Todella hienoja tekstejä, melkeen tuli itselle tippa linssiin joidenkin tekstien kohdalla.
Vahva alkoholismi, ja sen mukanaan tuomat peruskuviot joita jo lueteltu, oli mukana munkin lapsuudessa, jälkeenpäin on ilmennyt myös niitä asioita ympärilläni tapahtuneen, mistä ei nettifoorumeilla puhuta - jostain syystä yhtään mikään lapsuudessa tapahtunut ei hirveästi liikauttanut silloin, ja sittemmin saanut potea melkeen huonoa omaatuntoa koska nuo sairaimmatkaan jutut ei saa mitään vihaa aikaiseksi, vaikka sehän on hyvä vaan.
Omakohtaisesti rankimmat kokemukset liittyy ehkäpä ex-tyttöystävään jonka kanssa seurustelin aiemmin "teininä" vuoden verran, ja nyt saman verran kunnes tarina parisen kuukautta sitten katkes. Ero sinällään oli viimeksi kokemus josta ei tullu kai täysin toivuttua.
Edellisellä kerralla seurustellessa tyttöystävällä diagnosoitiin aivokasvain, jota ei voisi leikata ja elinaika olisi joko normaali elämä tai joku päivä henki pois. En muista enää niin tarkasti miltä se tuntu, mutta se oli shokki. Hetkeä myöhemmin diagnoosi todettiin vääräksi, kyseessä olikin epilepsia johon hoito tiedossa, joka selitti myös erinäiset ikävät tapaukset asiaan liittyen.
Viime suhteessa rankoista kokemuksista tulee mieleen yksi, kun en kuullut tyttöystävästä mitään ollessani pitkässä yövuorossa vartijan hommissa. Tilanne oli sellainen, että oli luvannut soittaa. Tiesin että oli luultavasti yksin kotona ja sairastaa epilepsiaa, joten iski täydellinen paniikki. Koitin tehdä töitä hetken kunnes oli pakko soitella ympäriinsä uppo-oudoillekin ihmisille josko tietäisivät jotain olinpaikasta.
Lopulta sanoin työpaikalla että lähden nyt, mulle ei ole väliä jos saan potkut nyt on kyse isommasta. Lähdin ajamaan kotiseudulle tuhatta ja sataa, ja ehdin ~20km ajaa kunnes tyttöystävä soittaa ja kertoi saaneensa lievän epilepsiakohtauksen mutta olevansa ihan kunnossa.
Tuon 20km aikana tuli oltua täysin toisessa maailmassa ja itkettyä melkosen vuolaasti, juteltua itsekseen ihan sekavia, mielessä pyöri jo hautajaiset.
Monia muita asioita on jotka on pysäyttäny ja saanu ajattelemaan isosti.
Toinen saattaa näille jutuille nauraa, mutta itseä lähinnä huolestuttaa se miten isosti asiat tulee aina otettua, yks väärä sana kaverilta tai naiselta josta pitää saa loukkaantumaan ja joku päivä ei huvita mikään ku kattelis koko puuhaa vierestä, pistää välillä miettimään miten heikko pää kestää jos ennemmin tai myöhemmin käy jotain "aikuisten oikeesti" ikävää jota täällä monet on joutunu kokemaan - epäilen ettei kovin hyvin.
