Elämänne rankin kokemus?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Örkki
  • Aloitettu Aloitettu
Sumu sanoi:
Täytyy tähän väliin todeta että suorastaan hävettää niiden henkilöiden puolesta jotka kehtaavat kirjoittaa tähän threadiin ja kertovat rankimmaksi kokemuksekseen intin tykkileirin tai auton renkaan puhkeamisen tms. Jumalauta, ihmiset puhuvat täällä vakavista asioista jotkut spedet räksyttävät ja louskuttavat leukojaan ja kertovat omasta mielestään aivan hillittömän hauskoja juttuja.

Intin pientä leiriä ja elämän oikeasti vaikeita kokemuksia ei voi verrata, eikä minulla riittäisi edes pokka jauhaa moista paskaa tänne. Jos ei ole oikeasti ikinä kokenut rankempia asioita niin minun puolestani voi jatkossa jättää kirjoittamatta tähän threadiin.

Omista vaikeista hetkistäni ja kokemuksistani en aio ainakaan tällä hetkellä kirjoittaa, ne ovat minulle henkilökohtainen asia. Avauduin vaan, olenhan tiettävästi huumorintajuton.
Click to expand...

Joo no ehkä se nyt vaan on niin että se fyysisesti rankinta mitä on kokenut joillekin. Henkinen puoli on sitten toinen asia. Kaikilla ei ole vaan henkistä kanttia niinkuin toisilla. En mä nyt sanoisi että se nyt helpoimmasta päästä on valvoa paria viikkoa 2h yöunilla. Tai no enhän minä tietty tiedä mitä ne tykkimiehet siellä metässä tekee. Pitäisi varmaan sinunkin tietää pitkään treenanneena että ei vähällä ruualla ja huonoilla unilla hirveästi ennätä palautua ryynäyksestä. Voisin melkein lyödä pallini pantiksi ettet vastaavanlaista rääkkiä ole kokenut missään muualla kuin armeijassa. Riippuu tietysti aika paljolti tehtävästä sielläkin. Itse kyllä sanoisin että juuri pahimman rasituksen olen kokenut armeijassa fyysisellä puolella. Henkisen puolen rankimmasta kokemuksesta en sitten edes kerro koska se ei kuulu sen koommin muille.
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Haapis sanoi:
Meinasin kirjoittaa ihan samaa. Ja en voi kyllä sanoa kohdanneeni mitään erityisen rankkaa toistaiseksi elämässäni.

Ja niin kuin aiemmin todetttua, niin omat, pienet murheeni tuntuvat aika mitättömiltä tämän ketjun lukemisen jälkeen!
Click to expand...

Komppaan edellisiä, miksi pitää vertailla? Threadin otsikko on kuitenkin elämänne rankin kokemus. Ei siis etsitä ihmistä, kenen kokemus on kaikkien ihmisten kokemuksista rankin vaan ylipäänsä kullekin rankalta tuntuneita kokemuksia.

Musta on hienoa, että ihmiset uskaltaa kirjottaa.
 
Niinisalo, loppusota... plus 30 lämmintä, 1000000000000000000000 mäkäräistä pyörii ympärillä.
Ihanaa.
 
Huh, kyllä hiljaseksi vetää osa näistä jutuista... Ite olen säästynyt lähes täysin koulukiusaamiselta ja läheisten kuolemilta.


Lapsuudesta on jäänyt mieleen faijan alkoholismi ja vanhempien riitaisa avioliitto. Nykyään en jaksa enää välittää, mutta kyllä se silloin ala-asteella pisti naaman vakavaksi kun muitten porukat hakivat penskansa välittömästi koulun päätyttyä ja sai aina yksin odottaa pihalla keinuissa ties kuinka kauan. Tai kun piti keksiä mitä ihmeellisimpiä tekosyitä, miksi kaverit ei voineet tulla kylään kun känninen iskä mongertaa sohvalla. Tai kun ihan muutama vuosi sitten jätti mut odottamaan korkeessa kuumeessa puoleksi tunniksi yli -30C:n pakkaseen, koska ei olis muuten ehtinyt Alkoon. Kaikista pahinta on ollut kun silloin joskus kun faija kuskasi mua vielä treeneihin, rupesin ihmettelemaan kun auto kävi välillä vastaantulijoiden kaistalla. No, kännissähän se k*pää tietysti oli. Häpeen vieläkin sitä etten soittanut silloin poliisille, vihaan rattiksia yli kaiken ja jos tossa olis jotain jollekin ulkopuoliselle sattunut, niin.... Se tosin jäi myöhemmin rattijuoppodesta kiinni muussa yhteydessä.

Joskus on tullut nyrkkiä/jalkaa/painia, mutta fyysinen väkivalta ei oo mitään kun vertaa kaikkeen muuhun paskaan:(. Käytännössä olen elänyt ilman isää koko lapsuuden ja nuoruuden (kännissä ~350vrk/vuosi), vaikka samassa talossa asutaankin. Ja aina ollut kateellinen joillekin kavereille niiden ihanista perheistä, antaisin mitä vaan että olis niin lämpimät suhteet täälläkin. Turvattomuudesta ja loputtomasta lupausten pettämisestä on jäänyt semmonen perusepäluottamus muita ihmisiä kohtaan, esimerkiksi kun kavereiden kanssa sovitaan joku meno, odotan aina ihan viimisiin hetkiin asti, että "ne kuitenkin peruu". Puhumattakaan suhteistä vastakkaiseen sukupuoleen. No tietysti paskoistakin asioista pitää kaivaa ne positiiviset puolet esille, eipä tee itsellä ainakaan pahemmin mieli ryypätä joka viikonloppu, muutenkin terveet elämäntavat kunniassa ja tiedän millaisen lapsuuden haluan tarjota mahdolliselle jälkikasvulle. Ja alkoholistimiestä/jotain sinnepäin kallellaan olevaa en rupea kattelemaan hetkeäkään:curs:.


Fyysisesti rankinta olivat viimetalvinen auto-onnettomuus ja kun kuukautta myöhemmin neljän henkilöauton verran painava auraustraktori koitti mankeloida jalan. Ensimmäinen oli ehkä henkisesti rankempaa, siinä kun tosiaan hetken luuli kuolevansa (samalla katosi se lapsuuden illuusio kuolemattomuudesta) ja vastaantulijoiden henki ja terveys yhtälailla vaarassa kuin omakin. Jälkimmäinen meni sitten "ahaa, tää on tuttua jo, 7 elämää jäljellä:D"-fiiliksillä henkiseltä puolelta, mutta kipu oli jotain niin tajutonta, kun se vielä jatkui useemman tunnin ajan...:urjo:
 
päätepysäkillä seisominen...

Niin rankin kokemus :eek: Ehdottomasti seisominen elämän pääte pysäkillä...Onneksi ei ottaneet "kyytiin" tällä kertaa...Sain jatkaa elämää...Mikä voisi olla rankempi juttu kuin kuolema ??? Mieti sitä :rock:
 
Skin n´bones sanoi:
Niin rankin kokemus :eek: Ehdottomasti seisominen elämän pääte pysäkillä...Onneksi ei ottaneet "kyytiin" tällä kertaa...Sain jatkaa elämää...Mikä voisi olla rankempi juttu kuin kuolema ??? Mieti sitä :rock:
Click to expand...

Mitähän tämä nyt sitten ihan tarkoittaa? Miten "elämän päätepysäkillä"?
 
Ehdottomasti rankin kokemus oli kaverin itsemurha kesällä. Vaikka kaverilla oli ollut mielenterveysonglemia olin luullut että asia oli hoidossa. Kavei kävi välillä hoitojaksoilla ja näytti muutenkin olevan menossa parempaan päin. Oli viikkoa ennen tapahtumaa ollut puhetta että nähtäis ku pääsee pois hoidosta. Sovittiin että nähtäis ravintolassa missä olin siihen aikaan töissä. Siinä sit viikonlopun ihmettelin ku ei äijää näy ja sit sunnutaina tuli puhelu että ei tuu näkymään enää koskaan.
 
Rankin kokemus tähän asti koettiin (tai koetaan edelleenkin) tuossa pari kuukautta takaperin kun läheinen frendi kuoli 28 vuotiaana. On siitä saakka ollut melkosen haikea olo. Eipä sitten enää koskaan jutella yli yön elämää suurempia.

Joku joskus sanoi että ystävyys on yksi sielu kahdessa ruumiissa. Kuvastaa hyvin meidän ystävyyttä, no mä olen täällä vielä ja kamu seikkailee tuonpuoleisessa tällä hetkellä.
 
No henkisesti raskainta kokemusta en osaa erikseen eritellä mutta fyysisesti ja luultavasti se oli nyt myös henkisesti raskain kokemus kun putosin talvella katolta selälleni maahan ja siihen alle jäi vielä teräslapio. Makasin siinä maassa selkä tuhannen palasina ja yskin verta.
Selkää kouristi helvetisti mutta mihinkään ei voinut liikkua, ilmat lähti tietysti pihalle ja meni kaikkiaan 4 tuntia ennenkuin joku tuli auttamaan.

Siinä vaiheessa oikeasti pelkäsi kuolevansa. Se on aika avuton tunne kun tuntee yleensä itsensä vahvaksi mutta sitten makaa jossain paikoillaan täysin voimattomana ja avuttomana ilman että voi tehdä yhtään mitään. Se kyllä opettaa aika paljon..
 
Rankin kokemus on oman isän kuolema syöpään. Eritysesti viimeinen viikko sairaalassa oli tuskaista aikaa. Rakkaan ihmisen kipujen näkemin sekä tieto siitä, ettei hän enää toivu, saivat vain toivomaan, että hän pääsisi pois... Vaikkaa tapahtumasta on jo muutama vuosi, ovat tapahtumat ajoittain hyvinkin elävästi mielessä. Toivottavasti en joudu kokemaan yhtä rankkaa aikaa enää uudestaan. Kovasti tuo aika kuitenkin kasvatti ihmisenä ja teki vahvemmaksi. Jaksamista kaikille, joita jokin ikävä tapahtuma on kohdannut!
 
mun rankin kokemus on kun mun koira lopetettiin 2006.sain koiran kun olin 4v eli siinä vaiheessa kun vasta oppi ymmärtämään jotain..koko lapsuus tuli vietettyä sen kanssa lumihangissa leikkien.koira oli 13v kun se lopetettiin..ite olin 17v eli tavallaan kasvoin lapsuudesta "aikuiseksi" ja koko sen ajan koira oli paras ystävä :) pahaa teki kattoa ikkunasta kun koiraa vietiin auton takapenkillä lopetettavaksi ja tiesi ettei enää koskaan tuu näkemään sitä.rankkaa oli hyvästellä se vielä ennen ku se vietiin..
 
power_punch sanoi:
mun rankin kokemus on kun mun koira lopetettiin 2006.sain koiran kun olin 4v eli siinä vaiheessa kun vasta oppi ymmärtämään jotain..koko lapsuus tuli vietettyä sen kanssa lumihangissa leikkien.koira oli 13v kun se lopetettiin..ite olin 17v eli tavallaan kasvoin lapsuudesta "aikuiseksi" ja koko sen ajan koira oli paras ystävä :) pahaa teki kattoa ikkunasta kun koiraa vietiin auton takapenkillä lopetettavaksi ja tiesi ettei enää koskaan tuu näkemään sitä.rankkaa oli hyvästellä se vielä ennen ku se vietiin..
Click to expand...

Sattuu kyllä tänkin kokoiseen mieheen aikalailla kun vietiin koira lopetettavaksi kasvaimien takia. Ei siinä mitään... koira autoon ja eläinlääkärille, pientä odottelua ja sisään. No tuossa vaiheessa ajattelin että parempi kun ei katsota vaan lähdetään pois mutta se alkoi tuntumaan väärältä ja päätinkin jäädä viereen. Siihen asti jaksoi näytellä "vahvaa" kunnes tunsi miten koira meni "veltoksi", silloin alkoi vedet valua silmistä. Vaikea tätäkin oli kirjoittaa vaikka aikaa tuostakin on jo hetki. Oon kyllä muutenkin sellanen saatanan vetistelijä et oikeen harmittaa. :D
Ei mitään helvetillisen rankkaa ole tullut koettua. Henkinen puoli ollut elämässä enemmän koetuksen alla.
 
Prayer sanoi:
No henkisesti raskainta kokemusta en osaa erikseen eritellä mutta fyysisesti ja luultavasti se oli nyt myös henkisesti raskain kokemus kun putosin talvella katolta selälleni maahan ja siihen alle jäi vielä teräslapio. Makasin siinä maassa selkä tuhannen palasina ja yskin verta.
Selkää kouristi helvetisti mutta mihinkään ei voinut liikkua, ilmat lähti tietysti pihalle ja meni kaikkiaan 4 tuntia ennenkuin joku tuli auttamaan.

Siinä vaiheessa oikeasti pelkäsi kuolevansa. Se on aika avuton tunne kun tuntee yleensä itsensä vahvaksi mutta sitten makaa jossain paikoillaan täysin voimattomana ja avuttomana ilman että voi tehdä yhtään mitään. Se kyllä opettaa aika paljon..
Click to expand...

Ilmeisesti selkä kuitenkin tuli vielä kuntoon?
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom