä koska luonnollisesti asiastahan leffa kertoo ja se on tosi hyvä et se ahdistava tunnelma on yllä kaiken aikaa.

Toimintakohtaukset on järjettömän tyylikkäästi tehty. Niissä on niin ÄIJÄmäinen ja mahtipontinen ote, lisäksi upealla kuvauksella on isoa osuutta asiaan. Ei ole muuten myöskään varmaan ikinä missään leffassa, kuin ekassa ja tässä tokassa Terskassa niin hienosti yhdistetty hidastukset ja äänimaailma toisiinsa. Ne on niin siistejä kohtauksia kun Arska, oli se sitten hyvä ta paha Arska, niin kävelee hidastettuna esim vetäen pumppuhaulikon takistaan äänitehosteiden/musiikkien kuuluessa. Myös se oli törkeän hieno toimintakohtaus, jossa kanssa leikittiin äänillä ja hidastuksilla oli se, jossa T-1000 vetää rekalla suoraan sillan kaiteesta läpi sillalta alas pojan perään. Stnan ahdistavaa tommoinen. Sitten se Arskan minigun kohtaus on ehkä äijin kohtaus koko leffahistoriassa.

Sit kummankin osan omista vahvuuksista. T2 on numeron verran parempi, se on kaikki asiat huomioon ottaen paremmin tehtyä elokuvaa ja kakkosessa myös on koskettavuutta mukana, jota ekassa ei taitanut olla. Ainoa asia jossa T1 on T2sta parempi on kuumoittavuus. Vaikka pidin enemmän hyvästä Arskasta, mut jos ahdistavuuden kannalta puhutaan, niin ykkösessä Ahnuld oli paha ja oli jatkuvasti perässä. Hiton kuumottavaa ja aina kun Arska seurasi soi selllaista pahaenteistä jyminää. Mun suosikki kuumotuskohtaus leffasta oli se poliisilaitos kohtaus, ku naiselle sanottiin, täällä on 30 poliisia, et nuku vaan rauhassa siinä sohvalla, ei mitään hätää. Ton T1sen tunnelma ku ukko seuraa on vähän samanlainen kuin No Country For Old Menissa. Ainiin seurasihan siinä kakkosessakin T-1000, mut se ei ollu yhtään sellaista kuumoitusta ku T1n Arska.

Lopuksi pakko mainita T2n siitä koskettavuudesta. Musta se loppu on aina ollut jotenkin tosi surullinen.:( Vaikka kyseessä on kone, niin silti jollain tavalla ajattelee, että miten uskollinen ja koneisuudestaan huolimatta niin symppis kaveri, niin siksi tuo lopun juttu oli aika haikee ja kun se poika oli opettanut sillle sen peukun näytönkin muun ihmismäisen opetuksen lisäksi, niin se peukun nosto oli myös osasyy sen kohdan haikeuteen, ku oli sellaista inhimillisyyden tunnetta siinä + siinä ennen tota ollut kohta "nyt tiedän miksi itkette, vaikka minä en itse pysty siihen" Hienoa että tällaisessa äijäleffassa on tollaista juttua myös, ei mitään siirappia tai jotain ylidramaattista paskaa, vaan aidosti ja hillitysti, mutta tehokkaasti tehtyä asiaa.

Koko komeuden kruunaa leffahistorian mahtavin tunnusmusa. En oo varmaan yksin eikä varmaat monet tuhannetkaan kenellä pistää kylmiä väreitä se. Ei nyt vielä niinkään erikseen kuunneltuna, vaan nimenomaan leffan katsomisen jälkeen lopputekstien pyöriessä, kun se just nähty elokuva siinä silleen nivoutuu siihen musiikkiin ja lopputekstit on pakko katsoa loppuun.

Terminator 9

Terminator 2 10

Hyvin kiteytetty, paitsi että ekalle 9,5 ja tokalle kybä.

 

[P.Lahtinen]

Terminator & Terminator 2: Judgement Day

Piti katsoa tässä Terminator Genisys, mut ku vanhat osat ei oo niin tuoreessa muistissa, ku katsomisesta niin kauan aikaa, niin aattelin kattoo vähän näitä vanhempia, saa enemmän irti varmaan tällä tavalla siitä uudesta.
Kaikkihan nää ekat Terminaattorit tietää, et ei sillä. Teki vain mieli omia mielipiteitä kirjoitella, ku en oo koskaan Terskoja arvostellut.

Arvostelen nämä tälleen saman otsikon alla, kun aika samaan syssyyn kuuluu. Onhan näissä tietenkin eroja, mut yleisesti ottaen aika samaa. T2 tietenkin se legendaarisin ja paras näistä ja nämä 2 ekaa ovat varmaan kovimmat/äijimmät action leffat ikinä. Ainakin T2, T1 vaikea sanoa et onko toisena vai voiko siihen väliiin änkeä vielä joku muu leffa näiden väliin.

Elokuvanahan molemmat on aivan huippuluokkaa. Miten hyvin juonet kirjoitettu, hahmot toteutettu, näyttely, kuvaus, musiikit, lavasteet, kaikki, ja ideahan juonessa on melkein just sitä mielenkiintoisinta mitä voi olla. Ydinsota ja sen jälkeinen tuho, koneet ottaneet vallan, aikamatkailua aikeina välttää/varmistaa tuomiopäivän tulemista. huh...

Tulevaisuudessa täydessä tuhossa koneiden pitäessä valtaa, tunnelma on saatu tuollaisen asian ollessa kysymyksessä niin täydelliseksi kuin olla ja voi. Yksi kiitos äänimaailmalle ja musiikeille. Sitten hyvä kuvallinen esimerkki mm aivan alussa, kun koneet sotii siellä raunioituneessa pimeydessä ihmisten pääkallojen ollessa maassa jäätävinä kasoina ja tuossa kohtaa soi kauhee musiikki. Kunnon tuhon tunnetta. Myös toinen hyvä esimerkki tuomiopäivän tunteesta on T2ssa kohtaus, jossa Sarah näkee unta, jossa katsoo leikkipuistoa ja miljoonakaupunkia aidan takaa, kun ydinpommi räjähtää tuhoten, polttaen kaiken ja höyrystävän ihmiset luurangoiksi + se äänimaailma tossakin kohtaa. Hyi stna. Myös tietenkin tuo tulevaisuuden ehkä tulevan tuhon tunne on koko ajan leffoissa yllä koska luonnollisesti asiastahan leffa kertoo ja se on tosi hyvä et se ahdistava tunnelma on yllä kaiken aikaa.

Toimintakohtaukset on järjettömän tyylikkäästi tehty. Niissä on niin ÄIJÄmäinen ja mahtipontinen ote, lisäksi upealla kuvauksella on isoa osuutta asiaan. Ei ole muuten myöskään varmaan ikinä missään leffassa, kuin ekassa ja tässä tokassa Terskassa niin hienosti yhdistetty hidastukset ja äänimaailma toisiinsa. Ne on niin siistejä kohtauksia kun Arska, oli se sitten hyvä ta paha Arska, niin kävelee hidastettuna esim vetäen pumppuhaulikon takistaan äänitehosteiden/musiikkien kuuluessa. Myös se oli törkeän hieno toimintakohtaus, jossa kanssa leikittiin äänillä ja hidastuksilla oli se, jossa T-1000 vetää rekalla suoraan sillan kaiteesta läpi sillalta alas pojan perään. Stnan ahdistavaa tommoinen. Sitten se Arskan minigun kohtaus on ehkä äijin kohtaus koko leffahistoriassa.

Sit kummankin osan omista vahvuuksista. T2 on numeron verran parempi, se on kaikki asiat huomioon ottaen paremmin tehtyä elokuvaa ja kakkosessa myös on koskettavuutta mukana, jota ekassa ei taitanut olla. Ainoa asia jossa T1 on T2sta parempi on kuumoittavuus. Vaikka pidin enemmän hyvästä Arskasta, mut jos ahdistavuuden kannalta puhutaan, niin ykkösessä Ahnuld oli paha ja oli jatkuvasti perässä. Hiton kuumottavaa ja aina kun Arska seurasi soi selllaista pahaenteistä jyminää. Mun suosikki kuumotuskohtaus leffasta oli se poliisilaitos kohtaus, ku naiselle sanottiin, täällä on 30 poliisia, et nuku vaan rauhassa siinä sohvalla, ei mitään hätää. Ton T1sen tunnelma ku ukko seuraa on vähän samanlainen kuin No Country For Old Menissa. Ainiin seurasihan siinä kakkosessakin T-1000, mut se ei ollu yhtään sellaista kuumoitusta ku T1n Arska.

Lopuksi pakko mainita T2n siitä koskettavuudesta. Musta se loppu on aina ollut jotenkin tosi surullinen.:( Vaikka kyseessä on kone, niin silti jollain tavalla ajattelee, että miten uskollinen ja koneisuudestaan huolimatta niin symppis kaveri, niin siksi tuo lopun juttu oli aika haikee ja kun se poika oli opettanut sillle sen peukun näytönkin muun ihmismäisen opetuksen lisäksi, niin se peukun nosto oli myös osasyy sen kohdan haikeuteen, ku oli sellaista inhimillisyyden tunnetta siinä + siinä ennen tota ollut kohta "nyt tiedän miksi itkette, vaikka minä en itse pysty siihen" Hienoa että tällaisessa äijäleffassa on tollaista juttua myös, ei mitään siirappia tai jotain ylidramaattista paskaa, vaan aidosti ja hillitysti, mutta tehokkaasti tehtyä asiaa.

Koko komeuden kruunaa leffahistorian mahtavin tunnusmusa. En oo varmaan yksin eikä varmaat monet tuhannetkaan kenellä pistää kylmiä väreitä se. Ei nyt vielä niinkään erikseen kuunneltuna, vaan nimenomaan leffan katsomisen jälkeen lopputekstien pyöriessä, kun se just nähty elokuva siinä silleen nivoutuu siihen musiikkiin ja lopputekstit on pakko katsoa loppuun.

Terminator 9

Terminator 2 10

Makkarin hyllyssä