Pääasiassa tuosta jäi mieleen se, että koko talousjärjestelmä ja siinä toimivat ihmiset ovat melkoisen korruptioherkkiä. Kyllähän se jotain kertoo jos pankit tekevät rahaa sillä, että myymänsä lainat jäävät maksamatta.
Tuo pitää paikkansa. Valvonta on ollut lepsua. Osa ammattisijoittajista tajusi esim. Maddoffin taloushuijauksen jo 20 vuotta itten, ja veti jo silloin rahansa pois. Finanssivalvonta tajusi vasta pari vuotta sitten. Valitettavasti Brown ja muut parhaat riskianalyytikot olivat tuolloin hedgerahastoissa, joten eivät voineet antaa ilmi.
Tuo rahan tekeminen veronmaksajien piikkiin maksamattomilla lainoilla hoituisi siten, että pidetään erillään investointipankit, ja valtiot eivät niitä takaisi. Tosin silloin jäävät vielä jäljelle eksoottiset sijoitustuotteet, joissa on samalla lainoja, lainavakuuksia ja pankkitakuita silputtuina pieniin osiin, mikä edelleen voi mahdollistaa voitot maksamattomillakin lainoilla muiden laskuun. Noista pääsisi eroon vain siten, etteivät ihmiset sijoittaisi älyttömiin strukturoituihin sijoitusinstrumentteihin. Noille ei edes MIT:n matemaatikkoporukka pystynyt arvioimaan riskejä, vaan käski pysyä kaukana.
Mielelläni kyllä kuulisin missä kohti tuossa oli vääristelyä.
No koko romahdus oli pistetty suurten pankkien ja korruption syyksi. Kuitenkin yhtä suurta osaa näytteli yksityisten ihmisten toiminta, jossa 2000 euron bruttotuloilla saatiin lainaa 400.000€ eri laitoksista sopivilla yhdistelmillä, jotta voisi olla rantahuvila ja uusi BMW, vaikkei olisi varaakaan. Ei Suomessa, mutta USA:ssa, Espanjassa, Kreikassa... Käytettiin systeemiä hyväksi tekemällä mielenkiintoisia lainapooleja, joihin yhdistettiin muiden lainoille myytyjä lainanmaksuvakuutulsia, jolloin IDEAALITILANTEESSA, nuo kumoaisivat toisensa. Sen jälkeen noilla käytiin kauppaa kuten arvopapereilla... Kaiken kaikkiaan homma oli helvetin monimutkainen, jossa ei ollut yksittäistä helppoa syytä. Joskus piirtelin kaaviota noista riippuvuuksista, ja viidennen tason jälkeen levisi jo käsiin.
Ja tiedoksesi muuten, että kirjoissa voidaan vääristellä ihan yhtä helposti kuin dokumenteissakin. Lähdekritiikki pitää aina muistaa, esimerkiksi tuo dokkari painottui CDO:n, jotka ilmaantuivat 1987 ja tuo antamasi Malkielin kirja on 70-luvun alusta.
Kirjoissa voidaan vääristellä, mutta kun lukee useamman historiankirjan, niin yleensä löytää päälinjat.
Malkielin teoksesta tuli uusi päivitetty laitos vuosi sitten ja suosittelen lämpimästi. Tyyppi on Princetonin taloustieteen proffa, hallinnoinut joskus 800 miljardin edestä omaisuutta, ja kirjoittaa asioista kaunistelematta. Mielenkiintoista ja todella hyvin kirjoitettua tekstiä. Lukiessa ihmettelee monta kertaa, että miten helvetissä ihmiset ovat TAAS saaneet romahduksen aikaan :D Toinen hyvä on Fergusonin "Rahan nousu". Ja Nassim Taleb on tietenkin klassikko aina. Noissa käydään läpi iso kasa taloudellisia huijauksia historiasta viime vuosiin.
Fergusonia ja Talebia muuten kritisoitiin paljon neljä vuotta sitten. Uskalsivat väittää, että USA:n subprimelainat ja strukturoidut instrumentit romauttavat kohta talouden. Tyypeiltä evättiin sen takia pääsy ekonomien tilaisuuksiin. Olen odotellut, että milloin noilta tulee kommentti "Minähän sanoin!" :D
