ringside sanoi:
Kysymys: Onko olemassa tieteellistä tutkimusta, jossa vertaisryhminä on samalla metodilla treenaavat otokset, joista toinen vetää lisäravinteita ja toinen vetää kotiruokaa? Yksilön kokemukset kun eivät kelpaa tieteelliseksi evidenssiksi. Ei edes isompi populaatio, jossa kaikkien tulokset nousevat ternimaidon litkimisellä. Pitää olla vertaisryhmä.
Olettaisin, että esim. Hulkilla tai modeilla voisi olla tästä tietoa.
Ei kannattaisi tehdä oletuksia.
Itse en ainakaan ole missään tuollaista peräänkuuluttamaasi tutkimusta nähnyt. Käytännössä voisi olla hiukan hankalaa määritellä tilanne vertailukelpoiseksi, esimerkiksi sen takia että vaikka maitoproteiinin saa eristettynä lisäravinteena (ilman rasvaa / hiilaria) ei samaa tavaraa normiruoasta saa ilman mukana tulevia hiilareita / rasvoja. Ja jotta voitaisiin objektiivisesti verrata lisäravinteiden ja normaaliruoan eroja tulisi makroravinnesisältö molempien testiryhmien ruokavaliossa ja aterioissa olla sama. Tällöin jouduttaisiin siis eristämään esimerkiksi maidosta hiilarit ja mahdollisesti rasva sen pelkän kaseiini/herasekoituksen seuraksi jotta voitaisiin verrata tavallisen maitotuotteen ja vastaavan lisäravinnekombon vaikutusta. Ongelma vain kyseisessä tilanteessa olisi se, että kiinteää ruokaa vastaavien lisäravinteiden yhdistelmä olisi käytännössä aivan sama kuin maitojauheesta tehty maito. Ja toisaalta lisäravinteita harvemmin käytetään tällä tavoin, vaan nimenomaan täsmäravintona (esimerkiksi maksimoitaessa aterian proteiinipitoisuus samalla minimoiden hiilarien ja/tai rasvan määrä).
Ilman tutkimustuloksien lunttaamista asiaa voi kyllä mielestäni pohtia melko hyvin ihan peruslogiikallakin:
Lisäravinteet (yksinkertaisuuden vuoksi tässä proteiinijauheet) sisältävät yleensä lähes pelkästään jotakin tiettyä proteiinia (tai proteiinien sekoitusta); hiilihydraattien ja/tai rasvojen suhteellinen osuus on erittäin pieni. Tämä on mielestäni yksi proteiinivalmisteiden suurimmista valteista.
Normiravinnossa on sen sijaan lähes aina tasaisempi jakauma eri makroravinteita, mikä ei ole hyvä asia silloin kun halutaan lisätä nimenomaan proteiinin saantia. Käytännössä melkeinpä pelkkää proteiinia sisältäviä ruokia ovat lähinnä rasvattomat kalat ja lihat, sekä pitkälle kehitellyt prosessoidut valmisteet (hyvin vähärasvainen juusto, tofu, raejuusto, jne.) joiden valmistuksessa käytetään jo hyvinkin samanlaisia menetelmiä kuin lisäravinneteollisuudessa.
Proteiinijauheet, jotka yleensä nautitaan nesteeseen sekoitettuna, ovat valmiiksi imeytyvässä muodossa ja täten vaikuttavat kehossa huomattavasti nopeammin kuin kiinteä ruoka, joka kehon täytyy pilkkoa ennen kuin se voidaan käyttää hyödyksi. Tämä puoltaa lisäravinteiden käyttöä tilanteissa, joissa ravinnon imeytymisnopeudella on suuri merkitys. Lisäksi tämän takia lisäravinteista voivat hyötyä myös heikosta ruoansulatuksesta kärsivät henkilöt.
Kiinteän ruoan säilyttäminen, mukana kuljettaminen ja jopa nauttiminen on useassa suhteessa epäkäytännöllisempää kuin käytettäessä lisäravinteita.
Esimerkiksi kiireinen ihminen, jonka tarvitsee ottaa vaikka töihin tai kouluun mukaansa helposti nautittava 30-40 grammaa proteiinia sisältävä ateria, voi joko
1) heittää laukkuunsa purkillisen tonnikalaa vedessä. Jos purkki ei ole itseavattavaa mallia, tarvitsee hän myös purkinavaajan ja joka tapauksessa haarukan. Syödäkseen purkillisen tonnikalaa hän tarvitsee yleensä rauhallisen paikan ja vähintään 3-5 minuuttia aikaa syödä "maukkaan" ateriansa.
2) mitata 1.5 desiä vapaavalintaista proteiinijauhoa sekoituspullon pohjalle. Nauttiakseen tämän proteiinijuoman hän tarvitsee vain 5-7 dl vettä, 20-60 sekuntia juoman sekoittamiseen ja toiset 20-60 sekuntia juoman nauttimiseen.
Lisäravinteiden (tässä siis proteiinilisien) etuna on siis mielestäni minimaalinen käsittelyn tarve, hyvä säilyvyys, nauttimisen nopeus ja tässä laadukkaan proteiinin täsmäsaanti ilman ylimääräisiä hiilihydraatteja / rasvoja. Lisäksi käytettäessä edullisia perusproteiineja tulee proteiinin grammahinta alhaisemmaksi kuin normiruokaa käytettäessä.
Ilman proteiinilisiä on täysin mahdollista saada päivittäin riittävästi ja jopa liikaakin proteiinia, mutta proteiinilisien avulla päästään samaan tehokkaammin, helpommin, laadukkaammin ja usein jopa edullisemmin.
Lisäksi treenin jälkeisen palautusjuoman (nopeasti imeytyvää proteiinia ja hiilihydraattia, mahdollisimman vähän rasvaa) korvaaminen normaalilla ruoalla on hiukan tukalaa. Keholle on varmasti aivan sama, otetaanko treenin jälkeen 2 desiä heraproteiinia ja 1-2 desiä glukoosipolymeereja (esim. malto / dekstroosi) veteen sekoitettuna, vai kulautetaanko kurkusta alas 15-20 raakaa kananmunanvalkuaista kyyditettynä litralla mehua. Itse kuitenkin uskoisin ensimmäisen vaihtoehdon olevan huomattavasti käytännöllisempi ja mukavampi tapa, enkä esimerkiksi kovan jalka- tai selkätreenin jälkeen varmaan noita kananmunanvalkuaisia saisi kurkustani edes alas.