Hateful Eight on elokuvallisesti kaikin puolin todella hieno teos. Mua jäi eniten kuitenkin häiritsemään sama asia, jonka huomasin jo Djangon kohdalla ja osittain Inglorious Basterdsinkin. Etenkin näissä kahdessa viimeisimmässä Tarantinon elokuvassa käsikirjoitus tuntuu väkisin väännetyltä, tarkemmin määriteltynä dialogi ja hahmot. Juoni itsessään ja kaikki rytmitykset ovat kyllä kunnossa, mutta näillä hassuilla aksenteilla puhuvat erittäin karikatyyriset hahmot eivät vain ole mieleeni, koska eivät tunnu millään tavalla aidoilta tai samaistuttavilta. Aiemmissa Tarantinon pätkissä tätä ongelmaa ei ole ollut, vaikka sielläkin hahmot ovat olleet osittain ylilyötyjä, mutta he ovat silti tuntuneet aidoilta.
Samoin juuri Tarantinon tavaramerkki eli dialogi on muuttunut ajan kanssa todella väkinäisen oloiseksi joissain tilanteissa. Siinä missä Pulp Fictionin yli kaksi ja puolituntisen keston jaksaa katso yhä uudelleen ja uudelleen kuunnellen elokuvahistorian yhtä parhainta käsikirjoitusta, nämä uudemmat leffat tarjoavat dialogin kannalta ylipitkää ja tyhjän päiväistä länkytystä, joka ei tuo tarinaan tai hahmoihin mitään uutta ja yrittää olla koomista. Joku kriitikko kirjoittikin hyvin, että ehkäpä Tarantino on tullut sokeaksi omalle työlleen, kun on tarpeeksi kauan kuullut, kuinka ihmiset ylistävät häntä neroksi. Silloin hän voi kirjoittaa mitä vain, kun pitää sitä itsekin jo mestariteoksena, ja tuottajat ovat jo aikoja sitten antaneet hänelle vapaat kädet.
Eli vähän ristiriitaiset fiilikset jäi elokuvasta. Kaikin puolin loistavasti toteutettu niin ohjauksen kuin näyttelemisen kannalta. Valkokankaalla tarjoillaan kaunista kuvaa, jota tahdittaa äärettömän hieno Morriconen soundtrack, mutta sitten nämä ylipitkät sisällöttömät dialogit ja liian koomisiksi väännetyt hahmot laskevat pisteitä. Nämä ovat kummatkin siis vain ja ainoastaan käsikirjoituksen mokia. Siinä missä Leone osaa käyttää hiljaisuutta hyväkseen, Tarantino täyttää äänimaailman ylimääräisellä paskanjauhannalla. Täytyy nyt katsastaa uudelleen vielä joskus tulevaisuudessa, koska Djangokin parani mielestäni vasta toisella katsomiskerralla, mutta menee sinne Quentinin heikompaan päähän filmografiaa, ei kuitenkaan huonoin, sillä onhan tuolla Death Proof.
7+/10
Tää ei todellakaan ole Di Caprion paras rooli
