Elämän tarkoitus - mikä se on sinun mielestäsi?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Rangeri
  • Aloitettu Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Elämän tarkoitus on syntyä, käydä kalliita kouluja, ottaa sitä varten paljon lainaa ja päästä lopulta töihin jotta saa lainat maksettua. Töissä käydään 8h päivässä ja työmatkaan käytetään 1h per suunta kehä I ruuhkassa, ylityöt päälle niin työpäivälle kertyy mittaa 11h per päivä. Jos rahaa tuntuu tulevan jostain syystä liikaa, ostetaan ylikallis asunto, mielellään vielä kauempaa jotta työmatkaan saa kulutettua entistä enemmän aikaa. Samalla menee rahaa myös perheen toiseen autoon. Tässä onkin jo 12h vuorokaudesta käytetty tehokkaasti vain siihen että saa lainan maksettua. Nukkumiseen menee muine aamu ja iltatoimineen helposti esim. 10h ja kaupassa käyntiin 1h. Jäljelle jää ruhtinaalliset 60 minuuttia per päivä jolla voi sitten tehdä jotain.

Olisiko se salatut elämät ja seitsemän uutiset sitten mitä elämällä tekisin? Siinähän se onkin... eipä sitä muuta. Taitavat tulla sopivasti peräkkäin niin olisi ehkä mahdollista katsoakin, jos lapset eivät pyöri jaloissa.

Kuolinvuoteellaan voi mietiskellä miten Sepolle ja Ismolle kävi ja voivotella uutisissa uutisoituja maailman pahoja asioita.
 
Sinänsä en mitään tarkoitusta nää elämälle. Tässä mennään jo sellasten kysymysten äärelle, joihin ei kellään ole vastausta. "Miksi on olemassa maailmankaikkeus?" jne.

jotain jos haluaa hakea:

Kuivasti ajateltuna - Selviytyminen ja geenien siirtäminen eteenpäin
Vähän pehmeämmin - Onnen tavoittelu kaikin keinoin, muttei muiden kustannuksella.
 
Ihmisen elämän tarkoitus (niinkuin kaikkien muidenkin eläinten ja kasvien) on hyvin yksinkertainen. Se on geenien kopioiminen. Geenit ovat (tiedostamattaan, eivät ne ajattele) kehittäneet itselleen aikojen saatossa aika moninaisia välineitä itsensä kopioimiseen. Ihminen on yksi tällainen väline. Ihmisellä vain sattuu olla onni tai epäonni pystyä ihmettelemään tätä kaikkea.
 
Ihmisen elämän tarkoitus (niinkuin kaikkien muidenkin eläinten ja kasvien) on hyvin yksinkertainen. Se on geenien kopioiminen. Geenit ovat (tiedostamattaan, eivät ne ajattele) kehittäneet itselleen aikojen saatossa aika moninaisia välineitä itsensä kopioimiseen. Ihminen on yksi tällainen väline. Ihmisellä vain sattuu olla onni tai epäonni pystyä ihmettelemään tätä kaikkea.
En ole yhtään varma, kannattaako tästä ruveta vänkäämään, mutta rupean silti. :D

Minusta tuntuu, että evoluutioteoria ymmärretään usein vähän väärin. Evoluutioteoriasta ei voi päätellä, että ihmisten tai minkään muunkaan eliöiden elämällä olisi jokin tietty tarkoitus, esimerkiksi suvunjatkaminen. Darwinin suuri (kenties suurin) ansio oli nimen omaan osoittaa, että lajien kehitys on mahdollista ilman mitään ennalta asetettua päämäärää.

Jokainen lajinkehitykseen vaikuttava tapahtuma on vain "merkityksetön" luonnollinen tapahtuma; tulee tulva ja uimataidottomat elukat hukkuvat, tulee kuivuus ja vedessä elävät elukat kuolevat, tulee isompia elukoita ja pienet elukat syödään, jne. Sellaiset, jotka pärjäävät muuttuneissa olosuhteissa muita paremmin, jäävät jäljelle ja niiden jälkeläiset ovat samanlaisia (tämä on tietysti aika yksinkertaistettua, mutta tähän tapaanhan se kuitenkin menee). Kukaan ei ole suunnitellut tätä eikä tällä kaikella ole mitään päämäärää. Lajit eivät kehity mitään ennalta asetettua päämäärää kohti, vaan sattumanvaraisesti kulloistenkin ympäristön olosuhteiden mukaan.

Ihmiset eivät ole mitään välineitä geenien monistamiseen. Ihmiset käyttävät välineitä, geenit eivät - kuten sanoit, geenit eivät ajattele. Päämääriin liittyvä puhe tyyliin "geenit yrittävät monistaa itseään" on biologiassa ihan ok, kunhan ymmärretään, että se on ainoastaan vertauskuva. Oikeasti luonnossa ei ole mitään päämääriä ja tarkoituksia. Ihmisillä (ja ehkä joillakin fiksuilla eläimillä) on päämääriä ja tarkoituksia. Ne ovat ihmisten itse itselleen ja toisilleen asettamia, luonto ei aseta mitään tarkoituksia.
 
Ihmisen elämän tarkoitus (niinkuin kaikkien muidenkin eläinten ja kasvien) on hyvin yksinkertainen. Se on geenien kopioiminen. Geenit ovat (tiedostamattaan, eivät ne ajattele) kehittäneet itselleen aikojen saatossa aika moninaisia välineitä itsensä kopioimiseen. Ihminen on yksi tällainen väline. Ihmisellä vain sattuu olla onni tai epäonni pystyä ihmettelemään tätä kaikkea.

Tiedetäänkö, että mitä varten geenit pyrkivät kopioitumaan? Samalla ne jollain tapaa 'puhdistuu'? Mitä sitten ku ollaan sen tien päässä? Jos sillä tiellä ei ole mitään määränpäätä ni onko elämä turhaa?
 
En ole yhtään varma, kannattaako tästä ruveta vänkäämään, mutta rupean silti. :D

Minusta tuntuu, että evoluutioteoria ymmärretään usein vähän väärin. Evoluutioteoriasta ei voi päätellä, että ihmisten tai minkään muunkaan eliöiden elämällä olisi jokin tietty tarkoitus, esimerkiksi suvunjatkaminen. Darwinin suuri (kenties suurin) ansio oli nimen omaan osoittaa, että lajien kehitys on mahdollista ilman mitään ennalta asetettua päämäärää.

Jokainen lajinkehitykseen vaikuttava tapahtuma on vain "merkityksetön" luonnollinen tapahtuma; tulee tulva ja uimataidottomat elukat hukkuvat, tulee kuivuus ja vedessä elävät elukat kuolevat, tulee isompia elukoita ja pienet elukat syödään, jne. Sellaiset, jotka pärjäävät muuttuneissa olosuhteissa muita paremmin, jäävät jäljelle ja niiden jälkeläiset ovat samanlaisia (tämä on tietysti aika yksinkertaistettua, mutta tähän tapaanhan se kuitenkin menee). Kukaan ei ole suunnitellut tätä eikä tällä kaikella ole mitään päämäärää. Lajit eivät kehity mitään ennalta asetettua päämäärää kohti, vaan sattumanvaraisesti kulloistenkin ympäristön olosuhteiden mukaan.

Ihmiset eivät ole mitään välineitä geenien monistamiseen. Ihmiset käyttävät välineitä, geenit eivät - kuten sanoit, geenit eivät ajattele. Päämääriin liittyvä puhe tyyliin "geenit yrittävät monistaa itseään" on biologiassa ihan ok, kunhan ymmärretään, että se on ainoastaan vertauskuva. Oikeasti luonnossa ei ole mitään päämääriä ja tarkoituksia. Ihmisillä (ja ehkä joillakin fiksuilla eläimillä) on päämääriä ja tarkoituksia. Ne ovat ihmisten itse itselleen ja toisilleen asettamia, luonto ei aseta mitään tarkoituksia.

Sä ehitki jo vastata mun kysymykseen. Eli näillä näkymin elämällä ei ole tarkotusta.

Kerran tiedät näistä asioista, niin miten elämä syntyi nykykäsityksen mukaan?
 
Sä ehitki jo vastata mun kysymykseen. Eli näillä näkymin elämällä ei ole tarkotusta.

Kerran tiedät näistä asioista, niin miten elämä syntyi nykykäsityksen mukaan?
En mä oikeastaan biologiasta kovin paljoa tiedä. Sitä mä lähinnä yritin sanoa, että elämän tarkoitusta on turha etsiä evoluutiosta tai mistään muustakaan ihmisten ulkopuolelta. Meidän täytyy itse asettaa itsellemme päämääriä ja pyrkiä niihin. Ei se tarkoita, että elämällä ei voisi olla tarkoitusta, ne tarkoitukset vaan ei ole ulkoapäin asetettuja.
 
En ole yhtään varma, kannattaako tästä ruveta vänkäämään, mutta rupean silti. :D

Minusta tuntuu, että evoluutioteoria ymmärretään usein vähän väärin. Evoluutioteoriasta ei voi päätellä, että ihmisten tai minkään muunkaan eliöiden elämällä olisi jokin tietty tarkoitus, esimerkiksi suvunjatkaminen. Darwinin suuri (kenties suurin) ansio oli nimen omaan osoittaa, että lajien kehitys on mahdollista ilman mitään ennalta asetettua päämäärää.

Jokainen lajinkehitykseen vaikuttava tapahtuma on vain "merkityksetön" luonnollinen tapahtuma; tulee tulva ja uimataidottomat elukat hukkuvat, tulee kuivuus ja vedessä elävät elukat kuolevat, tulee isompia elukoita ja pienet elukat syödään, jne. Sellaiset, jotka pärjäävät muuttuneissa olosuhteissa muita paremmin, jäävät jäljelle ja niiden jälkeläiset ovat samanlaisia (tämä on tietysti aika yksinkertaistettua, mutta tähän tapaanhan se kuitenkin menee). Kukaan ei ole suunnitellut tätä eikä tällä kaikella ole mitään päämäärää. Lajit eivät kehity mitään ennalta asetettua päämäärää kohti, vaan sattumanvaraisesti kulloistenkin ympäristön olosuhteiden mukaan.

Ihmiset eivät ole mitään välineitä geenien monistamiseen. Ihmiset käyttävät välineitä, geenit eivät - kuten sanoit, geenit eivät ajattele. Päämääriin liittyvä puhe tyyliin "geenit yrittävät monistaa itseään" on biologiassa ihan ok, kunhan ymmärretään, että se on ainoastaan vertauskuva. Oikeasti luonnossa ei ole mitään päämääriä ja tarkoituksia. Ihmisillä (ja ehkä joillakin fiksuilla eläimillä) on päämääriä ja tarkoituksia. Ne ovat ihmisten itse itselleen ja toisilleen asettamia, luonto ei aseta mitään tarkoituksia.

Ei tässä mitään vänkäämistä olekaan. Näkisin, että olemme aivan samaa mieltä. En tietenkään tarkoittanut, että geeneillä olisi jotain pyrkimyksiä tai päämääriä, eikä siinä mielessä voi sanoa, että geenit tarkoituksella käyttäisivät ihmistä itsensä kopioimisen välineenä.
 
Tiedetäänkö, että mitä varten geenit pyrkivät kopioitumaan? Samalla ne jollain tapaa 'puhdistuu'? Mitä sitten ku ollaan sen tien päässä? Jos sillä tiellä ei ole mitään määränpäätä ni onko elämä turhaa?

Ai mitä varten. No ei kai siihen mitään syytä ole, eikä tarvitse olla. Joskus siellä kuuluisassa alkulimassa vain on sattunut muodostua sellaisia molekyylejä, jotka ovat tahtomattaan tuottaneet itsestään kopioita. Näistä sitten stabiileimmat ovat selvinneet parhaiten ja yleistyneet sen takia. Välillä kopioihin on tullut satunnaisia muutoksia ja tämä on johtanut uudenlaisten, yhä stabiilimpien molekyylien syntyyn miljoonien vuosien kuluessa. Jossain vaiheessa sitten homma on mennyt niin pitkälle, että joillekin molekyyleille on muodostunut keinoja hajottaa toisia ja saada siten rakennusaineita itsensä kopioimiseen ja taas toisille on kehittynyt suojaa tätä vastaa jne. Korostan vielä, että geenit eivät PYRI kopioimaan itseään, niin vaan tapahtuu. :)
 
Muistan kun aloitin täsmälleen saman threadin eri nickillä (jonka salasanan olen valitettavasti unohtanut) aikoja sitten niin se vaan poistettiin ja sanottiin, että ei enää typeriä threadeja. Et silleen. :rolleyes:

Biologiselta ja evoluution näkökulmasta se on lisääntyminen.

Henkilökohtaisella tasolla se on onnellisuuden ja hyvänolon tavoittelu.

Kansallisella ja etnisellä tasolla se on oman ryhmän etujen ajaminen - ikäänkuin kansallismielisyys.

Maailman näkökulmasta se on uusien elinkelpoisten planeettojen etsiminen tästä ja muista galakseista ja asuttaminen ihmisillä.
 
Elämän tarkoitus on syntyä, käydä kalliita kouluja, ottaa sitä varten paljon lainaa ja päästä lopulta töihin jotta saa lainat maksettua. Töissä käydään 8h päivässä ja työmatkaan käytetään 1h per suunta kehä I ruuhkassa, ylityöt päälle niin työpäivälle kertyy mittaa 11h per päivä. Jos rahaa tuntuu tulevan jostain syystä liikaa, ostetaan ylikallis asunto, mielellään vielä kauempaa jotta työmatkaan saa kulutettua entistä enemmän aikaa. Samalla menee rahaa myös perheen toiseen autoon. Tässä onkin jo 12h vuorokaudesta käytetty tehokkaasti vain siihen että saa lainan maksettua. Nukkumiseen menee muine aamu ja iltatoimineen helposti esim. 10h ja kaupassa käyntiin 1h. Jäljelle jää ruhtinaalliset 60 minuuttia per päivä jolla voi sitten tehdä jotain.

Olisiko se salatut elämät ja seitsemän uutiset sitten mitä elämällä tekisin? Siinähän se onkin... eipä sitä muuta. Taitavat tulla sopivasti peräkkäin niin olisi ehkä mahdollista katsoakin, jos lapset eivät pyöri jaloissa.

Kuolinvuoteellaan voi mietiskellä miten Sepolle ja Ismolle kävi ja voivotella uutisissa uutisoituja maailman pahoja asioita.

:hyvä:

...joskus joku onneksi onnistuu heräämään tuosta "unelmasta" ennen kuolinvuodetta...
 
Mulle elämän tarkoitus on elää. Kukin tekee sen tavallaan, toiset hankkii paljon lapsia, toiset elämänkokemuksia, toiset henksiyyttä ja toiset eivät mitään sen kummempaa, kunhan vaan olla möllöttelevät rauhassa. :D
 
Kuolla huspois. :curs:
 
Elämän tarkoitus? Ehkä parasta olisi aloittaa pohdinta siitä, että kysyy itseltään, miksi haluaa edes kysyä koko aiheesta.
 
Tämä on kyllä hankala kysymys, mutta silti sitä tulee aina tasaisin väliajoin mietiskeltyä...

Toistaiseksi olen tullut siihen tulokseen, että itselle se tarkoitus on tehdä mahdollisimman paljon asioita, joista tykkään, koittaa nähdä maailmaa vähän muualtakin kuin täältä kotimaasta ja elää niin, että ei aiheuta muille turhaa harmia.

Kai se elämän tarkoitus vähän vaihtelee elämänvaiheen mukaan. Itsellä ainakin on asioiden tärkeysjärjestys/arvostus muuttunut paljonkin iän lisääntyessä. Nykyään on esimerkiksi huomattavasti vähemmän tarvetta omistaa mitään turhaa tavaraa kuin vähän nuoremapana oli. Sitä on jotenkin huomannut, että sitä on oikeastaan tyytyväisempi ihan niiden perusasioiden parissa.

Tokihan sitä sen verran materialistia löytyy, että sitä tavaraakin on tullut haalittua, mutta nyt ei tosiaan enää kiinnosta omistaa aina kaikkea uusinta uutta vaan ne jo hankitut laitteet palvelevat pidempään.

En tiedä vastasiko tämä edes kysymykseen, mutta toisaalta, voiko tuohon kysymykseen edes vastata?
 

Suositut

Back
Ylös Bottom