Ei mikään yllätys: kalorien määrä ratkaisee

[ossipena]

Voi että ärsyttää, kun paino ei putoa minnekään! Olen oikeasti syönyt viikon ajan 1000-1200 kcal/pv ja liikkunut. Miksi noin vähän kaloreita? Ihan sen takia, että tässä on vielä aineenvaihduntaa heikentävä kilpirauhanen ongelmana. Kyllä, syön tyroksiinia ja TSH on nyt 2.0 (kuulemma viitearvot jossain 1.0-2.0 välillä), mutta paino ei tipu. En mitenkään voi uskoa, että kyse on puhtaasti säästöliekistä, koska kyllähän painon pitäisi pudota jonnekin noilla kalorimäärillä! Ei säästöliekki voi heti lähteä päälle? En ainakaan usko, sillä mulla oli ennen tätä kamalaa mässäilyä, joten muutos oli melkoinen. Huoh. Mitä näistäkin kalorimääristä pitäisi taas ajatella? Ärsyttää, kun tekee kaikkensa ja vähentää syömistä, niin metsään menee.

pidähän mielessä että vielä viikossa parissa ei voi vetää mitään johtopäätöksiä. parin viikon jälkeen rupeaa vasta tapahtumaan jos on tapahtuakseen...

 

[bonk]

Kun näitä ravitsemukseen liittyviä posteja lukee, niin väistämättä tulee mielikuva, että tällä foorumilla on ainakin tusina lääketieteen tohtoreita ja vähintäänkin useampi ravitsemustieteen dosentti, sen verran tiukkoja lausuntoja tulee puoleen ja toiseen. Itse kun en ole kumpaakaan vaan näistä asioista varsin tietämätön tupsulakki, niin tätä lukiessa tulee aina mieleen erään vanhan proffan heitto:

"Maallikolle ei pitäisi koskaan antaa laajaa tieteellistä tutkimusta luettavaksi. Mikään ei ole helpompaa kuin tehdä niistä vääriä johtopäätöksiä, sillä maallikolla ei ole riittävää yleistietoa tutkimukseen oleellisesti liittyvistä muista kokonaisuuksista, jotta hän osaisi tulkita tai arvioida tutkimuksen tuloksia objektiivisesti. Tehkää siis aina kunnon lyhennelmä, josta kadun mies ymmärtää mitkä ovat johtopäätökset!"

Mutta, itse asiaan - mielenkiintoista keskustelua kaiken kaikkiaan!

Kiistämätön fakta kuiten on, että kun kaloreja on riittävän vähän, laihtuu väistämättä. Tätä "diettiä" kokeiltiin isommassa mittakaavassa Saksassa 65 vuotta sitten ja todella laajamittaisesti sitä noudatetaan tällä hetkellä useiden satojen miljoonien ihmisten toimesta ympäri maailman. Jos siis puhutaan pelkästään painon pudottamisesta, niin kalori on varmasti kalori pitkällä aikavälillä. MUTTA...

... ongelmalliseksi painon pudottamisen tässä kontekstissa tekeekin käsittääkseni juuri se, että useimmilla tämän foorumin kävijöillä pitäisi rasvaprosentin, kukaties painonkin laskea, mutta samaan aikaan lihasmassan kasvaa tai ainakin pysyä entisellä tasollaan.

Korjatkaan nyt sitten tietäjät, jos olen väärässä, mutta lihas ei minun biologian kirjani mukaan kasva hiilihydraateilla, joten valkuaisainetta eli proteiinia on pakko olla ruokavaliossa jotta lihas kasvaa. Siispä tuo väite "kalori = kalori" ei tässä voimaharjoittelun viitekehyksessä ymmärrykseni mukaan voi pitää paikkaansa.

 

[Guerlainn]

Voisiko joku selvittää sen tyhmälle, että kun kalorit oikeasti ratkaisevat, niin miksi säästöliekistä puhutaan ja stressataan niin paljon? Kyllähän ihmiset laihtua lähes syömättömyydellä (huom! Nyt en ota kantaa terveellisyyteen). Miksi säästöliekki ei tällöin vaikuta? Ainahn säästöliekkiä on, mutta mistä sitä voi arvioida?

Luin tuossa äsken vielä kalorivaihteluista, joilla ilmeisesti voi kroppaa huijata. Eli periaatteessahan voisi kai sitten tehdä niin, että vaihtelisi vajetta. Esim. 1pv -1000 kcal vaje, 2pv -500 kcal, 3pv -1000 kcal jne. Siinä ei ehkä kroppa menisi jumiin. Paljonko niiden syklivaihtelujen pitäisi olla prosenteissa tai kaloreissa?

 

[func]

Energian (kalorihan on nimenomaan energian yksikkö, vituttaa kun välillä, ei nyt täällä, siitä puhutaan kuin jostain aineesta) määrä ratkaisee, mutta säästöliekki tiputtaa kulutusta. Yksinkertaisesta asiasta väännetään aina, kun syö vähemmän kuin kuluttaa, paino tippuu varmasti. Ongelmahan on tietysti kulutuksen vaihtelu. Seuraava missä mennään metsään on kilon painonpudotuksen odottelu päivässä, menee kuitenkin huomattavan kauan aikaa kun ruoansulatusjärjestelmä alkaa olemaan tyhjä...

 

[kivikasa]

Jep, saadun energiamäärän arviointi ei ole helppoa, mutta laskettavissa melko tarkasti kuitenkin.

Sen sijaan kulutuksen arviointi on hehtaariheittojen aluetta. Perusaineenvaihdunnoissa on eroja. Sama liikuntasuorituskin vie eri määrän energiaa henkilöstä riippuen. (Jos muu ei vaikuta niin ainakin liikkujan paino.) Arkiseen energiankulutukseen taas vaikuttaa varmasti virkeys. Jos laihiksella on nuutunut olo, voinee olettaa että energiaa kuluu vähemmän kuin virkeänä touhutessa. (Jos energiaa olisi paljon käytettävissä, ei olisi nuutunut olo.)

Sitten on se elossa pitävä perusaineenvaihdunta, johon kuluu energiaa vaikka vain makaisi paikallaan eikä ajattelisi mitään. Tämäkin voinee hidastua, jos energiansaanti vähenee pitkäaikaisesti.

Ja sitten on vielä lihaskato; pitkällä laihiksella ilman punttijumppaa, ja siitäkin huolimatta, lihasta tuppaa hukkumaan painoa pudottaessa. Syitä tähän on varmasti useita, mutta yksi selkeä kandidaatti on lihasten käyttäminen energiaksi. Toinen on elimistön pyrkimys mukautua vähentyneeseen energiansaantiin myös kulutuksen puolella. Jos energiansaanti on pitkän aikaa heikkoa, kehon kannattaa vähentää lihasmassaa vastaamaan järkevämpää kulutuksen tasoa. Vähemmillä lihoilla pystyy toimimaan paremmin vähentyneellä energialla. Se on ihan järkevä reaktio.

Eli keholla on paljon erilaisia keinoja säästää energiaa, kun sen saanti vähenee. Liikunnan ykkösfunktio laihduttamisen aikana on aineenvaihdunnan pitäminen ripeänä, jotta kroppa ei menisi niin helposti "selviytymismoodiin". Ns. "säästöliekki" lienee näiden kaikkien seikkojen yhdistelmä: perusaineenvaihdunnan hidastuminen, yleisen virkeyden aleneminen ja energiaa kuluttavan massan väheneminen.

Ruokavaliolla voi tukea ripeää aineenvaihduntaa ja helpottaa varastorasvojen tehokasta käyttöä energianlähteenä myös silloin kun ei olla liikkumassa. Joskus "katkaisuhoito" voi auttaa kehoa ymmärtämään, että nyt tahti muuttuu eikä energiaan enää suhtauduta kuten kansan verovaroihin vaan se laitetaan kiertoon! :whip: