Elämän tarkoitus - mikä se on sinun mielestäsi?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Rangeri
  • Aloitettu Aloitettu
Elämän tarkoitus? Ehkä parasta olisi aloittaa pohdinta siitä, että kysyy itseltään, miksi haluaa edes kysyä koko aiheesta.

Samalla periaattellahan voisit sitten itse pohtia miksi tahdot painottaa threadin aloittajaa tuollaisella kysymyksellä. Sitten seuraava voi painottaa miksi minä tahtoisi painoittaa sinua tuollaisella asialla... Aivan... eiköhän keskitytä siis aloituskyssäriin eka ja sitten keskustella lissöö muista "turhista" asioista...
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Tasta aiheesta on aina silloin talloin keskustelua. Jos nyt puhutaan vain yksittaisen ihmisen elaman tarkoituksesta niin mielestani mitaan varsinaista suurempaa tarkoitusta yksittaisen ihmisen elamalla ei ole.
 
Elämän tarkotus... Tuntea itsensä ja elää itselleen rehellisesti. On muuten ainoa tapa saavuttaa todellinen (pysyvä) onnellisuus.

Melkein kaikki ihmisistä nyky-yhteiskunnassamme eivät tunne itseään ja elävät ulkoisten paineiden ohjaamana. Ja koska ne paineet yleensä ovat mitä ovat, niin se tarkoittaa elämistä pahasti ristiriidassa sen suhteen, keitä he sisimmässään ovat. Seuraukset tietysti kärjistyvät mm. mielenterveysongelmiin, kun ollaan todella hukassa sen suhteen, että miten niitä ratkaisuja elämässä tehdään. Tyypillisesti tosin vain vitutusta ja ahdistusta, josta päästään pariksi tunniksi lääkitsemällä itseään viikonloppuna baarissa.

Tärkeää on siis tunnustaa itselleen, mitä sisimmässään oikeasti haluaa elämältä ja erottaa tästä ne päässä vellovat ajatukset, odotukset ja kriteerit siitä, mitä "minun muiden mielestä pitäisi olla". Elämä on pitkä ketju päätöstilanteita ja itselleen rehellisenä eläminen tarkottaa juuri sitä, että jokaisessa näistä tilanteista valitsee ratkaisunsa sen perusteella minkä tuntee olevan oikein, ei sen mukaan mitä muut odottavat.
 
Elämän tarkotus... Tuntea itsensä ja elää itselleen rehellisesti. On muuten ainoa tapa saavuttaa todellinen (pysyvä) onnellisuus.

Melkein kaikki ihmisistä nyky-yhteiskunnassamme eivät tunne itseään ja elävät ulkoisten paineiden ohjaamana. Ja koska ne paineet yleensä ovat mitä ovat, niin se tarkoittaa elämistä pahasti ristiriidassa sen suhteen, keitä he sisimmässään ovat. Seuraukset tietysti kärjistyvät mm. mielenterveysongelmiin, kun ollaan todella hukassa sen suhteen, että miten niitä ratkaisuja elämässä tehdään. Tyypillisesti tosin vain vitutusta ja ahdistusta, josta päästään pariksi tunniksi lääkitsemällä itseään viikonloppuna baarissa.

Tärkeää on siis tunnustaa itselleen, mitä sisimmässään oikeasti haluaa elämältä ja erottaa tästä ne päässä vellovat ajatukset, odotukset ja kriteerit siitä, mitä "minun muiden mielestä pitäisi olla". Elämä on pitkä ketju päätöstilanteita ja itselleen rehellisenä eläminen tarkottaa juuri sitä, että jokaisessa näistä tilanteista valitsee ratkaisunsa sen perusteella minkä tuntee olevan oikein, ei sen mukaan mitä muut odottavat.

Tuossa on kyllä hyvin perusteltuja viisauden sanoja. Jos itselläkin olis kanttia niin tekisin jotain ihan muuta kuin tällä hetkellä. Mutta aika pitkälti puuttuu myös edellytyksiä unelmien saavuttamiseen vaikka pitkässä juoksussa nekin on vain itsestä kiinni. komppaan :thumbs:
 
Elämän tarkoitus on raportoida koko ajan omaa elämää facebookiin, foorumeille yms..
 
Tuossa on kyllä hyvin perusteltuja viisauden sanoja. Jos itselläkin olis kanttia niin tekisin jotain ihan muuta kuin tällä hetkellä. Mutta aika pitkälti puuttuu myös edellytyksiä unelmien saavuttamiseen vaikka pitkässä juoksussa nekin on vain itsestä kiinni. komppaan :thumbs:

Lisään tähän liittyen, että kyse ei ole saavuttamisesta. Saavuttamisen pakkomielle liittyy asioihin, jotka määräytyvät ulkoisten paineiden mukaan. Kun tekee sitä mitä todella haluaa, voi toki olla tavoitteita ja pitääkin olla tavoitteita, mutta oma onnellisuus ja hyvinvointi ei riipu niiden saavuttamisesta, vaan syntyy jo siitä, että tuntee olevansa "oikealla tiellä" ja kykenee nauttimaan elämästä kokematta, että se tavoite edustaisi jotain puutetta nykyhetkessä.
 
Onnellisuuden tavoittelu ja oma sisäine rauha.
Mielestäni pitää myös pyrkiä elämään niin, ettei juurikan haittaa toisten elämää.
 
naisen elämän tarkoitus : raataa ja hankkia rahaa, sekä palvella miestä

miehen elämän tarkoitus: istua ringissä toisten miesten kanssa henkiä palvoen ja ryypäten , sekä viedä roskapussi ulos.
 
Tämä on kyllä hyvä kysymys. Elämän tarkoitusta tai syytä olemassaololle tulee mietittyä todella paljon. Kun lähipiirissä on tuota mielenterveysalan väkeä, ne tuppaavat aina välillä ihmettelemään kiinnostukseni kohdetta (tarjotaan masennusta, pakkoajatuksia tms. hulluksi tulemista.. terveitten ei ilmeisesti kuulu pohtia syvällisiä). Vaikka näitä asioita pyöritellen nupin voisikin saada hyvin juntturaan, on kuulemma erittäin harvinaista että Aurorassa pidettäisiin foliohattua filosofisten ajatusten loitollapitämiseksi..

Syy ja hyötyajattelu.. Asioilla täytyy(?) olla jokin syy, miksi. Miksi maailmankaikkeus on syntynyt? Mitä hyötyä siitä on? Kenelle/Mille? Entäs minä sitten, tai sinä?

Kyllä tämä on minun mielestä ihan päätöntä meininkiä ylläpitää nykyisenkaltaista elämää kun syystä ja tarkoituksesta ei ole mitään hajua kenelläkään. Kannattaa ihan piruuttaan jättää lisääntymättä.

Ehkä vastauksia voisi hakea matematiikan ja fysiikan alueelta. Ehkäpä emme tunne tarpeeksi aineen ja/eli energian ominaisuuksia. Jospa se gravitoni pomppaa sieltä neljännestä ulottuvuudesta?

Entäs jos mekin olemme vain suolistobakteereita loisimassa osana jotain isompaa kokonaisuutta?

Ei voi ihminen tietää.
 
Tämä on kyllä hyvä kysymys. Elämän tarkoitusta tai syytä olemassaololle tulee mietittyä todella paljon. Kun lähipiirissä on tuota mielenterveysalan väkeä, ne tuppaavat aina välillä ihmettelemään kiinnostukseni kohdetta (tarjotaan masennusta, pakkoajatuksia tms. hulluksi tulemista.. terveitten ei ilmeisesti kuulu pohtia syvällisiä). Vaikka näitä asioita pyöritellen nupin voisikin saada hyvin juntturaan, on kuulemma erittäin harvinaista että Aurorassa pidettäisiin foliohattua filosofisten ajatusten loitollapitämiseksi..

Syy ja hyötyajattelu.. Asioilla täytyy(?) olla jokin syy, miksi. Miksi maailmankaikkeus on syntynyt? Mitä hyötyä siitä on? Kenelle/Mille? Entäs minä sitten, tai sinä?

Kyllä tämä on minun mielestä ihan päätöntä meininkiä ylläpitää nykyisenkaltaista elämää kun syystä ja tarkoituksesta ei ole mitään hajua kenelläkään. Kannattaa ihan piruuttaan jättää lisääntymättä.

Ehkä vastauksia voisi hakea matematiikan ja fysiikan alueelta. Ehkäpä emme tunne tarpeeksi aineen ja/eli energian ominaisuuksia. Jospa se gravitoni pomppaa sieltä neljännestä ulottuvuudesta?

Entäs jos mekin olemme vain suolistobakteereita loisimassa osana jotain isompaa kokonaisuutta?

Ei voi ihminen tietää.
Musta tuntuu, että sulla menee nyt vähän sekaisin syyt ja tarkoitukset. Eli syy - se mikä tuottaa tai aiheuttaa jonkin tapahtuman - on eri asia kuin tarkoitus eli päämäärä jonka vuoksi jokin asia tehdään. Luonnon tapahtumilla, kuten maailmankaikkeuden synty, elämän synty, ihmislajin kehittyminen tai yksittäisen ihmiselämän alkaminen, ei tarvitse olla mitään tarkoitusta eli päämäärää. Niillä on tietysti jokin syy, joka on aiheuttanut tai tuottanut ne, mutta ei välttämättä päämäärää (tosin maailmankaikkeuden synnyn syistä ei ehkä voi järkevästi puhua, mutta se on toinen juttu). Ihmiselämän alulla tietysti usein on tarkoitus, mutta se on lapsen vanhempien antama, eikä luonnon tosiseikkojen määräämä.

Maailmankaikkeuden tai elämän synnyllä ei ole ollut mitään tarkoitusta, eikä niistä tarvitse olla "hyötyä" kenellekään. Matematiikka ja fysiikka eivät kerro eivätkä ikinä tule kertomaan meille mitään asioiden tarkoituksista tai päämääristä. Fysiikka käsittelee niitä syitä, jotka tuottavat tai aiheuttavat luonnollisia tapahtumia. Tarkoitukset ja päämäärät ovat ihmisten asettamia.
 
Itse olen järkeillyt asian niin, että ihminen luo itse oman elämänsä tarkoituksen. Toiset saavat inspiraationsa uskonnosta, toiset lapsista ja joku ehkä hyväntekeväisyydestä.

Koska ennen ja jälkeen fyysisen elämän ei ole mitään, tulisi kaikkien tehdä oma ja muiden elämä mahdollisimman siedettäväksi.
 
Melkein kaikki ihmisistä nyky-yhteiskunnassamme eivät tunne itseään ja elävät ulkoisten paineiden ohjaamana. Ja koska ne paineet yleensä ovat mitä ovat, niin se tarkoittaa elämistä pahasti ristiriidassa sen suhteen, keitä he sisimmässään ovat. Seuraukset tietysti kärjistyvät mm. mielenterveysongelmiin, kun ollaan todella hukassa sen suhteen, että miten niitä ratkaisuja elämässä tehdään.
Tuo oli kuin suoraan jostain Carl Rogersin esseestä. :)
Musta tuntuu, että sulla menee nyt vähän sekaisin syyt ja tarkoitukset. Eli syy - se mikä tuottaa tai aiheuttaa jonkin tapahtuman - on eri asia kuin tarkoitus eli päämäärä jonka vuoksi jokin asia tehdään.
Näinhän juuri determinismi ja kohtalo sekoittuvat usean ihmisen päässä, vaikka aivan eri käsitteitä ovatkin. Determinismi = kaikella on syy, joka itsessään on jonkin muun syyn seuraus, ja tästä johtuen kaikki on kausaliteetin kautta ennalta määrätty (en aio nyt tällä kertaa vetää mitään johtopäätöksiä vapaan tahdon suhteen koska se menee jo kyllä sitten off-topiciksi, mutta arvaatte varmaan kantani?), ja kohtalo = elämä johtaa johonkin tiettyyn pisteeseen riippumatta siitä mitä päätöksiä teemme, koska sillä on jokin ennalta määrätty tarkoitus (uskonnollinen käsite, ja ylläri pylläri, uskonto painottaa tarkoituksia ja merkityksiä, kun taas tiede painottaa syitä ja seurauksia).
 
Lisään tähän liittyen, että kyse ei ole saavuttamisesta. Saavuttamisen pakkomielle liittyy asioihin, jotka määräytyvät ulkoisten paineiden mukaan. Kun tekee sitä mitä todella haluaa, voi toki olla tavoitteita ja pitääkin olla tavoitteita, mutta oma onnellisuus ja hyvinvointi ei riipu niiden saavuttamisesta, vaan syntyy jo siitä, että tuntee olevansa "oikealla tiellä" ja kykenee nauttimaan elämästä kokematta, että se tavoite edustaisi jotain puutetta nykyhetkessä.

Meinasin jo jankata vastaan, mutta... näinhän se on. Elämä on prosessi.
 
Jep, näin yksilön kannalta RidAH kiteytti hyvin. Melkein liian hyvin, voi vaikka herätellä ajattelemaan ;)

Tosin Neuvostoliitollakin oli painavia pointteja kyllä... hmmm...:)
 
Elämän tarkoitus on saada pillua. Miksi on urat ja talot ja autot? Miksi joku perustaa uskonnollisen yhteisön? Miksi tehdään sitä ja tätä? Ihmisen elämää hallitsee himo ja asema. Sitten se naamioidaan kaikkeen muuhun. Valitettavasti muuta merkitystä ei elämällä ole. Jos ei kaipaa nussimista, niin kaipaa sitä kaipausta. Näin kauniimmin sitä voisi kutsua rakkaudeksi.
 

Suositut

Back
Ylös Bottom