En vaan pysty asettumaan Perushumalaisten tukijoukkoihin, vaikka toki haluaisinkin estää Suomen muuttumisen islamistiseksi maaksi. En vaan voi sille mitään, että PerSujen imago herättää meikäläisessä lähinnä inhoa. Todella sekalainen sakki, jonka julkisuuskuva muistuttaa tyylitajutonta öykkärilaumaa. Ja puolue on mun silmissä profiloitunut liikaa yhden asian puolueeksi. Laaja-alainen ammattitaito ja poliittinen karisma ovat kateissa...en voi äänestää. En vaan voi.
Mutta tuskin se meikäläisen äänestä jää kiinni. PerSuilla on kaikki mahikset nousta neljänneksi suurimmaksi puolueeksi ja Halla-ahon läpimenohan on täysin varma nakki. Mä itse sitten taas ensi kevään veivaan niitä vaalikoneita ja päätän ehdokkaani viime tipassa. Todennäköisesti vaalikoneet arpovat jälleen kerran pelkkiä kristillisdemokraatteja ja persuja. Just ne kaksi porukkaa, joita en voi hyvällä omallatunnolla äänestää. Vihreät on myös automaattisesti poissuljettu vaihtoehto.
Ei ole helppoa olla duunariperheestä lähtöisin oleva akateeminen umpikonservatiivi, joka ei kuitenkaan lämpene työnantajapuolelle, uskonnollisuudelle, muukalaisvihalle eikä trendikkäälle city-vihreydelle. Hankala löytää sopivaa puoluetta. Fiilispohjalla siis mennään.
Hmm, mulla on hyvin pitkälti samanlaisia mielialoja politiikasta. Viime vaaleissakin piti äänestää semmoista niukin naukin kohtalaista ehdokasta, ei ollut varsinaisesti hyvä ehdokas, en mielestäni päässyt hänen kauttaan ilmaisemaan poliittista mielipidettäni kunnolla. No ok, sitä edeltävissä vaaleissa löysin mieleisen ehdokkaan, myönnettäköön. Mutta on mun ääni mennyt 100% protestina joogalentopuolueelle ja SKP:llekin (DISCLAIMER: en todellakaan oikeasti kannata tai pidä kumpaakaan järkevänä liikkeenä).
Tuntuu, että kaikki ns. isot puolueet ovat Ruben Stillerin lanseeraman termin mukaan kasimiikkaa. Eli semmoista ruattalaasen muovista lagom mössöä, kaikille jotain, muttei kenellekään kovin paljoa, siinä heidän pyrkimys. Toteutuma on sitten, että kukaan ei ole tyytyväinen. Ehkä siinä toteutuu englanninkielinen sanonta A good compromise leaves everybody mad.
Ehkä täydellinen ehdokas olisi mun makuun semmoinen, että arvomaailmassa olisi körttiläiseen tyyliin rutkasti isänmaallisuutta, työnteon, pienuuden ja nöyryyden korostamista, mutta ateistisen skeptisesti jumalat ja muu huuhaa unohtaen ja tiedettä ja numerotietoa arvostaen. Pitäisi olla nykyaikaisesti vasemmistolainen, eli semmoinen, joka ajaisi pankkiirien vastuuta muutettavaksi samoille linjoille Brasilian lainsäädännön kanssa, olisi ajantasalla nykyajan työelämästä (vittu demarit ja vasurit ovat vain ja ainoastaan suurten ikäluokkien pönäköiden hyvätuloisten mukaduunarien saavutettuja etuja ja eläkkeitä puolustavia kuolevia liikkeitä! harmi, heidän perusta ja historia on jalo, sieltä olisi ammennettavissa ihan hyvääkin kamaa, mutta nykyisyys pahasti pielessä ja vanhentunut, ei toimi), mutta pitäisi olla myös perusoikeistolaiseen tyyliin työntekoa, yrittäjyyttä ja tarkkaa taloutta korostava. Koulutuksena voisi olla mielellään juristi, DI, FM (joku haihatteluala, kuten kulttuuriantropologia) ja tilinpitäjä. Kielitaito saisi mielellään olla siellä Stubbin tai Tuomiojan paikkeilla. Siinä on kyllä kielitaidon puolesta täydellisyyttä hipova poliitikkokaksikko, muuten en kommentoi heitä. Vanhasta ja muita kepulaisia saa aina hävetä moukkamaisuutensa ja kielitaitopuutteiden vuoksi (niinno epärehellisyys vituttaa vielä enemmän, kepu kun ihan oikeasti pettää aina), eikä Halosenkaan englanti kaksista ole. Ahtisaaren kielitaito ja ulosanti oli sentäs ihan ok tasoa. Eli pitäisi olla perustana numeronmurskausta, laki- ja talousymmärrystä sekä kuorrutuksena kaunista maailmanparannushuuhaata, jonka se vahva talous/teknologiaperusta pitäisi kumminkin sopivasti aisoissa. Toistaiseksi Satu Hassi (Vihreä ja tekniikan lisensiaatti) on lähimpänä tuota haavepoliitikkoa, muttei kumminkaan oikein siellä päinkään.
Saapa nähdä, meneekö mun ääneni taas vaihteeksi hukkaan protestiäänenä. :jahas:
Anni Sinnemäki muuten haukkui kerran isääni päin naamaa rasistiksi, kun hän kertoi oman mielipiteensä mustien kyvykkyydestä ylläpitää omaa valtiota Etelä-Afrikassa Suomen suurlähetystön itsenäisyyspäivän juhlissa. Isäni on asunut Etelä-Afrikassa noin 10 vuotta, Annin kokemukset valtiosta (ja luultavasti koko mantereesta) rajoittuivat edellisen 4 päivän safarireissuun muutaman suomalaisen kansanedustajan seurassa. Asiantuntija joka saralla!
