Elämän suunnittelu
- Keskustelun aloittaja napinpainaja
- Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
- Liittynyt
- 28.9.2004
- Viestejä
- 1 065
- Ikä
- 42
Ai ku oon ostanut asunnon niin olen sitten automaattisesti uskonut kaiken mitä pankki ja kiinteistövälittäjä ovat sanoneet ja siten höynäyttämään meikäläistä. En kyl muuten edes käyttänyt kiinteistövälittäjää. Sä oot kyl niin kuutamolla et siirryn pelkän katselijan roolin tän aiheen osalta :D Eihän tää edes liity otsikon aiheeseen enää.
- Liittynyt
- 10.5.2005
- Viestejä
- 3 858
Ostin Tampereelta 45.5 neliöisen asunnon, jossa on parveke ja sauna. Myyntihinta oli 149.000€, johon jouduin ottamaan lainaa 130.000€. Tällä hetkellä maksan kuukaudessa velasta korkoa 130€/kk, josta verohyvityksen jälkeen jää maksettavaksi 94€. Yhtiövastike 105€/kk. Kustannukset ovat siis 199€/kk. Vastaavan vuokra olisi luokkaa 800€/kk. Jos käyttäisin asumiseen saman verran rahaa kuin vuokraan, niin laina lyhenisi 601€/kk.
Tämä on kolmas ostamani asunto, ja olen aina saanut myydessä asunnon kaupaksi kahdessa viikossa, kun olen halunnut vaihtaa maisemaa ulkomaille. Viimeksi sain myydessä voittoa reilut 20.000€, joten vuokralla ollessa olisi tuokin voitto jäänyt saamatta.
Kaksi kysymystä:
1. Miksi minun kannattaisi asua mieluummin vuokralla?
2. Miksi asunnon omistaminen sitoo ihmisen pahemmin? Kahden viikon myyntiajalla paikkakunnan vaihto on ollut hyvin helppoa.
- Liittynyt
- 25.1.2006
- Viestejä
- 370
Tämä tuli aiheesta heti mieleen..
Edit. pitkälti omista valinnoistahan se tulevaisuus ja onnellisuus riippuu.
Tuo Trainspotting-pätkä pistää aina ihmetyttämään, että minkä vuoksi joidenkin mielestä tuo tekstin alkuosa johtaa automaattisesti tekstin loppuosassa kuvattuun lopputulokseen? Fear of failure vai se, että sitä saattaisi jopa nauttia tuosta? Itsellä ainakin nykyinen elämäntilanne mahdollistaa sen ettei tarvitse murehtia tulevaa ja pystyn nauttimaan elämästä ihan päivä kerrallaan, eli tilanne on pikemminkin käänteinen tuohon ns. klassiseen oravanpyörä kuvaukseen verrattuna.
Nimim. perheellinen omistusasunnossa asuva farmariautoa ajava DI, jonka suurin murhe tällä hetkellä on, että pitäisikö vaihtaa kesärenkaat alle nyt vaiko vasta viikonloppuna.
- Liittynyt
- 22.1.2004
- Viestejä
- 6 896
Itselläni on niitä epärealistisia "musta tulee maailmanmestari, rockstara" jne, unelmia (enemmänkin haaveita), mutta sitten on sellaisia realistisia unelmia joita olenkin saavuttanut. Pieniä juttuja.
Mä aina skidistä asti haaveilin kehään nousemisesta, mutta kun en ollut ikinä urheilullinen niin uskoin sen "ei susta ole siihen" puheen. No sitten vasta joskus täysi-ikäisenä tajusin, että hitto, sitä voi oikeasti tehdä mitä tahansa! Tuli sitten sinne kehään noustua (useampaankin otteeseen), ihan amatööritasolla, mutta mulle se oli aika kova juttu.
Toinen oli se, että halusin aina soittaa sähkökitaraa, mutta kelasin että se on ihan mahdotonta. No, kun kerran pystyin sinne kehäänkin nousemaan, niin miksi en oppisi sähkökitaran soittamista? No opinhan minä, parin vuoden soittelun jälkeen tulee frendien kanssa puuhasteltua erilaisia bändijuttuja ja on ihan hiton hauskaa!
Mä olen todella onnellinen, että osaan nauttia ihan pienistä asioista. Kesällä fillarilla ajelu, rantsussa kirjan lukeminen, skeittilaudalla reissu kauppaan, lenkki ja meressä uiminen heti aamusta, tyttöystävän kanssa loikoilu, ihan parhaita juttuja!
Monilla frendeillä se onni tuntuu olevan sitä "sitku" juttua ja mä aina yritän selittää että et sä elä "sitku" vaan sä elät "täsnyt"! :D Paljon menettää elämästään jos aina odottaa sitä "sitku" hetkeä. Onko sitä lopulta sitten edes onnellinen kuin taikaiskusta kun se hetki koittaa?
Mulle vaikeinta aikaa on kyllä talvi. Kylmyyskin vielä menee, mutta se pimeys vaikuttaa psyykkeeseen kun sitä tarpeeksi pitkään kestää. Ihan eri energiatasot kesällä kun on valoisaa heti aamusta. Lisäksi suurin osa harrastuksista on sellaisia kesäpainotteisia, joten kyllähän se tavoitteena on vielä joskus tehdä duunia jossakin lämpimässä maassa, ainakin se muutama vuosi.
e. Pointti on se, että unelmiakin pitää olla ja niitä kannattaa yrittää toteuttaa! Eikä asiat ole mustavalkoisia, ei se kasista neljään duunissa käyminen ja arki välttämättä ole mitään tuskaista oravanpyörää. Rivari, hyvä duuni, perhe, monelle se oikeasti on sitä onnea. Ei kaikki tahdo mitään villiä reppumatkailijan elämää.
Tärkeintä on miettiä mitä itse oikeasti haluaa tehdä ja pyrkiä sitten sitä tavoitetta kohti. Jos tekee jotain muiden painostuksesta, jotain mitä itse oikeasti ei halua, niin lopulta tuskin on onnellinen.
Mä aina skidistä asti haaveilin kehään nousemisesta, mutta kun en ollut ikinä urheilullinen niin uskoin sen "ei susta ole siihen" puheen. No sitten vasta joskus täysi-ikäisenä tajusin, että hitto, sitä voi oikeasti tehdä mitä tahansa! Tuli sitten sinne kehään noustua (useampaankin otteeseen), ihan amatööritasolla, mutta mulle se oli aika kova juttu.
Toinen oli se, että halusin aina soittaa sähkökitaraa, mutta kelasin että se on ihan mahdotonta. No, kun kerran pystyin sinne kehäänkin nousemaan, niin miksi en oppisi sähkökitaran soittamista? No opinhan minä, parin vuoden soittelun jälkeen tulee frendien kanssa puuhasteltua erilaisia bändijuttuja ja on ihan hiton hauskaa!
Mä olen todella onnellinen, että osaan nauttia ihan pienistä asioista. Kesällä fillarilla ajelu, rantsussa kirjan lukeminen, skeittilaudalla reissu kauppaan, lenkki ja meressä uiminen heti aamusta, tyttöystävän kanssa loikoilu, ihan parhaita juttuja!
Monilla frendeillä se onni tuntuu olevan sitä "sitku" juttua ja mä aina yritän selittää että et sä elä "sitku" vaan sä elät "täsnyt"! :D Paljon menettää elämästään jos aina odottaa sitä "sitku" hetkeä. Onko sitä lopulta sitten edes onnellinen kuin taikaiskusta kun se hetki koittaa?
Mulle vaikeinta aikaa on kyllä talvi. Kylmyyskin vielä menee, mutta se pimeys vaikuttaa psyykkeeseen kun sitä tarpeeksi pitkään kestää. Ihan eri energiatasot kesällä kun on valoisaa heti aamusta. Lisäksi suurin osa harrastuksista on sellaisia kesäpainotteisia, joten kyllähän se tavoitteena on vielä joskus tehdä duunia jossakin lämpimässä maassa, ainakin se muutama vuosi.
e. Pointti on se, että unelmiakin pitää olla ja niitä kannattaa yrittää toteuttaa! Eikä asiat ole mustavalkoisia, ei se kasista neljään duunissa käyminen ja arki välttämättä ole mitään tuskaista oravanpyörää. Rivari, hyvä duuni, perhe, monelle se oikeasti on sitä onnea. Ei kaikki tahdo mitään villiä reppumatkailijan elämää.
Tärkeintä on miettiä mitä itse oikeasti haluaa tehdä ja pyrkiä sitten sitä tavoitetta kohti. Jos tekee jotain muiden painostuksesta, jotain mitä itse oikeasti ei halua, niin lopulta tuskin on onnellinen.
- Liittynyt
- 5.5.2004
- Viestejä
- 4 273
No eikö tuo sinusta kuulosta kuplalta jos hinnat ovat ~6 kertaistuneet, vaikkei rahaa ole 6x nykyään liikkeellä?
Tämän maan asuntohinnoittelu perustuu siihen että rakennetaan liian vähän. Helsinkiä kun katsoo lentokoneesta niin mitä näkee? Aivan oikein, pelkkää metsää kaikkialla ja hinnat ovat sillä alueella kai ihan euroopankin tasolla kalleimmasta päästä(muistista mutua)?
- Liittynyt
- 10.3.2010
- Viestejä
- 119
Itseltä löytyy vähän samanlaisia kokemuksia näistä pienistä, mutta ainakin itsestä hyviltä tuntuvista saavutuksista. Oltuani lapsesta asti pyöreänpuoleinen ja ehkä osittain vanhempien "ei tuohon kuntoon kaurapuurolla pääse"-tyyppisestä velliperseilystä johtuen oli aikamoinen valaistus joskus nuorempana kun tajusin ettei hyvään kuntoon pääsyyn oikeasti vaaditakaan mitään yli-inhimillisiä kykyjä tai mitään kaurapuuroa vahvempaa. Aiempaan verrattuna tuntuu mahtavalta saavutukselta kun muiden lihasten ohella myös ne aina niin tärkeät vatsalihakset ovat nykyään näkyvissä. Sen verran pulkannaru kuitenkin olen että kesän jälkeen olisi tarkoitus syödä kunnolla ja yrittää saada massaa vielä luiden päälle :D
- Liittynyt
- 28.12.2006
- Viestejä
- 12 893
Kuka määrittelee mikä on "kuplaton" asunnonhinta taso. Voihan olla että juuri nyt, tai 10 vuoden päästä tulevaisuudessa asunnon realihinta on kohdallaan ja nousee enää kustannusindeksin verran. Katso millaisilla autoilla/moottoripyörillä/veneillä porukka ajelee vaikka asuu omistusasunnoissa. Ei se kaikki raha vieläkään mene omistusasunnon velanhoitokustannuksiin.
Lisäksi pitää huomioida uudisrakentamisen neliöhinnan. Jos uutta taloa ei pysty rakentamaan halvemmalla kuin vanhan talon ostamaan, niin missä kupla ?
(joo siitä olen samaa mieltä että asuntojen hinnat ovat kallistuneet suhteettomasti, mutta siitä en että jokin kupla puhkeasi lyhyellä aikavälillä ja pääsisi ostamaan asunnon merkittäväsi halvemmalla)
- Liittynyt
- 21.7.2004
- Viestejä
- 21 165
1) Jos asuntosi arvo pysyy samana niin sinulle on kannattavampaa omistaa tuo asunto kuin maksaa 800e/kk vuokraa. Entäpä sitten jos korot nousee 6% asti ja asunnon hinta putoaa 10%. Jos olet lyhentänyt laiskasti niin sinulla voi olla enemmän lainaa kuin mitä asunnon arvo on. Entä selviydytkö nousevista koroista? Sinä lasket nyt kaiken sen varaan että korot pysyvät matalalla laina-ajan.
2) Jos saat asunnon myytyä kahdessa viikossa. Siinä on riskejä. Entä jos asuntojen hinnat laskevatkin laman vuoksi ja et saa ostajaa tai kämpästä tarjotaan vaikka vain 120k? Entä jos vuokraat kämpän ja vuokraaja jättää vuokrat maksamatta ja pistää kämpän remonttiin ollessasi rannalla thaikuissa? Sinä joudut kuitenkin hoitamaan vuokrakämpän asioita sieltä matkaltasi.
Kannattaa muuten lukea vanhoja juttuja jenkkien kiinteistömarkkinoilta ennen romahdusta. Samalla tavalla siellä oltiin samaa mieltä että asuntojen hinnat eivät voi pudota. Suomessa on lama ja bkt on laskenut eniten vuoden 1918 jälkeen. Siis enemmän kuin toisen maailmansodan aikana tai 90-luvun laman aikana!
Tuosta voi katsoa miten vienti on kyykännyt. Muutenkin erinomaisia kaavioita jotka kannattaa katsoa ajatuksella läpi.
http://www.bof.fi/NR/rdonlyres/B0C93C7F-8BD3-4BF2-A6C2-3A1ACAC295A2/0/EL_Kalvot_ETTN_1_2010.pdf
Kannattaa miettiä vaikuttaako tämä asuntojen hintoihin laskevasti vai nousevatko asuntojen hinnat ikuisesti.
- Liittynyt
- 21.7.2004
- Viestejä
- 21 165
Handelsbankenin ekonomistit puhuvat myös samasta kuin minä.
http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=2010/04/32428&request_ahaa_info=true
http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=2010/04/32428&request_ahaa_info=true
- Liittynyt
- 5.5.2004
- Viestejä
- 4 273
Siitä en tiedä kuka sen määrittelee tarkasti, mutta mielestäni kun ns. normaalipalkkaisella ihmisellä ei ole mitään järkevää toivetta ostaa taloa isosta kaupungista ilman että on eläkeikään asti pankille velkaa ei ole ainakaan kuplaton hinta.
Nopeaa muutosta tuskin tulee, muutos tulee sitten kun jengi rupeaa haluamaan todella pois vuokratuista yksiökoloista asumaan edes hieman ihmisarvoisesti. Onneksi nykyään kehä3 pelleily on niin vahvaa että landella vielä voi unelmoida talosta vaikkei olisikaan lääkäri
Jos uuden talon rakentaminen on liian kallista, niin silloin siinäkin vedetään liikaa välistä mikä on nimenomaan se kupla. Eli poliittisin päätöksin luotu lisäarvo tuotteelle.
- Liittynyt
- 12.11.2004
- Viestejä
- 7 755
Ymmärrän kyllä, että keskustelu rönsyilee, mutta olisiko teidän oikeasti parempi kirjoittaa näistä asuntojen hinnoista ja muista vaikkapa jossain talouspuolen ketjussa? Siitäkin huolimatta, että asuntoasiat sinällään lliittyvät oman elämän suunnitteluun.
- Liittynyt
- 22.1.2004
- Viestejä
- 6 896
Juu, johonkin talouskeskusteluun tuo sopii ehkä paremmin.
On muuten ihan hiton hyvä fiilis nyt kun alkaa olla viimein kevät. Tosi kivaa kun aamulla jo on valoisaa ja ei tarvitse palella. Heti sen huomaa miten paljon enemmän sitä ehtii elää ja harrastaa, töiden jälkeen on vielä pitkään valoisaa. Ei talvella tule illalla juuri kotoa poistuttua, kesällä se on niin helppoa lähteä vielä illalla harrastamaan ulos kun on sitä valoa ja lämpöä. Eihän tietty mikään estä talvella tekemästä samaa, mutta on se jotenkin vaikeeta omalla kohdalla.
Niin paljon enemmän energiaa. Duunimurheet unohtuu hyvin äkkiä kun töiden jälkeen pääsee ulos aurinkoon!
Tämä motivoi minua sen seuraavan unelman toteuttamiseen. Eli vähän pidemmäksi aikaa ulkomaille töihin.
Ensiksi käyn koulun (enää about 300 opintopistettä tekemättä... :D) ja hankin vielä lisää työkokemusta. Vuosiahan tässä vielä menee, mutta eipä minulla ole mihinkään kiire.
On muuten ihan hiton hyvä fiilis nyt kun alkaa olla viimein kevät. Tosi kivaa kun aamulla jo on valoisaa ja ei tarvitse palella. Heti sen huomaa miten paljon enemmän sitä ehtii elää ja harrastaa, töiden jälkeen on vielä pitkään valoisaa. Ei talvella tule illalla juuri kotoa poistuttua, kesällä se on niin helppoa lähteä vielä illalla harrastamaan ulos kun on sitä valoa ja lämpöä. Eihän tietty mikään estä talvella tekemästä samaa, mutta on se jotenkin vaikeeta omalla kohdalla.
Niin paljon enemmän energiaa. Duunimurheet unohtuu hyvin äkkiä kun töiden jälkeen pääsee ulos aurinkoon!
Tämä motivoi minua sen seuraavan unelman toteuttamiseen. Eli vähän pidemmäksi aikaa ulkomaille töihin.
Ensiksi käyn koulun (enää about 300 opintopistettä tekemättä... :D) ja hankin vielä lisää työkokemusta. Vuosiahan tässä vielä menee, mutta eipä minulla ole mihinkään kiire.
- Liittynyt
- 20.6.2002
- Viestejä
- 2 688
- Ikä
- 50
Nykyään tulee mielettömät vibat siitä että suunnittelen kaikki matkat vuodeksi eteenpäin. Mulla on laskurit joka matkaan (timeanddate.com). Arki=suomi ja työ, viikonpäivästä huolimatta vaikka mahtuu sitä arkeenkin kaikkea kivaa mutta mikään ei voita ulkomaanmatkailua. Aika pitkälle nautin elämästäni, oikeastaan en murehdi mitään enää. Terveyttä riittää niin kaikki sujuu niinkuin pitääkin. Avioliittokin kukoistaa ja lapsikin voi hyvin. En haaveile enää lisämammonasta, ei kiinnosta omakotitalo tai ei kiinnosta uusi auto pätkääkään. Kiinnostaa vain uudet matkat ja kohteet sekä oman kropan kondis tai tulokset kuntosalilla. Kiinnostaa myös läheisten ja varsinkin lapsen hyvinvointi. Hyväntekeväisyys on myös kiva juttu, mutta ei välikäsien kautta vaikka joskus niitäkin joutuu käyttämään. On kummi myös Planin kautta jonka elämää on hauska seurata ja olisi hienoa mennä myös käymään.
Tottakai pitkän ajan tavoite löytyy taloudestakin, että maksetaan nyt nämä lainat ja siirrellään rahoja myös lapsen tilille sen mitä voi. Ei käytetä säästöjä vaan tienatulla palkalla ostetaan matkat sun muut mitkä nyt sattuu kiinnostamaan. Autokin toki pitää jossai vaiheessa vaihtaa.
Tiedostetaan vanhempina että lapselle tulee mammonaa liian helposti, mutta siinäkin yritetään opastaa ettei menisi kivikkoon ja jos vuosina 18-25 näyttää ettei pojasta ole maltilliseen käyttöön niin jätetään sitten lapsenlapsille jos semmosia tulee. Meidän lapselle ei osteta kaupasta sitä mitä osoittaa vaan aina harkitaan tarvitseeko sitä edes. Aika pitkälle poika viihtyy kun katsoo leluja, ei se sitten oikeastaan mitään haluakaan.
Joskus pelottaa voiko hyvin meneminen kestää vai stoppaako se joskus vai onko se vaan asenteesta kiinni.
Tottakai pitkän ajan tavoite löytyy taloudestakin, että maksetaan nyt nämä lainat ja siirrellään rahoja myös lapsen tilille sen mitä voi. Ei käytetä säästöjä vaan tienatulla palkalla ostetaan matkat sun muut mitkä nyt sattuu kiinnostamaan. Autokin toki pitää jossai vaiheessa vaihtaa.
Tiedostetaan vanhempina että lapselle tulee mammonaa liian helposti, mutta siinäkin yritetään opastaa ettei menisi kivikkoon ja jos vuosina 18-25 näyttää ettei pojasta ole maltilliseen käyttöön niin jätetään sitten lapsenlapsille jos semmosia tulee. Meidän lapselle ei osteta kaupasta sitä mitä osoittaa vaan aina harkitaan tarvitseeko sitä edes. Aika pitkälle poika viihtyy kun katsoo leluja, ei se sitten oikeastaan mitään haluakaan.
Joskus pelottaa voiko hyvin meneminen kestää vai stoppaako se joskus vai onko se vaan asenteesta kiinni.
- Liittynyt
- 26.4.2005
- Viestejä
- 517
- Ikä
- 38
Duunia on tehny pari päivää vuoden 2005 jälkeen, sossun ja kelan tuilla eletty siitä lähtien, luottotiedot menneet aikoja sitten, kaikki lindorffin jne. kirjeet heitetään avaamattomina nurkkaan ja hävitetään joskus, ainoa lasku, jonka edes joskus tulee maksettua on sähkölasku ja sähkötkin on kerran katkenneet, työkkärissä käydään muutaman minuutin ajan jokunen kerta vuodessa, sukulaisia ei muisteta merkkipäivinä, kämppää ei pidetä siistinä, ruoka joko haetaan ruokajonosta, tai hommataan pakastepizzaa tai ranskalaisia ja lihapullia/nakkeja, rahat juodaan parissa päivässä ilman huolia, suurin osa ajasta menee koneen ääressä.
Eli joo. Mä saatan joidenkin läheisten mielestä olla jopa fiksu mies ja siks ne mua jaksaa aina kannustaakin, mutta totuus on, ettei musta ikinä tule mitään(paitsi rikollinen). Tässä on taustalla joku perustavanlaatuinen aivotoiminnan/persoonallisuuden häiriö. Mä en yksinkertaisesti pysty elämän suunnitteluun.
Mut enemmän se varmaan vituttaa veronmaksajia, kuin mua itseäni. En jaksa nyt selittää enempää kun pitää mennä päiväunille
Hyvää työ- ja opiskelupäivää kaikille!
Eli joo. Mä saatan joidenkin läheisten mielestä olla jopa fiksu mies ja siks ne mua jaksaa aina kannustaakin, mutta totuus on, ettei musta ikinä tule mitään(paitsi rikollinen). Tässä on taustalla joku perustavanlaatuinen aivotoiminnan/persoonallisuuden häiriö. Mä en yksinkertaisesti pysty elämän suunnitteluun.
Mut enemmän se varmaan vituttaa veronmaksajia, kuin mua itseäni. En jaksa nyt selittää enempää kun pitää mennä päiväunille
Hyvää työ- ja opiskelupäivää kaikille!
- Liittynyt
- 19.10.2004
- Viestejä
- 13 171
- Ikä
- 37
Minua vituttaa, ei kuitenkaan kateudesta. Vitutus tulee lähinnä siitä, että itse maksetut verot menee "hyötyyn". Huoh...
- Liittynyt
- 5.11.2005
- Viestejä
- 7 766
Mutta sähän maksat hymyssäsuin verosi, kuten olet useasti sanonut. Mikäs nyt on, eikö hymyilytäkään enää?
