- Julkinen sektori suurempi kuin Saksassa.
Mutta silti kustannustehokkaampi. Saksassahan valtion vastuu on pienempi kuin Suomessa, ja kolmannen sektorin vastuu vastaavasti suurempi. Sosiaalimenojen osuus bkt:stä on muuten Saksassa suurempi kuin Suomessa ja etuuksien taso on siellä yleisesti ottaen parempi.
Vero% maailman "huippu"luokkaa.
...jolla rahoitetaan poikkeuksellisen kattavaa julkista sektoria. Ts. ihmisten ei tarvitse ostaa peruspalveluja palkkatuloistaan, kuten esim. Jenkeissä.
- Hintataso top10 luokassa maailmassa.
Pitää paikkaansa. Onneksi kuitenkin keskitetty sopiminen mahdollistaa maltilliset palkankorotuspaineet, mikä auttaa pitämään inflaatiota aisoissa.
- Ihmisten ostovoima kehitysmaatasolla.
Ostovoiman tasoa on hyvin vaikea verrata vaikkapa Suomen ja USA:n välillä (tai kehitysmaiden), koska ensin pitää ottaa huomioon erilaiset verovaroin kustannetut etuudet ja palvelut, jotka USA:ssa ja monessa muussa maassa pitää kustantaa omista palkkatuloista.
- Teollisuusyritykset siirtymässä joukolla pois.
Tämä ei kosketa pelkästään Suomea vaan koko läntistä maailmaa. Suomesta ulkomaille siirtyvien yritysten osuus on kuitenkin vain n. 2 % maassa vuosittain syntyvien/poistuvien/lopettavien yritysten määrästä. Lisäksi suurin osa ulkomaille lähtevistä yrityksistä lähtee maihin, joissa palkkakustannukset ovat Suomen tasolla tai suuremmat (esim. Keski-Eurooppa). Eli syynä on ensisijaisesti Suomen syrjäinen sijainti, ei työmarkkinoiden väitetty "jäykkyys" tai palkkakustannukset.
- Amerikkalainen köyhä tienaa enemmän kuin keskiverto Suomalainen.
Suhteellisen köyhyysarjan alapuolella eläviä on meillä selvästi vähemmän, ja sosiaalinen ja taloudellinen turvaverkko on Suomessa kattavampi.
- Valtio potkii yrittäjiä päähän parhaansa mukaan.
Hiljattain yrittäjäksi ryhtynyttä kaverianikin juuri potkaistiin päähän myöntämällä starttirahaa. On se vaan kamalaa. Yrittäjyys ei muuten ole mikään patenttiratkaisu: yrittäjien osuus työvoimasta on EU:ssa suurin Välimeren maissa, mutta silti siellä on talous kuralla ja työttömyys korkealla.
- Suomen pärjäämistä kansainvälisessä kilpailukykymittarissa on naurettu melkein kaikissa maailman talouslehdissä.
Talouslehdistä en tiedä, kun en sellaisia lue, mutta kummasti pohjoismainen hyvinvointimalli on kerännyt ihastusta ympäri maailman. Ilmeisesti ihan vaan kohteliaisuussyistä ovat lähettäneet delegaatioita ympäri maailman ihastelemaan esim. suomalaista esimerkillistä peruskoulujärjestelmää?
"Pohjoismainen ihme" ja sen keräämä ihailu perustuu juuri taloudellisen kasvun ja sosiaalisen vastuun varsin onnistuneeseen yhteensovittamiseen. Esimerkiksi filosofi Pekka Himanen ja sosiologi Manuel Castells ovat kirjoittaneet "Suomen ihmeestä" - sosiaalinen vastuu ja oikeudenmukaisuus yhdistettynä toimivaan koulutusjärjestelmään luo vaurautta ja auttaa synnyttämään innovaatioita.
- Tuloerot kommunistivaltion luokkaa.
Neuvostoliitossa kadunlakaisija ja lääkäri saivat saman verran palkkaa. Suomessa tuskin sentään.
- Julkisten palveluiden laadukkuus näkyy varmaan noissa megalomaanisissa hoitojonoissa?
Juuri sen vuoksihan hoitotakuu tuli voimaan, että valtio haluaa purkaa liian pitkiksi venyneet hoitojonot. Esimerkiksi jenkeissä terveydenhuoltomenojen osuus bkt:stä on huomattavan suuri Suomeen verrattuna, mutta silti kansanterveydellisesti mitattuna USA tulee kaukana perässä. Suomen valtti on nimenomaan kustannustehokkuus, ja siitä luulisi poliittisen oikeistonkin olevan tyytyväinen.
- Yrityksiä ja huippuosaajia hankala saada Suomeen.
Kyllä. Kielimuuri, syrjäinen sijainti (ja luultavasti myös vittumainen talvi) ovat asioita, joille emme voi yhtään mitään. Korkeasti koulutetun työvoiman palkkaaminenhan on Suomessa kansainvälisesti vertailtuna kyllä edullista.