Syntyä, lisääntyä ja kuolla. Yksinkertaista.
[MUTUA]
Tämähän se yksittäisen elämän tarkotus taitaa olla. Mutta mitä sä hyödyt siitä, että jatkat elämää? Miks sun elämän tarkotus olis joku, mistä et ite hyödy? Kuka siitä hyötyy? Ei 'sun jälkeläiset', koska jos niitä ei vielä oo ni niille on ihan sama tuleeks ne tänne ollenkaan. Monelle olis ollu parempi jättää tulematta muutenki.
Joko elämällä ja ihmisyydellä on joku suunta ja päämäärä, mihin pyritään kokonaisuutena, tai sitten kaikki on totally random eikä elämällä ole tarkotusta? Aika vaikee uskoo et tällänen galaksi, jossa on planeetta, jossa on tällänen ekosysteemi ja evoluutio ym ym sattuis vaan vahingossa yhtäkkii tänne keskelle avaruutta jossa ei ikinä aikasemmin oo ollut mitää elämää (lisätään tähän väärinkäsityksien välttämiseks, että en todellakaan usko mihinkään raamatun/koraanin/aapisen jumalaan). Ihan pienellä viilauksella (esim. lämpötila) kaikki taitais mennä vituiks. Kuitenki ku lähetään tästä ylöspäin maailmankaikkeuden mittakaavassa ihan mitätön määrä ni olosuhteet aivan eri, siellä ei ihmisellä oo mitään jakoa. Eletään jossain kuplassa jonka kuori ei enää kauaa kestä tätä pelleilyä. Mikä meni vituiks? RAHA. Pala paperia jolle on annettu nimellisarvo ja sovittu et kaikki noudattaa sitä menee elämän tarkotuksen(selvittämisen) ja elämän jatkuvuuden säilyttämisen edelle.
Ensin oli joku sula kivipallo joka pikkuhiljaa kovettu(pinnasta) kun joidenki asteroidien mukana tuli vettä(ja elämää?). Sit sieltä vedestä pikkuhiljaa ne *insert a word here* kehitty kaiken näköseks ja miljardien vuosien ajan petas ihmiselle tätä palloa. Ihminen ilmesty jostain (onko tämä jo selvitetty? olisko voinu olla sekotus jotain neanderthalii ja jotain toista ihmisen kaltasta rotua?) ja evoluutio jatko matkaa älyllisen kehityksen muodossa. Nyt älyllinen kehitys alkaa olla pikkuhiljaa maximissaan(?), mikä on seuraava askel, vai onko tää vaa randomia ja sellasta ei ole?
Elämää on vissiin yrtitetty jonkun aikaa saada aikaseks elottomasta, mutta se ei vaan onnistu. Elämää syntyy vaan elämästä ja mun käsittääkseen vaikka tulis ydinsota, jääkausi ja lennettäis päin aurinkoa, niin aina jossain kivenkolossa on joku vitun bakteeri, joka kestää ton kaiken ja joskus miljardin vuoden päästä se on varmaan lentäny läpi avaruuden ja tippuu jollekki planeetalle ja yrittää jatkaa siellä elämää. Jos olosuhteet sallii ni evoluutio tuottaa taas pikkuhiljaa enemmän ja enemmän ajattelevaa elämää ja loppuen lopuks siellä on taas joku joka tiedostaa ittensä ja omat ajatuksensa ja miettii näitä samoja asioita.
[/END OF MUTU]
Vastatkaa ihmees noihin kysymyksiin ja niitä löytyy paljon lisää jos tuntuu liian helpolta. Myös kaikki väärät käsitykset(jotka unohdin kirjottaa kysymysmoutoon) saa ja pitää korjata. Älkääkä ottako liian vakavasti.
:D
