En ole koskaan, paitsi ihan hippiteininä, ollut tosissani mitenkään innoissa ekoasioista, mutta jotenkin ne tietyt valinnat ovat osa arkea ja omaa persoonaa. En todellakaan pidä itseäni minään aktivistina, mutta mm. tällaista tulee hommailtua:
- kuljen liki kaikki matkat julkisilla tai pyörällä enkä aio ostaa itselleni autoa
- lajittelen seka-, bio- ja kartonkijätteen sekä lasin ja metallin, kiitos taloyhtiön jätekatoksen
- kosmetiikkaa käytän muutenkin vähän, mutta alennuksia lukuun ottamatta ostan omani Body Shopista
- kaupassa aina reppu ja/tai kangaskassi, joita kuljetan mukana myös ostosmatkoilla, ja jos kassin tarvetta ilmenee, yleensä biomuovikassi
- periaatteessa yritän suosia suomalaista, mutta tällä hetkellä talous on niin tiukalla, että usein pyrin valitsemaan vain edullisimman vaihtoehdon
- lihaa syön vähän, mutta tämäkin on enemmän tottumiskysymys, ja maitotuotteita toki menee
Ehkä tärkeimpänä on kuitenkin se, että yritän aika tarkkaan miettiä, mitä oikeasti tarvitsen. Shoppailemassa en käy ikinä
ja vaateostoksillakin vain pari kertaa vuodessa. Tosin tärkeämpi motivaattori tähänkin on ehkä oman talouden tiukkuus eikä pelkkä periaate. Siltikin olen sitä mieltä, että kulutus ei saa olla ihmisen tärkein mielihyvän lähde, ja eikös se ole aika periaatteellista? Lisäksi mies kyllä torpedoi noita ylempänä mainittuja kohtia jonkin verran käyttämällä paljon autoa ja läträämällä suihkussa minuuttikaupalla, mutta nekin ovat lopulta aika pieniä juttuja kokonaisuudessa, jossa väitän, että taloutemme on melko vähäkulutuksinen.