Originally posted by Arvo Paperi
Eikö tämä ole niin perustavaa laatua oleva juttu, että se kannattaisi selvittää kunnolla? Eikö olisi kiva, jos pakkotoisto saisi kunnian tuoda faktapohjainen tieteellisesti perusteltu totuus tällaiseen asiaan? Eikö olisi kiva osoittaa kp:n olevan kerrankin totaalisesti väärässä? Mistä siis löydämme tiedon?
Löytyyhän sitä tietoa kun etsii. Otan lähteiksi Niilo Pesosen Ihmisen anatomia, neljännnen painoksen kolmas muuttamaton lisäpainos vuodelta 1970, ja Gray's Anatomy, 35th edition, 1973. Molemmat ovat melko vanhoja, mutta en usko uudemman tutkimuksen kumonneen löytämiäni faktoja. Erityisesti Gray's Anatomy vetoaa EMG:hen. Luotettavampaakaan tapaa tutkia lihasten supistusta ei tietääkseni ole esitetty.
Ensiksi murskataan "lihas supistuu kokonaan tai ei ollenkaan" -väite. "In this regard it should be emphasized that in some actions, only one region of a muscle may be active, and the remainder quiescent" (Gray's Anatomy, sivu 492). Sama kolmatta kotimaista huonommin hallitseville: "-- joissakin liikkeissä vain yksi lihaksen osa voi olla aktiivinen lopun pysyessä levossa". Voiko asiaa selvemmin ilmaista?
Tämä oli siis pointtini. Nyt seuraa pilkunviilausta ja triviaa, joka ei kiinnosta kaikkia. Voit lopettaa lukemisen, jos ihmisen anatomian yksityiskohdat tuntuvat tylsiltä ja harrastuksesi kannalta merkityksettömiltä. Lisäksi olen jättänyt suomentamatta englantia ja latinaa.
Esitän asiaa eri lihasten kannalta. "Jo lihaksen lähtö- ja kiinnitystavasta sekä lihassyiden kulkusuunnasta voi päätellä, että sen eri osilla on erilainen toiminta" (Pesonen epäkäslihaksesta sivulla 82). "Hartialihaksessa voidaan usein rakenteellisesti, mutta varsinkin toiminnallisesti erottaa kolme osaa" (Pesonen s.87), kuten aiemmassa postissani esitin.
Pesonen jakaa mielenkiintoisesti hartiaa ja olkavartta liikuttavien lihasten syyt kolmeen osaan: laskeviin, vaakasuoriin ja nouseviin. Osien toiminta on vastaavasti hartianseudun nostaminen, olkavarren liikuttaminen sivutasossa sekä alaspäin painaminen. Esim. kolmanteen ryhmään kuuluvat "pieni rintalihas, alaosa ulompaa sahalihasta, epäkäslihaksen alaosa, leveä selkälihas ja ison rintalihaksen alaosa. Nämä nousevat lihassyyt pingoittuvat riiputtaessa käsin rekillä..." Rintalihaksen yläosa kuuluu ensimmäiseen ja "osa isoa rintalihasta" toiseen ryhmään. Rintalihaksen eri osien erilainen kuormitus penkin eri kulmilla on siis tämän mukaan täysin perusteltua. Toisaalta Gray's Anatomy (s. 536) jakaa pectoralis majorin sekä rakenteellisesti että toiminnallisesti vain kahteen osaan, solisluuhun liittyvään ja rintalastaan liittyvään. Mistään en löytänyt tietoa siitä, voivatko rintalihaksen kaltaisen leveän lihasmassan säikeet supistua lihaksen eri osien suhteen "portaattomasti". Luulisin kuitenkin, että voi, ja että Gray's Anatomy kiinnittää tässä huomiota vain karkeamman tason toimintaan. Saatan kyllä yhtä hyvin olla väärässäkin.
Pesosen mukaan kolmipäisen olkalihaksen "pitkä pää kohottaa olkavartta taaksepäin ja lähentää sitä" (s.94); Gray's Anatomy kertoo tämän lisäksi, että "the medial head is active in all forms of extension. The actions of the lateral and long heads, however, are minimal, except when the forearm is acting against resistance".
Reiden ojentajan yhteydessä Gray's Anatomy antaa viitettä siitä, että myös pituussuunnassa lihaksen eri osat voivat aktivoitua eri tavoin: "The lower fibers of the vastus medialis contract particularly during the terminal phase of extension" (s. 564). Quadriceps femoriksen eri päiden osalta "Electromyographic studies indicate that the three vasti are not equally or synchronously active in various phases of extension of the knee or rotation of the thigh, but confirmed details are not yet available". (Tämä lainaus osoittaa samalla teoksen kriittisen ja luotettavan luonteen - oletuksia ei esitetä faktoina.) Nelipäisen reisilihaksen "suoliluusta lähtevä pää voi lisäksi koukistaa reittä" (Pesonen, s. 122).
Pesosen mukaan (s. 119) ylemmät ison pakaralihaksen syistä "ovat sagittaalisen liikeakselin yläpuolella ja loitontavat reittä; alemmat saman liikeakselin alapuolella ja lähentävät reittä". "Its upper fibers are active in powerful abduction of the thigh" (Gray's Anatomy, s. 567).
Kaksipäisen reisilihaksen lyhyen pään voisi kuvitella olevan levossa, jos lihas toimii vain lonkan ojentajana (suorin jaloin maastavedossa). Kuitenkin Gray's Anatomy väittää, että reiden koukistajat yleensä supistuvat kokonaan. Toisaalta tämä saattaa viitata reiden ojentajan yhteydessä mainittuun liikkeen suunnassa olevaan supistuksen epähomogeenisuuteen. Tai sitten se viittaa kirjan edelliseen lauseeseen, kuten asiayhteydestä voisi päätellä: "There is some evidence that -- biceps femoris, which pass over both hip and knee joints, can produce movement only one of these joints whilst at the same time offering no resistance to the antagonistic movement at the other joint on which they act. Each of these muscles, however, usually contracts as a whole" (s. 571). Lisäksi lyhyttä päätä on vaikea tutkia, koska se on muiden lihasten alla.
Hyvän kuvan lihasten anatomisen jaon keinotekoisuudesta antaa Pesonen (s. 137): "Kolmipäinen pohjelihas on koostunut varsinaisesti kahdesta lihaksesta". Eri yhteyksissä saatetaan puhua yhdestä tai kahdesta lihaksesta. Selän ojentajakin (erector spinae) koostuu ties kuinka monesta osasta, joista jotkut ovat kiinni toisissaan, jotkut taas enemmän erillisiä. Pohkeeseen palataksemme "Kaksoiskantalihaksen ojentava vaikutus jalkaterään on suurin säären ollessa ojennettuna polvinivelestä" (Pesonen s. 138), kuten tässä threadissakin aikaisemmin kävi ilmi. Kaksoiskantalihas on lisäksi polven koukistaja.
Tässä on käyty läpi muutamia kehonrakennuksen kannalta tärkeitä lihaksia. Kuten huomaamme, jopa Sakkeuksen aikaisempi kommentti "yleistäen voi sanoa että tuo pitää paikkansa" on väärä - asia on juuri päinvastoin. Yleisellä tasolla ajateltuna voisin kuvitella "lihas supistuu kokonaan tai ei ollenkaan" -väitteen pitävän paikkansa varauksetta vain sellaisissa lihaksissa, joissa on yksi pää ja yksi häntä ja jotka ovat muodoltaan sukkulamaisia ja joiden pään ja hännän kiinnityskohdat luuhun ovat lähellä pistemäistä, tai ainakin vain lihaksen syiden suuntaisesti leveitä. Pienistä lihaksista tällaisia ovat esim. brachialis ja brachioradialis, suurista tulee mieleen esim... tuota... öö... ?? Muunlaisten lihasten kohdalla asia täytyy tutkia aina erikseen, koska jokainen lihas on kiinnityksiltään, malliltaan, sen liikuttamien nivelten liikeradoilta ym. erilainen.
Tässä välissä kiinnitän huomion muutamaan yksityiskohtaan. Ensinnäkin motorisen yksikön eri lihassolut ovat hajallaan lihaksessa, eivät vierekkäin. Kuitenkaan lukemissani teoksissa ei otettu kantaa siihen, miten ne on jaettu lihaksen niihin osiin, jotka supistuksen kannalta ovat erillisiä. Maalaisjärki sanoo, että yhden motorisen yksikön soluja ei ole esim. ojentajan eri päissä - muutenhan päiden erillinen supistuminen yllä kuvatulla tavalla ei olisi mahdollinen. Toisaalta tietyissä lihaksissa voisi jonkinlainen portaaton siirtymä olla mahdollinen, kuten rintalihaksen yhteydessä spekuloin. Toiseksi oli mielenkiintoista havaita, että lihassyyt voivat supistua eri tavoin myös liikkeen suuntaisella akselilla. Näin ollen ei välttämättä ole teoriassa mahdotonta, että scott-hauiskääntö ottaisi enemmän hauiksen alaosaan kuin jokin toinen liike. Tällainen supistus vaatii luonnollisesti sen, että lihassyyt eivät ole koko lihaksen mittaisia. Rectus femoriksen osalta tämä näkyy jo anatomisissa kuvissa: se on täyssulkainen, ja sen syyt ovat kulmassa liikkeen suuntaan nähden. Hauiksen osalta tällaista on vaikeampi todentaa.
Kuten aikaisemmassa postauksessani olen hartialihaksesta puhuttaessa todennut, niin asiaa voi tutkia puolitieteellisesti itsekin. Tietääkseni luotettava ulkoinen merkki lihaksen toiminnasta on sen kovettuminen sen supistuessa. Pinnallisten lihasten toimintaa voi siis tutkia itse koskettamalla. Voit kehittää rakkaussuhdettasi lihaksiisi hivelemällä niitä omahyväisesti ja selittää muille, että tutkit vain niiden toimintaa. Tässä esimerkkejä hartialihaksen lisäksi (lihasten toiminta on selitetty ylempänä):
Nosta toista jalkaa suorana sivulle seisten. Ison pakaralihaksen ylemmät säikeet toimivat. Siirrä jalkaa taakse, ja huomaat koko pakaralihaksen jännittyvän.
Istu lattialla jalat suorana edessä. Nosta toista jalkaa siten, että kantapää nousee vain hieman, mutta polvi esim. parikymmentä senttiä. Nelipäisen reisilihaksen rectus femoris koukistaa lantiota. Pidä nyt polvi paikallaan ja ojenna polvinivel. Luultavasti pystyt jo silmilläsikin näkemään, miten nelipäisen reisilihaksen eri päiden jännitys muuttuu. Selvimmin ero tuntuu rectus femoriksen ja vastus medialiksen välillä, joista jälkimmäinen ei jännity polven ollessa koukussa käytännössä lainkaan.
Paina seisoma-asennossa kättäsi sivulla reittä vasten. Rintalihas supistuu, ehkä hieman voimakkaammin alaosastaan. Nosta nyt käsivarsi sellaiseen asentoon, että olkavarsi on suhteessa vartaloon samassa asennossa kuin vinopenkkiä tehtäessä. Voit vääntää käsivartta vartalon keskiviivaa kohti esim. painamalla ovenkarmia vastaan, tai voit nostaa kyynärvartesi pään sivulle siten, että se on vaakatasossa korvan kohdalla olkavarren osoittaessa eteen- ja ylöspäin ja painaa käsivartta päätä vasten. Rintalihaksen yläosa jännittyy selvästi enemmän kuin alaosa, vaikka ero ei olekaan valtava.
Voit keksiä itse lisää. Voit myös suuntautumisestasi riippuen koetella jonkun ystäväsi lihaksia, varsinkin sellaisia, joihin liikkeen suorittajan itsensä on vaikea päästä käsiksi. Selitykseksi kelpaa taas "tieteellinen testi".
Näin MD-miesten väitteet "lihas ei tunne kulmia" ja "lihas supistuu kokonaan tai ei ollenkaan" on osoitettu huuhaaksi sekä teoriassa lukemalla että käytännössä kokeilemalla.
Haluan kuitenkin painottaa sitä, että käytännön seuraukset kehonrakennuksen kannalta voivat olla erilaisia kuin teoreettiset pohdiskelut tai käytännöstä eristetyt testit. Anatomian opuksisssa kiinnitetään helposti huomiota ihmisen jokapäiväiseen liikkumiseen enemmän kuin tiettyyn urheilulajiin, eivätkä kaikkien lihasten kaikki toimintatavat ole edustettuina ehkä yhdessäkään teoksessa. Lisäksi tietyn lihaksen tietyn osan eristäminen saattaa olla kehityksen kannalta täysin epäolennaista. Olen kuitenkin tullut siihen johtopäätökseen, että vanhojen kehonrakennusopusten neuvot eri lihasten eri osien rasittamisesta eri liikkeillä pitävät pääosin paikkansa, joten ne antavat hyödyllisiä suuntaviivoja, jos joku haluaa kiinnittää tietyn lihaksen tiettyyn osaan huomiota. Eri lihaksilla osien itsenäisyys voi vaihdella minimaalisesta jopa erillisiin lihaksiin verrattavaan. Uskoisin esim. hauiksen eri päiden olevan melko vaikeasti erotettavissa, rintalihaksella ero on selkeä muttei välttämättä kaikkien kehonrakentajayksilöiden kannalta oleellinen, kun taas hartialihas on verrattavissa kolmeen eri lihakseen. Kehonrakentajan on aika turhaa eristää hauiksen sisä- ja ulkosyrjää, rinnan eri osien eristäminen voi olla järkevää ja hartialihaksen osien eristäminen on pakollista, jos haluaa tasapainoista kehitystä.
Nyt kiinnostaisi kuulla kommentteja. Jos vielä olet sitä mieltä, että lihas ei tunne kulmia ja supistuu ainoastaan kokonaan tai ei ollenkaan, kerro, mihin perustat mielipiteesi. Minä väitän, että nuo väitteet perustuvat puutteelliseen tai väärinymmärrettyyn fysiologian ja anatomian tuntemukseen. Olisi mielenkiintoista tietää, mistä ne ovat kehonrakennus"tietouteen" pujahtaneet.
Ja ole kiltti, älä quotaa koko artikkelia vastatessasi. Näe vähän vaivaa, niin kuin minäkin olen tehnyt.
Joka tapauksessa tuo lihaksen heterogeeninen supistuminen pitkittäissuunnassa on mielenkiintoinen aihe. Jos joku löytää siitä tutkittua faktaa, postatkoon tänne. Vanha väittämähän sanoo, että liikkeen alkuosa ottaa enemmän lihaksen insertioon (kiinnittymiskohtaan) ja loppusupistus origoon (lähtökohtaan). Jos lihassyyt ovat kaikki koko lihaksen mittaisia, tämä on teoreettisesti mahdotonta (ks. lainaus edellä), paitsi jos löydetään jokin muu mekanismi, joka vaikuttaa lihakseen tällä tavoin. Ainakin olen huomannut, että kun tietoa tulee lisää, vanhentunutta maalaisjärkeä joudutaan päivittämään. Kaikki lihakseen liittyvä ei vielä ole tieteellisen tiedon piirissä.
