Elämän tarkoitus - mikä se on sinun mielestäsi?
- Keskustelun aloittaja Rangeri
- Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
- Liittynyt
- 2.4.2009
- Viestejä
- 45
Niinpä. Tai tietoisuus ja ihmisen valinnanvapaus ovatkin vain illuusiota. Kaikella onkin valmiiksi suunniteltu päämäärä(elämäntarkoitus), johon ihminen ei voi vaikuttaa.
- Liittynyt
- 12.9.2007
- Viestejä
- 1 869
- Liittynyt
- 2.4.2009
- Viestejä
- 45
Joku voisi sanoa myös keskusteluksi. Itseasiassa toikin on vain yksi teoria (makuasia vai ei). Tuskin kenelläkään on lopullista vastausta tähän niin miksi ei voi heitellä erilaisia teorioita?
- Liittynyt
- 2.4.2009
- Viestejä
- 45
Eikös kuoleman voisi laskea osaksi tässä puhuttuun elämään/elämänkaareen? Elämä = syntymästä kuolemaan.
- Liittynyt
- 31.5.2008
- Viestejä
- 192
Elämän tarkoitus? No jos universaalista tarkoituksesta puhutaan, niin siinä tapauksessa täytyy kyllä tehdä sellainen oletus että on olemassa jokin joka on antanut elämälle tarkoituksen, joka on ihmismielen subjektiivisuudesta riippumaton, koska jos jokin on universaali, niin sen täytyy olla riippumaton kaikkien meidän yksittäisistä näkemyksistä. Jos kysymyksen erittelee tällä tavalla, vastaus on helppo:
Vaihtoehto 1. Elämällä on ainoastaan subjektiivinen tarkoitus, jolloin vastaus kysymykseen on: elämän tarkoitus on mikä tahansa sinä haluat sen olevan!
Vaihtoehto 2. Elämällä on universaali tarkoitus, joka on tietoisuudesta riippumaton. Tällöin vastaus on: elämän tarkoitus perustuu vakaumukseesi siitä että uskotko johonkin ylempään olentoon/voimaan joka on voinut sellaisen määritellä. Jos et tällaiseen usko (esim. et usko jumalaan), niin elämällä ei ole mitään universaalia tarkoitusta. Jos taas uskot, niin olet valitettavasti tuomittu pohtimaan kysymystä johon et tule koskaan löytämään vastausta .. koko loppuelämäsi.
On se kiva kun voi ylläpitää mielenrauhan ilman että löytää vastauksen kaikkiin kysymyksiin. Sinänsä mielenkiintoinen aihe, koska kulkee käsi-kädessä eksistentiaali filosofian kanssa, joka itseä ainakin jonkin verran kiehtoo.
Vaihtoehto 1. Elämällä on ainoastaan subjektiivinen tarkoitus, jolloin vastaus kysymykseen on: elämän tarkoitus on mikä tahansa sinä haluat sen olevan!
Vaihtoehto 2. Elämällä on universaali tarkoitus, joka on tietoisuudesta riippumaton. Tällöin vastaus on: elämän tarkoitus perustuu vakaumukseesi siitä että uskotko johonkin ylempään olentoon/voimaan joka on voinut sellaisen määritellä. Jos et tällaiseen usko (esim. et usko jumalaan), niin elämällä ei ole mitään universaalia tarkoitusta. Jos taas uskot, niin olet valitettavasti tuomittu pohtimaan kysymystä johon et tule koskaan löytämään vastausta .. koko loppuelämäsi.
On se kiva kun voi ylläpitää mielenrauhan ilman että löytää vastauksen kaikkiin kysymyksiin. Sinänsä mielenkiintoinen aihe, koska kulkee käsi-kädessä eksistentiaali filosofian kanssa, joka itseä ainakin jonkin verran kiehtoo.
- Liittynyt
- 11.2.2008
- Viestejä
- 292
Parempi maailma jälkipolville, en tiiä onko mitää jatkoa elämän jälkeen, todennäkösesti ei. Oon ehkä hieman agnostikko tän asian suhteen. Enemmän kuitenki sinne ateismin puolelle.
Ehkä sen takia ymmärrän sen "siististi elämisen" tarkotukseks, koska kun/jos asun täällä paskasikana niin jälkipolville jää vähän huonompi paikka taas elää. Se kai taas liittyy jotenki omatuntoon, mutta siitä mä en osaa sanoa mitään :D Mut sitä en kiellä ettei elämässä pitäis nauttia.
Filosofian kannalta en oo taas siitä oikee sinut, että mitä se elämä on ja onko mitää olemassa. Jos jotain on olemassa ja voin sen tuntea niin sillon on irrelevanttia kysyä: "miten todistat onko mitään olemassa?", koska jos jotain minkä voi aistia ei ole olemassa niin silloin ei mitään oo olemassa. Mut tässä "konseptissa", jossa nyt oletetaan meidän olevan ja elävän, ei tolla kysymyksellä oo merkitystä. Huhhuh ku oli taas hankalaa.
- Liittynyt
- 31.5.2008
- Viestejä
- 192
René Descartes yritti joskus "todistaa" että hän on olemassa, väittämällä että koska hän kykenee ajattelemaan, hänen on pakko olla olemassa. Miksi näin? No, vaikka hän epäilisikin aistimusten olemassaoloa, tai jopa sitä että hän ajattelee, niin jo se että hän epäilee näitä asioita vaatii tietoisuutta / ajattelua. Eli ainoa asia jota hän ei pystynyt epäilemään epätodeksi oli että hän ajattelee. Mutta, kuten ai niin monessa muussakin hankalassa kysymyksessä, Descartes ei oikeastaan todistanut sitä mitä hän luuli todistavansa; se, että minä kykenen ajattelemaan, ei oikeastaan todista sitä että minä olen olemassa (miten määritellään "minä"?), vaan se todistaa että jotakin on olemassa.
... Nyt alkaa muuten "Kill Arman", pitää mennä! :D Kirjottelen sitten huomenna lisää jos joku haluaa vielä kuulla.
- Liittynyt
- 1.5.2006
- Viestejä
- 1 048
Elämän tarkoitus on elää. Jokanen elää omalla tavallaan, josta sitten onkin jo sanottu monta erilaista keinoa. Ryypätään, nussitaan, pidetään hauskaa jne.
Mutta miksi täytyy kuolla? Miksei elämä voisi jatkua loputtomiin? Evoluutiohan ei voi periaatteessa jatkua jos vanhat heikot yksilöt eivät kuole ja anna vanhvempien jatkaa. Siispä evoluutioteoriaan uskoen, voisi todeta elämäntarkoitukseksi jo mainitun lisääntymisen.
Itse mä koitan viettää päiväni tehden sen mitä haluan. Tänään oli lämmin päivä ja pukkas hikee päälle. Tyttöystävän koiralle hössötin, että mennään mökille uimaan. Koira katto ihmeissään, että oikeesti vai? Siitä se ajatus sitten lähti ja oltiin puolentunnin päästä 30km kauempana meren rannalla lämmitämässä saunaa. Reissussa meni 3h ja kyllä nautittiin, lihaakin syötiin monessa muodossa
Mikäs mun pointti olikaan.
Mutta miksi täytyy kuolla? Miksei elämä voisi jatkua loputtomiin? Evoluutiohan ei voi periaatteessa jatkua jos vanhat heikot yksilöt eivät kuole ja anna vanhvempien jatkaa. Siispä evoluutioteoriaan uskoen, voisi todeta elämäntarkoitukseksi jo mainitun lisääntymisen.
Itse mä koitan viettää päiväni tehden sen mitä haluan. Tänään oli lämmin päivä ja pukkas hikee päälle. Tyttöystävän koiralle hössötin, että mennään mökille uimaan. Koira katto ihmeissään, että oikeesti vai? Siitä se ajatus sitten lähti ja oltiin puolentunnin päästä 30km kauempana meren rannalla lämmitämässä saunaa. Reissussa meni 3h ja kyllä nautittiin, lihaakin syötiin monessa muodossa
Mikäs mun pointti olikaan.
- Liittynyt
- 29.8.2005
- Viestejä
- 4 870
Tänään oli lämmin päivä ja pukkas hikee päälle. Tyttöystävän koiralle hössötin, että mennään mökille uimaan. Koira katto ihmeissään, että oikeesti vai? Siitä se ajatus sitten lähti ja oltiin puolentunnin päästä 30km kauempana meren rannalla lämmitämässä saunaa. Reissussa meni 3h ja kyllä nautittiin, lihaakin syötiin monessa muodossa
Tietääks sun tyttöystävä sun ja hänen koiransa puuhailuista?
- Liittynyt
- 31.5.2008
- Viestejä
- 192
Noniin, lisää lisää vaan sitten kun kerran vauhtiin pääsin. Eli siis, yksi heikkous Descartesin teoriassa on että hän pitää ajatusta jonain metafyysisenä olemuksena, ikään kuin se että jokin illuusio on olemassa todistaisi sen että jotain on olemassa. Ihan järkeenkäypää näin pinnallisesti asiaa ajatellen, mutta valitettavasti, emme voi mitenkään olla varmoja että logiikkamme on rajoittumaton tätä asiaa tutkiskellessa; tilanne itseasiassa vaikuttaakin juuri päinvastaiselta...
... Yritäpä kuvitella tyhjyys; ei, ei mitään mustaa avaruuden tyhjiötä, vaan ajan ja tilan puutetta, siis sitä, ettei mitään ole olemassa. Et taida kyetä siihen, vai mitä? Ei se mitään, en pysty minäkään, eikä naapurin Matti. Pointti on, että ihmisjärki ei pysty kuvittelemaan sitä että mitään ei olisi olemassa. Tai siis, voin kyllä sanoa että mitään ei ole olemassa, mutta ihmisyyteni rajat tulevat vastaan siinä vaiheessa kun yritän oikeasti sisäistää sen mitä juuri sanoin. Tästä johtuu se, että Descartes ei oikeastaan "todistanut" yhtään mitään.
Jos ylläoleva teksti vaikuttaa tyhjältä ja mitäänsanomattomalta, voin vielä kokeilla kirjoittaa pienen pätkän omaa ajatuksenkulkuani, jos se yhtää pointtiani selventäisi:
En voi luottaa aistimuksiini, enkä siis myöskään siihen että muita ihmisiä, saati mitään muuta kuin minä itse, on olemassa. Ehkä minäkään en ole olemassa. Ehkä ajatukseni eivät ole olemassa; ehkä ne ovat vain illuusio. Mutta hetkinen, se että kyseenalaistan ajatusteni olemassaolon vaatii että ajattelen. Se, että havaitsen illuusioita vaatii että olen olemassa niitä havaitsemaan. Siispä, minun on pakko olla olemassa! (Tässä oli Descartesin Cogito Ergo Sum, tästä edespäin kritisoin sitä.) Mutta, miten voin olla varma siitä että se, että koen itseni olevan olemassa, on riittävä peruste väittää että minä olen olemassa? Miten määrittelen oman olemukseni? Päästäkseni tämän esteen yli, aion muuttaa väittämystäni, ja todeta että jotta ajattelu tapahtuu, jonkin on oltava olemassa. Mutta ei tämä ole välttämättä totta: konseptuaalisesti ajatellen, ajatuksen illuusio saatta olla, ilman että mikään olisi olemassa, koska minä en pysty (ihmismieleni asettamien rajojen takia) käsittämään sitä että jotain voisi syntyä tyhjästä, tai että jotain voisi olla olemassa samaan aikaan kuin mitään ei ole olemassa. Näin ollen kykenen ainoastaan todistamaan että jotain on olemassa jos oletuksena on se, että ajatuksella on metafyysinen olemus, jonka läsnäolo itsessään todistaa jonkin olevan olemassa. Mutta, kuten jo aiemmin havaitsin, se että koen olevani olemassa ei välttämättä todista sitä että jokin on olemassa, koska järkeni on rajoittunut, enkä kykene astumaan mieleni rajojen ulkopuolelle, havaitsemaan todellisuutta korkeimman mahdollisen olemuksen silmistä.
... No joo, ei tainnut juuri auttaa tuo, kun kykyni kommunikoida on tasoa "oravalla on käpy". Sori että spämmasin. :(
... Yritäpä kuvitella tyhjyys; ei, ei mitään mustaa avaruuden tyhjiötä, vaan ajan ja tilan puutetta, siis sitä, ettei mitään ole olemassa. Et taida kyetä siihen, vai mitä? Ei se mitään, en pysty minäkään, eikä naapurin Matti. Pointti on, että ihmisjärki ei pysty kuvittelemaan sitä että mitään ei olisi olemassa. Tai siis, voin kyllä sanoa että mitään ei ole olemassa, mutta ihmisyyteni rajat tulevat vastaan siinä vaiheessa kun yritän oikeasti sisäistää sen mitä juuri sanoin. Tästä johtuu se, että Descartes ei oikeastaan "todistanut" yhtään mitään.
Jos ylläoleva teksti vaikuttaa tyhjältä ja mitäänsanomattomalta, voin vielä kokeilla kirjoittaa pienen pätkän omaa ajatuksenkulkuani, jos se yhtää pointtiani selventäisi:
En voi luottaa aistimuksiini, enkä siis myöskään siihen että muita ihmisiä, saati mitään muuta kuin minä itse, on olemassa. Ehkä minäkään en ole olemassa. Ehkä ajatukseni eivät ole olemassa; ehkä ne ovat vain illuusio. Mutta hetkinen, se että kyseenalaistan ajatusteni olemassaolon vaatii että ajattelen. Se, että havaitsen illuusioita vaatii että olen olemassa niitä havaitsemaan. Siispä, minun on pakko olla olemassa! (Tässä oli Descartesin Cogito Ergo Sum, tästä edespäin kritisoin sitä.) Mutta, miten voin olla varma siitä että se, että koen itseni olevan olemassa, on riittävä peruste väittää että minä olen olemassa? Miten määrittelen oman olemukseni? Päästäkseni tämän esteen yli, aion muuttaa väittämystäni, ja todeta että jotta ajattelu tapahtuu, jonkin on oltava olemassa. Mutta ei tämä ole välttämättä totta: konseptuaalisesti ajatellen, ajatuksen illuusio saatta olla, ilman että mikään olisi olemassa, koska minä en pysty (ihmismieleni asettamien rajojen takia) käsittämään sitä että jotain voisi syntyä tyhjästä, tai että jotain voisi olla olemassa samaan aikaan kuin mitään ei ole olemassa. Näin ollen kykenen ainoastaan todistamaan että jotain on olemassa jos oletuksena on se, että ajatuksella on metafyysinen olemus, jonka läsnäolo itsessään todistaa jonkin olevan olemassa. Mutta, kuten jo aiemmin havaitsin, se että koen olevani olemassa ei välttämättä todista sitä että jokin on olemassa, koska järkeni on rajoittunut, enkä kykene astumaan mieleni rajojen ulkopuolelle, havaitsemaan todellisuutta korkeimman mahdollisen olemuksen silmistä.
... No joo, ei tainnut juuri auttaa tuo, kun kykyni kommunikoida on tasoa "oravalla on käpy". Sori että spämmasin. :(
- Liittynyt
- 10.1.2009
- Viestejä
- 667
Descartes ei todistanut olevansa olemassa, mutta ajattelu kuitenkin todistaa, että jotain on olemassa, koska vaikka ajattelu olisi illuusiota, tämä vaati illuusion olemassaolon.
Itse uskon jumalaan ja uskon, että elämän tarkoitus on palvella Jumalaa.
