Elämänlaatu suhteessa tuloihin?

[Uwish]

En ole ikinä samaistunut kehenkään naiseen yhtä paljon kuin Uwishiin:haart: Pelottavaa.

Oooh! :wtf: :haart:

 

[VelttoV]

Elämänlaadussa ja palveluissa en ole juuri huomannut eroja kaupunki vs maaseutu. Jos vähänkään oon ruuhka-suomen läheisyydessä. Ei maaseudulla enää naapureita tunneta, eikä tiedetä toisten asioita. Eikä kaupuingeissa kaikki ole aina niin lähellä. Jotenkin vaan tuntuu, että työmatkoihin + asioiden hoitoon voi mennä yli tuplaten aikaa maaseutuun nähden. Nyt olen osittain asunut kaupungissa ja kaikki on niin lähellä, mutta niiiin kaukana.

 

[Mies847]

Itse olen nuoruuden viettänyt "maaseudun rauhassa" pikkukaupungissa ja sinne hyttysten, kaikki toisensa tuntevien ihmisten ja pitkien välimatkojen keskelle mua ei saisi enää kirveelläkään.

Pikkukaupungista tulen itsekin ja eikä itseä suuremmin haittaa se että kaikki tuntee. Toki löytyy
juoruämmiä ja ne toisten asiat usein tiedetään, mutta löytyy niitä kyyliä kerrostaloistakin ja siinä et voi edes paeta "omalle alueelle". Mutta missäs kaupungissa vois ihan oikeasti pysähtyä juttelemaan myyjän kanssa niitä näitä halutessasi? Ne kerrat mitä on tullu avokin kotipaikalla pyörittyä, niin kyllä sen eron huomaa. Metsähöperöitäkin löytyy toki, mutta paljon juurikin avoimia luonnollisia ihmisiä. Ei esitä mitään muuta mitä ollaan.

Tuli mieleen että elääkö nämä maalle muuttajat parisuhteessa? Epäilisin että tälläisellä olisi pienempi kynnys lähteä hevon perseeseen kuin sellaisen joka on yksin.

Parisuhteessa joo, siinä missä itse olen maalta ja luonnossa paljon liikkunut, niin avokki on sitten ihan maatalosta kotoisin. Joten halu asua tuollaisessa ympäristössä on molemmille suht luonnollinen.

Vaikea valita asuako kaupungissa vai maalla, itse muutin juuri 10 miljoonan asukkaan kaupungin keskustasta 5000 asukkaan kylän laitamille pellon keskelle. En osaa valita parempaa näistä kahdesta. Itse pistäisin enemmän painoa sille että miten pitkään aikaa vietetään töissä. Jos joku hullu tekee 10h päivää ja ajaa 2-3h työmatkaa ruuhkassa päälle, pätkii lomansa ja tekee vielä pätkälomillaan duunia niin se on hänen ongelmansa, minä en tule siihen koskaan ryhtymään. Joku 37,5h/viikko työtä + jonkinverran palkatonta vapaata aina silloin tällöin vuodessa ja paljon reissailua ja perheen kanssa olemista on se voittajan valinta ja kun rahat riittävät siihen niin se riittää minulle.

Pitkälti samaa mieltä olen. Ei se maalle muutto mitään hyödytä, jos töissä saa käydä tuntien päässä päivittäin. Tässä tuleekin se vaihe, missä voi aina punnita vaihtoehtoa että heittääkö koulutus hukkaan ja tehdä "huonompia" hommia, vai käydäänkö kyrpä otsassa stressaavassa työssä pitkän matkan takana. Toki siitä voi tulla ihmettelyä kun insinööri yhtäkkiä tekeekin jotain huonompaa työtä, mutta onko elämä tosiaan niin pitkä että sen voi elää muiden mielipiteiden mukaan..
Henkilökohtaisesti unelmatyö olis tietysti joku kunnaninsinööri, mutta tarpeen vaatiessa huonommatkin työt käy :D
Ps. Siitä lähtien kun eka kertaa tuosta sinun irtiotosta luin, on ollut itselläkin haaveissa päästä viimeistään 4-kymppisenä tilanteeseen, missä työnteko läpi vuoden ei ole pakko.

 

[Tyggis]

Itse tienaan tällä hetkellä nettona noin 3000e/kk ja asun pääkaupunkiseudulla samassa lähiössä jossa asuin opiskeluaikoinani. Opiskellessa nettotuloni olivat noin 1000e/kk ja mielestäni olin silloin huomattavasti onnellisempi, vaikka rahat usein loppuivat jo ennen seuraavaa tiliä :(

Mielummin asuisin syrjäseudulla maaseudun rauhassa, josta kuitenkin tarvittaessa mahdollisuus käydä vaivattomasti esim. Helsingin keskustassa. Toinen vaihtoehto on rakennuttaa oma mökki/piilopirtti jonnekkin mukavan lammen rantaan. Sinne voisi paeta joka viikonloppu pakoon kaupungin hälinää...

 

[jambo]

...on ollut itselläkin haaveissa päästä viimeistään 4-kymppisenä tilanteeseen, missä työnteko läpi vuoden ei ole pakko.

Se on monella vaan valintakysymys, uskoisin näin. Arvostetaan enemmän omaisuutta ja rahaa kuin vapaa-aikaa.

Erilaisiakin vaihtoehtoja tietty on. Jos käytän esimerkkinä itseäni. Vuodessa lomailen kesällä 6-7 viikkoa, syksyisin pari viikkoa, jouluna vähintään pari viikkoa ja keväällä muutama viikko. Siis vuodessa noin 13 viikkoa lomaa. Mielekkään duunin ohessa tollanen lomamäärä tekee elämästä jo ihan mukavaa. Tietysti jos oma duuni vituttaa niin täydellinen irtiotto on paikallaan.

Parin vuoden päästä sitten vuoden palkaton vapaa duunista kun lapset lähtee kouluun :dance:

 

[Izzman]

Ittellä on menny niin, että mitä enemmän tuloja, sitä vähemmän käyttövaraa jos nyt ei opiskeluajoista köyhimpiä ota huomioon. Talon rakentaminen on tällaiselle "mutku mä HALUUN"-ihmiselle näköjään paha vikatikki myös eli sitä ajattelee, että sitten kun on riittävän hyvät olosuhteet niin käyttövaroja ei niinkään enää tarvitse. Mutta kyllä niitä olis ihan mukava olla ollut kuitenkin.

Nyt akuuttina tilannekohtaisena lähes off-topiccina lisähuomiona: ei kyllä mistään saa niin suurta iloa ja onnellisuutta kun huomaa, että koira tai muu lemmikki alkaa toipua vakavan sairastamisen jälkeen! Sama pätee tietysti läheisiin ihmisiin.

 

[Kylli]

Monilla on kyllä "uranluonti" mennyt täysin överiksi, varsinkin kun todelliset uramahdollisuudet ovat harvassa. Keskivertosuomalaisella ei mielestäni ole samoja uramahdollisuuksia kuin vaikka keskivertobritillä. Näin sosialistisessa maassa onkin kannattavampaa arvostaa hyvän sosiaalisen turvaverkon suomaa mahdollisuutta nauttia perhe-elämästä ja vapaa-ajasta, se työnteko ei kuitenkaan kannata niin paljon. Henk.koht. saan nyt enemmän palkkaa kuin aiemmassa oravanpyörässä mutta verotus pitää huolen siitä ettei ylimääräisiä tunteja kannata tehdä. Eikä sitä kukaan vaadikaan, on ihan normaalia lähteä toimistolta välillä jo kolmen-neljän aikaan. Otan siis mieluummin pienemmällä vaivalla helpon elämän kuin että ajaisin itseni burn-outiin ja käyttäisin rahani itseni hemmotteluun. Rahaa ei edes kulu niin paljon silloin kun on hyvä olla eikä tarvitse lääkitä itseään materialla.

 

[rss]

Itse en ymmärrä, miten niin monelle ihmiselle riittää normaali palkkatyö. Ihan sama missä uraputkessa olet, niin silti tiedät käytännössä missä pisteessä olet esim. 20 vuoden kuluttua. Jos oma elämä olisi noin tylsää, niin itse ottaisin suosiolla vapaaehtoisen niskalaukauksen.

Omat tuloni olen kolminkertaistanut lyhyellä aikavälillä. Tuo vaati tietysti riskin lisäämistä omassa elämässä, mutta toisaalta elämä ei ole enään niin kuolettavan tylsää. Tavoitteet tosin on jossain ihan muualla kuin siinä mitä nyt teen. Jos 5-10v sisällä en pysty elämään pääomatuloilla joiden lähteen/lähteet olen itse rakentanut, niin voisi tosiaan käyttää sen yhden .45ACP luodin omaan päähän. :P

Rahalla ei ole mielestäni juuri mitään yhteyttä onnellisuuteen (paitsi jos on köyhä ja asuu jossain länsimaassa). Itse haluaisin riittävän varallisuuden vain sen takia, koska olisin silloin taloudellisesti (lähes) täysin riippumaton muista ihmisistä. Voihan se olla, että vaikka tavoitteen saavuttaisikin, niin siitä huolimatta elämä ei juuri tuntuisi miltään ja niskalaukaus houkuttelisi, mutta haluan kuitenkin varmistua asiasta henkilökohtaisesti.

 

[Taskuamatsoni]

Elämässä on muutakin kuin työ ja ura. Itse mielelläni pidän duunin ja uran sellaisena mukavana ja tasaisena (toki tästä tilanteesta on pakko päästä ylös, mutta se nyt on ilman yrittämistäkin todennäköistä :D ). Vaihtelua ja jännitystä sitten muissa elämän osa-alueissa, ei tuu tylsää.

 

[jambo]

Itse en ymmärrä, miten niin monelle ihmiselle riittää normaali palkkatyö. Ihan sama missä uraputkessa olet, niin silti tiedät käytännössä missä pisteessä olet esim. 20 vuoden kuluttua. Jos oma elämä olisi noin tylsää, niin itse ottaisin suosiolla vapaaehtoisen niskalaukauksen.

Omat tuloni olen kolminkertaistanut lyhyellä aikavälillä. Tuo vaati tietysti riskin lisäämistä omassa elämässä, mutta toisaalta elämä ei ole enään niin kuolettavan tylsää. Tavoitteet tosin on jossain ihan muualla kuin siinä mitä nyt teen. Jos 5-10v sisällä en pysty elämään pääomatuloilla joiden lähteen/lähteet olen itse rakentanut, niin voisi tosiaan käyttää sen yhden .45ACP luodin omaan päähän. :P

Rahalla ei ole mielestäni juuri mitään yhteyttä onnellisuuteen (paitsi jos on köyhä ja asuu jossain länsimaassa). Itse haluaisin riittävän varallisuuden vain sen takia, koska olisin silloin taloudellisesti (lähes) täysin riippumaton muista ihmisistä. Voihan se olla, että vaikka tavoitteen saavuttaisikin, niin siitä huolimatta elämä ei juuri tuntuisi miltään ja niskalaukaus houkuttelisi, mutta haluan kuitenkin varmistua asiasta henkilökohtaisesti.

En ymmärrä? Miten niin tylsää? Enemmän mua ainakin ahdistaisi jos elämä noin paljon ahdistaisi (hieno lause :D). Itse ainakin ymmärrän aika monen asettuvan samaan kastiin meikäläisen kanssa. Ryhmään joka tekee duunia vain ja ainoastaan sen verran että muu elämä mahdollistuu ja arvottaa elämäänsä muun kuin rahan tai toimeentulon kautta. Siitäkin huolimatta että olisi se potentiallinen mahdollisuus painaa kokoon omaisuutta ja ammatillista arvostusta.

Toisaalta ymmärrän kyllä tuonkin mitä esitit. Joillekkin se ei vaan ole riskin/mielenkinnon arvoista. Miksi käyttää aikaa tuohon jos sen voi käyttää perheesen tai harrastuksiin.

Ja kukaan ei voi tietää missä on 20 vuoden kuluttua. Jos voi niin aika helvetin köyhä elämä on, noin elämyksellisesti.

 

[rss]

Taskuamatsoni,
mielestäni jännitystä on kyllä hyvin vaikea löytää nykymaailmasta. Jos olisi välillä todella selvässä kuolemanvaarassa, niin silloin voisi ehkä puhua lievästä jännityksestä. Tiettyjä xtreme-lajien harrastusta olen harkinnut niitä kokeiltuani, mutta useimmat niistä vie niin paljon aikaa, että niiden harrastaminen on mahdotonta. Tiettyjen "lajien" harrastus on toki sitten helpompaa, kuten mpyöräily. Olen vaan huomannut, että esim. prätkästä ei kuitenkaan valitettavasti saa juurikaan kicksejä, vaikka sen kanssa on kyllä montakin kertaa ollut vaaratilanteissa, lähinnä omasta ajotyylistä johtuen.

Toisaalta taas jos tosiaan haluaisi kokea jotain über vaarallisia juttuja, niin silloin kyllä varmasti kuolisi aika nopeasti. Jos taas itsensä haluaa tappaa, niin siihen löytyy toki paljon kätevämpiä ratkaisuja, kuten aiemmin mainittu riittävän isokaliiberinen luoti.

Toki naisille varmaan riittää keskimäärin vähän simppelimpikin elämä, miehillä on varmaan tässä suhteessa selvästi vaikeampaa.

 

[rollipeikko]

Kaupungissa kyllä aikaa kuluu kaikkeen paskaan. Muutin Pitäjänmäeltä Jyväskylään dippa tekemään. Täällä J-kylässä duunimatkaan kuluu 45 min kävellen, 20 min pyörällä ja autolla 5 min. Matkalla ei ole yhtään liikennevaloja tai ruuhkia. Kaikki palvelutkin on kohtuu lähellä ja pääsee helpolla.

Pitskussa taas koulu/duunimatkaan menee tollanen 30 min bussilla, eikä siitä ole edes mahdollista tinkiä kehän ruuhkien takia. Jos käy stadissa vaikka yliopiston salilla niin helposti menee tunti yhteensä matkoihin. Kummasti huomasi täällä "landella" että aikaa riittää vaikka mihin.. Yleensä on himassa jo neljän jälkeen, kun stadissa tuli joskus kasin-ysin (kun käy salilla duunin jälkeen) pintaan himaan ihan vittuuntuneena.

 

[assis]

Mulla elämänlaatuun isosti vaikuttava juttu on asuinpaikka. Maalle, juu ei ikinä. Ei mulla ole edes ajokorttia, jonne sinnehän sitten homehtuisin. Haluan asua keskustan liepeillä. Vuokralla asuessa tonnin apuraha riitti hyvin elämiseen, mutta sitten tuli myyntiin asunto Siitä UnelmaTalosta, joten pitihän sitten alkaa velalliseksi. Kauppa on ihan vieressä, työmatkaan menee kävellen viitisen minuuttia. Keskustaan on ehkä kilometri, puolitoista. Takapihalla on metsä.

Elämänlaatua on asua kerrostalossa ylimmässä kerroksessa, hyvä parisuhde, kivat harrastukset ja kaverit. Niin ja se kiva duuni, josta maksetaan sopivasti (vähemmälläkin tätä tekisi, mutta ei se raha pahaa tee). Itse asiassa mitä enemmän tilille kuukaudessa tulee, sen ahneempi minusta on tulossa ja se on paha juttu. Tonni kuussa oli hyvä, sillä sai kaikkea eikä haaveillut kaikesta turhasta.

Valitsen 1500e kaupungissa mielummin kuin 3000e maalla.

 

[Widowmaker]

Keskustassa asustelen Lahdessa ja tulot on ihan ok tasolla. Siltikin mitä enemmän tulee ikää, rupee tekee mieli muuttaa maalle. Melkein voisin vaikka tulot puolittaa maalle muuton puolesta ja ehkä näin teenkin...
Ja tosiaan aiemmin olen elellyt 7 x pienemmillä tuloilla ja silloinkin pärjäilin ihan kivasti ja elämä oli melkeinpä mukavampaa. Ainakin stressitömämpää.

 

[Vargas]

Itse valitsisin ehdottomasti 1500 ja kaupunki asumisen. En ole ikinä tykännyt maaseudulla olla paria päivää pidempään. Ahistaa se hiljaisuus, samat naamat joka paikassa ja se, että et voi suorittaa ostoksiasi ilman, että joudut "turisemaan" naapureiden kanssa joka kerta. Pidän siitä, että ravintolat, harrastuspaikat ja isot kaupat on suhteellisen lähellä. Muutenkin tuntuu, että mitä pienemmässä paikassa henkilö on ikänsä asunut sitä: yksinkertaisempi, suvaitsemattomampi ja yleissivistykseltään vajaavaisempi hän on verrattuna kaupungissa asuvaan (raaka yleistys josta tulee paskaa niskaan varmaan:D). Itse olen näin asian kuitenkin kokenut. Toisaalta ajatus siitä, että kaikki asuisivat tulevaisuudessa kaupungeissa ja suurissa asuinkeskuksissa tuntuu oudolta.

 

[Arkunnaula]

Mua ei 1500e kaupunkiin saisi asumaan. Tuli helsingissä asustettua 23 vuotta ja voi v*ttu sitä jokapäiväistä jonottamista joka paikkaan ruuhkassa. En nyt ihan ytimessä asunut, vaan metroradan varrella. Nyt asustan alle tunnin matkan päässä helsingistä, enkä takaisin kyllä muuta. Tai jos muutan, niin jonnekin syrjään ytimestä, ehkä vuosaari tjsp radan varrelta.

 

[Heny69]

Itse asun maalla omakotitalossa, on koirat, pihat, autot ja oma rauha jne. Silti tympii, lähinnä työssä käynti. Tulot alta 1500€/kk . Heräät aamulla töihin ja kun pääset töistä niin syömään ja odottamaan että pääset taas töihin, tuntuu että ei tässä mitään järkeä ole. Palkka menee juuri sinä päivänä kun tulee tilille. Toivottavasti vuoden päästä on saatu kaikki myytyä ja sitten esim. thaimaaseen katsomaan että löytyykö se onnellisuus laiskottelemalla. Kait sitä voi perseauki istua sielläkin. 5 vuotta, 8-16 työpäivää hieromalla alkaa kohta olla valmis lyömään takaraivon tapetille. Lähinnä työssä käy sen takia että saa lainat hoidettua. Tuskin muuttuu hirveesti asuuko kaupungissa tai maalla, kaupungissa mielestäni sen verran kallista asua että äkkiä tuo 3000€/ kk häviää.

 

[Inska]

Mä olen miettinyt juuri tätä jo useamman vuoden. Nyt asun pääkaupunkiseudulla kehyskunnassa. Periaatteessa asuinpaikka on erittäin jees, mutta..tuo perkeleen työmatka. Kestäisi omalla autolla yli tunnin suuntaansa, jos menisin kasista neljään. Nyt menen jo ennen seiskaa duuniin ja lähden reilusti viiden jälkeen, ja sen saa nipistettyä n. 35 min per suunta, vaikka kehätiellä on jo jonoja noihinkin aikoihin. Ja jotenkin mua nyppii ihmisten liiallinen määrä joka paikassa. Eikä tuo asuminenkaan enää halpaa ole, vaikka Helsinkiin on 30 km matka ja "landella" asutaan. Toisaalta työstä maksetaan kohtuu hyvin, mutta ei sillä nyt omakotitaloa varten viitsisi lainaa ottaa.

B-suunnitelmana onkin siis pitkään ollut landella (eli kaukana pääkaupunkiseudusta), mutta lähellä isoa kaupunkia oleva omakotitalo, jota olen jo "ikuisuuden" rakentanut/peruskorjannut. Talo on käytännössä velaton, lukuunottamatta jäljellä olevaan n. 15Ke remppalainaa. Tuossa saa palkkataso laskea aika reilusti, ja käteen jäisi silti sama summa rahaa asumiskustannusten jälkeen. Veroprogressiokin vaikuttaa toki vielä positiivisesti. Ja mieluummin kyllä asuisin omakotitalossa kuin kerrostalossa. Tosin olen jo oppinut remppaamisen myötä, miten pienet piirit pienillä paikkakunnilla on. Toisaalta jos kävisi duunissa kaupungissa, niin aivan sama.

Onhan tuo ollut välillä ihan saatanasta rakentaa taloa ostamalla rakennustarvikkeet parin vuoden ajan suoraan palkasta, ja ajamalla 3 h jonnekkin hevonanukseen viikonlopuksi ja maanantaina takaisin 3 h matka arkeen. Tai vaihtoehtoisesti muuttanut jonnekkin helsingin slummiin soluasuntoon lähes 30-vuotiaana pariksi vuodeksi 12 nigerialaisen kanssa, jotka väärensivät opiskelutodistuksia toisille nigerialaisille.

En ole siis vielä päättänyt kumpi olisi parempi vaihtoehto, jäädä nykyiseen asuntoon/asuinpaikkakunnalle kerrostaloon, vai muuttaa landelle omakotitaloon. Kun talo ensi kesänä mitä ilmeisimmin vihdoinkin on valmis, pitää tehdä päätös laittaako vuokralle, vai muuttaa itse sinne. Tyhjillään ei kannata pitää sähkölaskun, kiinteistöveron, vakuutusmaksujen ja kunnossapitokustannusten takia.

 

[Arzzka]

Olen taipuvainen matkustelemaan rahan perässä, ainakin niin kauan kuin olen asuntovelkainen. Luultavasti senkin jälkeen palailen kotikonnuille vasta kun on mukava pesämuna tienattuna.

Syntynyt olen maalla 8000 asukkaan kunnassa, tällä hetkellä asun 3,5 milj. asukkaan kaupungissa.

 

[Uwish]

Ahistaa se hiljaisuus, samat naamat joka paikassa ja se, että et voi suorittaa ostoksiasi ilman, että joudut "turisemaan" naapureiden kanssa joka kerta. Pidän siitä, että ravintolat, harrastuspaikat ja isot kaupat on suhteellisen lähellä. Muutenkin tuntuu, että mitä pienemmässä paikassa henkilö on ikänsä asunut sitä: yksinkertaisempi, suvaitsemattomampi ja yleissivistykseltään vajaavaisempi hän on verrattuna kaupungissa asuvaan (raaka yleistys josta tulee paskaa niskaan varmaan:D). Itse olen näin asian kuitenkin kokenut. Toisaalta ajatus siitä, että kaikki asuisivat tulevaisuudessa kaupungeissa ja suurissa asuinkeskuksissa tuntuu oudolta.

Minusta taas se hiljaisuus on parasta, ei ole esim. naapurin kakaroita kiljumassa pihalla, kuten edellisessä asuinpaikassani rivitalossa oli:D Ja se että itse saa metelöidä niin paljon kun haluaa.:hyvä: Kaupassa käyn työmatkan varrella isossa kauppakeskuksessa tai pienemmässä kaupassa sillä paikkakunnalla jossa työnikin on. Ei törmää tuttuihin. Se on Turun keskustassa paljon todennäköisempää. Työmatka kestää n. puoli tuntia, se on vain hitusen vähemmän verrattuna siihen mitä kesti ennen ajaa kaupungin läpi koululle.. Sali on työpaikalla. Ainoastaan ravintolaillat aiheuttaa ongelmia kun ei voi ajaa kotiin, mutta niitä on harvemmin ja kavereiden sohvilla on aina tilaa. Maalla saa helposti naapuriapua, mutta ne eivät tuppaa kylään huvikseen (ainakaan täällä..). Itse olen osoitus siitä että muuttoliikennettä tapahtuu myös tähän suuntaan, ei maaseutu kokonaan ainakaan autioidu.:thumbs: ..ja ettei kaikki ole niitä täällä koko ikänsä viettäneitä suvaitsemattomia ym...