"Ei kiinnosta"
- Keskustelun aloittaja Big Evil
- Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
- Liittynyt
- 6.2.2003
- Viestejä
- 13 631
- Ikä
- 42
Kai sekin riippuu miten määritellään "hyvä jossain". Telkkarista tuli joku aika sitten joku dokumentti, jossa joku setä lamautti magneettikentällä koehenkilöiden vasenta ohimolohkoa (Tai sitten otsalohkoa. Ei voi muistaa...) ja sai näin aikaan hieman savant-tyylisiä kykyjä. Koehenkilöt suoriutuivat testeistä paremmin. Eli kun yksi osa aivoista toimi huonommin, niin toinen osa toimi paremmin. Ihan samaan perustuu savant-ihmisten uskomattomat kyvyt joissakin asioissa. Lähes poikkeuksetta ne on jostain toiselta osa-alueelta taas aika vajaita.
- Liittynyt
- 6.7.2009
- Viestejä
- 225
tänks tänks, näytti mielnkiintoselta tekstiltä. Vois vaik kesällä kun tulee tylsää perehtyä tohon tarkemmin, jos siitä vaik tajuaiski jotain.
- Liittynyt
- 12.3.2006
- Viestejä
- 18 638
Terence Tao pitää blogia netissä, ja julkaisi siellä luentosarjan, jossa käytiin läpi tuo todistus. Minähän en näistä tajua yhtään mitään, mutta ilmeisesti se on todella tekninen ja vaatii kovat tiedot differentiaaligeometriasta ja osittaisdifferentiaaliyhtälöistä.
Löysinkin sen näköjään: http://terrytao.wordpress.com/category/teaching/285g-poincare-conjecture/
- Liittynyt
- 1.12.2003
- Viestejä
- 7 085
Olisi aika kova jamppa jos vaikka YO-kokeessa räväyttäisi tuollaiset kaavat tukemaan jotain simppeliä pythagoraan lauseketta. Tulisikohan laudaaturit?
- Liittynyt
- 12.3.2006
- Viestejä
- 18 638
Tuo yllä oleva kaveri (Tao) pyöritteli vastaavia tyyliin 12-vuotiaana. Tais se laudaturin saada. Ja professuurin.
- Liittynyt
- 7.9.2004
- Viestejä
- 6 740
- Ikä
- 39
Saatana noita tyyppejä. Ne on ihan jossain omissa sfääreissä. Tuo Powerhousun homma kyllä ihan paskaa. Mulla ei ole minkäänlaista matemaattista kykyä, muttei se kyllä näy missään muuallakaan osaamisalueella "neroutena" :D
- Liittynyt
- 12.3.2006
- Viestejä
- 18 638
Kuten jo mainittukin, niin matikan suhteen pitkälle pääsee harjoittelulla. Ongelmista rupeaa jokseenkin pian tunnistamaan samanlaisia rakenteita, joihin sopii samankaltaiset ratkaisumallit, ja vóila, asiat rupeekin rullaamaan ihan toisella tavalla. Matematiikan luonne kyllä muuttuu totaalisesti siirryttäessä lukiosta yliopistoon, ja eteen tuleva abstraktius nousee ihan toiselle tasolle. Siitä en voi kokemuksen puolesta sanoa sen enempää, koska en ole lukenut yliopistomatikkaa kuin pari hassua kurssia ja nekin soveltajille.
Mä olen käsittänyt, että matematiikka, kielet ja musiikki asettuu aika pitkälle samalle alueelle aivoissa, mikä on ajatuksena todella mielenkiintoinen. Luonnollisesti kaikki kolme noista ovat myös omia mielenkiinnon kohteitani.
- Liittynyt
- 7.9.2004
- Viestejä
- 6 740
- Ikä
- 39
En tiiä mitä merkitystä tuolla on, mutta se on tosiaan mielenkiintoista. Olisihan se jännä kokeilla tajuaisko sitä oikeasti mitään jos yrittäis tuota matikkaa edes joskus hieman lukea. Ehkä se, että luulen olevani kielissä parempi johtuu puhtaasti siitä, että olen lukenut niitä enemmän. ;)
- Liittynyt
- 23.7.2008
- Viestejä
- 77
Katoin vähän aikaa sitten dokkarin näistä superälykkäistä tyypeistä, ja siinä kerrottiin et näiden tyyppien sosiaalinen lahjattomuus johtuis aivopuoliskojen toiminnasta. Eli lyhykäisyydessään lapsen kehittyessä jostain tuntemattomasta syystä toinen aivopuolisko alkaa joissain tapauksissa dominoida, ja tästä johtuu superälykkyys. Eli toinen aivopuolisko vastaisi matemaattisista kyvyistä ja toinen sosiaalisista. Samassa dokkarissa oli myös juttua aivovamman saaneista tyypeistä, jotka olivat saaneet aivan uusia kykyjä vahingoittaessaan toista aivopuoliskoa. Ykskin tyyppi oli ruvennu pakonomaisesti maalaamaan tauluja, kun oli saanu aivoverenvuodon.
Erityisen mielenkiintoista musta oli se, että näitä matemaattiseti superälykkäitä pystytään tunnistamaan heidän kyvykkyytensä perusteella, mutta entäs nämä sosiaalisesti superälykkäät? Minkälaisia ihmisiä he ovat? Ja onko heitä edes olemassa? Dokumentissa ei siis puhuttu näistä sosiaalisesti älykkäistä, mutta olisi luontevaa ajatella, että kumpi aivopuolisko tahansa saattaa siirtyä dominoivaksi ei pelkästään matemaattinen puoli.
Erityisen mielenkiintoista musta oli se, että näitä matemaattiseti superälykkäitä pystytään tunnistamaan heidän kyvykkyytensä perusteella, mutta entäs nämä sosiaalisesti superälykkäät? Minkälaisia ihmisiä he ovat? Ja onko heitä edes olemassa? Dokumentissa ei siis puhuttu näistä sosiaalisesti älykkäistä, mutta olisi luontevaa ajatella, että kumpi aivopuolisko tahansa saattaa siirtyä dominoivaksi ei pelkästään matemaattinen puoli.
- Liittynyt
- 20.5.2008
- Viestejä
- 784
Ai et ole ikinä tavannut ihmistä, joka pystyy keskustelemaan kanssasi vaikka tunnin junamatkan ajan sanomatta mitään älyllistä?
- Liittynyt
- 23.7.2008
- Viestejä
- 77
Olen toki, mutta ajattelin tässä lähinnä ihmisiä, jotka olisivat samassa suhteessa sosiaalisesti älykkäitä kuin mitä nämä kaverit ovat matemaattisesti. Mun mielestä jatkuvasti äänessä oleminen ei välttämättä ole sosiaalisen älykkyyden merkki.
- Liittynyt
- 10.5.2005
- Viestejä
- 3 858
Et, koska voin sanoa melkoisella varmuudella, että yksikään YO-kokeiden tarkastaja ei niitä ymmärrä :D
Itsekkin joutuu takeltelemaan tuossa, vaikka on tullut luettua matematiikkaa sen reilut 100 opintoviikkoa 90-luvulla.
Sukulaku
Banned
- Liittynyt
- 19.2.2004
- Viestejä
- 5 567
- Ikä
- 37
Kaipa ne on noita hyviä puhujia tyyliin Martin Luther King ja Hitler tai vaihtoehtoisesti niitä pahimpia perseennuolijoita
Tai noh, en tiedä mihin aivopuoliskoon puhelahjat viittaavat.
- Liittynyt
- 5.12.2008
- Viestejä
- 5 799
- Ikä
- 36
Kyllä niistä joku tarkastaja voi jotain ymmärtääkkin. Ainakin meidän laitoksella on henkilöitä, jotka on myös YO-kokeita tarkastanu ja pääasiassa yliopistolla työskentelevät matemaatikot matikasta jotain ymmärtävät ;)
- Liittynyt
- 27.8.2007
- Viestejä
- 898
Wtf? Mä olen aina elänyt siinä käsityksessä, että suurin osa matemaattisesti hyvin lahjakkaista ei ole sitten kielissä ihan guruja ja päinvastoin. Omassa tuttavapiirissä ei ole ainakaan yhtään henkilöä, joka olisi kirjoittanut lähellekään järkevää arvosanaa matematiikasta, jos englannista on tullut L. Otos on tietty melko pieni.
- Liittynyt
- 18.4.2002
- Viestejä
- 7 425
Jotain yo-kokeita ei todellakaan kannata tuijottaa, jos tarkoituksena on oikeasti mitata lahjakkuutta jollakin alueella. Esimerkiksi itse kirjoitin L:t pitkästä matikasta, fysiikasta, englannista ja äidinkielestä, mutta yliopistotasolla olen aina ollut kohtalaisen paska matikassa ja fysiikassa.
- Liittynyt
- 30.4.2008
- Viestejä
- 5 133
Enpä nyt tiedä, musta niin matematiikassa kuin kielessäkin logiikka on avainasemassa. Eihän ne kieletkään muuta ole kuin pienten palasten yhdistelyä niin että kokonaisuus toteuttaa tietyt säännöt ja asiasisältö tulee ilmaistua. Filologiassahan looginen analyysi on peruskauraa.
Kielissä tosin ongelmana on yleensä suuri määrä poikkeuksia, mutta mun mielestä jopa paljon parjatut saksan ja venäjän kieliopitkin ovat (osin :D ) loogisia.
Toki kielellinen lahjakkuus on asia erikseen mutta omasta mielestäni logiikka on se minkä avulla oppii melkeinpä mitä vain, oli kyseessä sitten matikka tai IKEAn hyllyn kokoaminen.
- Liittynyt
- 13.10.2004
- Viestejä
- 432
- Ikä
- 43
Mulla taas oli aika lailla päinvastainen kokemus. Kävin maalaislukion, jossa vähän joka toinen opiskeli pitkän matematiikan ja vähintään 2-3 kieltä. Naapurin poika kirjoitti E:n englannista ja pääsi TTY:lle suoraan papereilla kun matikka ja reaali (fysiikka ja kemia) oli taisi olla täydet pisteet. Itsekin kirjoitin äidinkielestä ja englannista L:n ja matematiikasta muistaakseni E:n ja siihen päälle vielä pari muutakin kieltä.
Mutta kuten Hulkki sanoi, ei lukio nyt vielä kerro yhtään mitään.
- Liittynyt
- 12.3.2006
- Viestejä
- 18 638
Hieman tähän suuntaan itsekin asiaa ajattelen. Molempia voi lähestyä samalla tavalla.
Mitään muuta pohjaa, kuin omia havaintojani, en voi väitteelle esittää, mutta minusta matikka kärsii pienoisesta ruotsin kieli -ongelmasta. Siihen suhtaudutaan jo lähtökohtaisesti turhana, eikä sen oppimisen eteen viitsitä nähdä vaivaa. Vielä yliopistossa kuulee purnausta, että mihin mä tätä muka tarvitsen. Toinen jo esille tullut asia on se, että matemaattiseen lahjakkuuteen tunnutaan suhtautuvan hieman liikaa synnynnäisenä ominaisuutena, jolloin asenne tuntuu helposti olevan se, että en minä näitä ikinä tule oppimaan. Tämä on täysin väärin.
En tiedä sitten noista YO-kokeista. Mä kirjoitin englannista L:n lukematta YO-kokeeseen tavuakaan, mutta mun englannin kurssien keskiarvo taisi olla jotain max kasin pintaan, koska kieliopin lukeminen ei ollut lukiossa suuremmin mieleen. Matikasta "kunnollinen" arvosana jäi todella pienestä kiinni. Hyvin se meni siihen nähden, etten tehnyt asian eteen juurikaan yhtään mitään niin kursseilla kuin kokeeseenkaan valmistautuessa. Jälkeenpäin en osaa sanoa, mitä mun päässä on liikkunut. Miksi lukea 13 kurssia pitkää matikkaa, jos ei yhdelläkään kurssilla aio tehdä mitään kunnolla..
Kieltä opitaan myös korvan ja vuorovaikutuksen kautta, ja sen kanssa ollaan tekemisissä ihan toisella tavalla kuin matematiikan kanssa. Matikkaa ei opi ilman laskemista. Tämäkin tuo jo lienee eroa oppimiseen ja osaamiseen.
