Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Tämmöset postauksethan tappaa keskustelun täältä kun kellään ei oo kohta enää mitään kysyttävää! :D
Skeletal muscle fat and carbohydrate metabolism during recovery from glycogen-depleting exercise in humans
Kimber et al. 2003.
PMID:12651914
Tuo koski kyllä kohtuullisen intensiteetin treeniä, mutta eiköhän sama päde kovemmillakin intensiteeteillä.
...This is in support of the hypothesis that a metabolic priority of recovering muscle is to resynthesize glycogen stores, resulting in a relative shift from CHO to fat oxidation...
...This suggests that the primary lipid source during recovery may be derived from the circulation (i.e. plasma fatty acids and triacylglycerol (TG))...
Ja mielestäni akuuteilla hormoonivasteilla ei ole niin suurta merkitystä oikein minkään kanssa. Tekemällä hommat 'oikein', tuppaavat hormonitkin loksahtamaan oikeille paikoilleen. Tärkein asia on kuitenkin se kalorinkulutus. Ja mielestäni ei ole niinkään merkitystä millä tyylillä tekee. Se mikä sopii parhaiten/tuo parhaat tulokset/on hauskinta on varmaan se ideaalein. Eikä vaihtelukaan tapa.
PS. sori jos esitystapa ei miellytä.. mihin seepra raidoistaan pääsis.
]HIIT voi myös parantaa hapenottokykyä tehokkaammin kuin tasavauhtinen aerobinen.
HIITin puolesta löytyy aika vakuuttavia tutkimuksia verrattuna perus-aerobiseen
. Mulla ois vielä pieni kysymys, että eikö se usein syöminen ole sinänsä parempi, jos syöt esim. 3 krt päivässä, niin silloinhan syöt todella paljon kerralla.
Ja jos siitä suuri osa on hiilareita, niin itselle ainakin tulee kauhea väsymyksen tunne suuren aterian jälkeen - toisin kuin useimmin syödessä pienempiä annoksia kerralla.
Mutta pidemmän päälle aerobinen on parempi. Ei ne huippukestävyysurheilijat ihan turhaa tee reilut 80% treeneistään matalalla intensiteetillä.
Mutta mites sitten mieleeni on jäänyt Poiliquinin/Thibaudeaun joku viittaus siihen, että pikajuoksijat taas karttavat matalia intensiteettejä ja omaavat laidastaan kovat fysiikat. Pitkänmatkan kituuttajat omaavat taasen yleensä erittäin hoikan olemuksen, mutta silti kuulema aika suuren rasvaprosentin. Onko tämä täysin puppua?
Taitaa olla melkoinen neropatti tämä poliqunni :D Voi jeesus nyt. Katsopa nyt ihan huviksesi, miltä nuo huippukestävyysurheilijat näyttävät. Kyllä niillä se rasvanprosentti yhtälailla siellä vitosen (tai alle) paikkeilla pyörii. Eikä nyt tarvi edes mitään huippu-urhelijaa katsoa, kyllä ne harrastelijatkin yleensä melkoisen hoikassa kunnossa on.
Ei se hoikkuus kerro aina rasvaprosentista tai terveydestäkään. Kummalta haluat näyttää enemmän, maratoonarilta vai sprintteriltä ja treenaat sen mukaan.
Eipä kyseinen tutkimus avautunut koneellani, mutta oletan, että se on melko lyhytaikainen? Eli alle 6-8 viikkoa. Tuon ajan jälkeen alkaa HIIT:in avulla saavutetut hyödyt olla maksimissaan. Lyhyellä aikavälillä tietenkin HIIT on parempi kuin aerobinen. Sehän on vähän niinkuin piikkaus. Mutta pidemmän päälle aerobinen on parempi. Ei ne huippukestävyysurheilijat ihan turhaa tee reilut 80% treeneistään matalalla intensiteetillä.
Juu, samaa mieltä. Mutta mielestäni missään (mitä olen lukenut) ei ole ruokavaliota kontrolloitu tarpeeksi tarkasti.
No takaisin alkupisteessä. Mielipidejuttuja, kannattaa tehdä sitä mitä tykkää.
Katselin läpi minkä jaksoin ja humpuukiahan siellä oli. Laitan illalla oman versioni, missä oikea tieto.