50µg/vrk D-vitamiiniannokset lapsilla vähensivät ykköstyypin diabeteksen riskiä 88 % suomalaisen syntymäkohorttitutkimuksen mukaan 2001.
http://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140-6736(01)06580-1/abstract
Tämän jälkeen asia on unohdettu ja mitään ei olla edes tekemässä asian suhteen.
D-vitamiinin saantisuositus on ollut Suomessa 100-125 µg/vrk 1940-1964 -luvulle asti.
In Finland, from the mid-1950s until 1964, the recommended intake of vitamin D for infants was 4000–5000 IU/d (100–125 µg/d). In 1964 it was reduced to 2000 IU/d (50 µg/d), and in 1975 it was further reduced to 1000 IU/d (25 µg/d). In 1992, on the basis of the US RDA, the dose was reduced again to 400 IU/d (10 µg/d). Under this controlled supplementation regimen, even at the highest intakes, neither idiopathic infantile hypercalcemia nor any other health problem was ever described. However, what was described in a retrospective study was a dramatic decrease in type 1 diabetes later in life in infants who received high-dose daily vitamin D supplementation.
http://www.ajcn.org/cgi/content/full/79/5/717?ck=nck
Suomessa on n. 40 000 I-tyypin diabeetikkoa. I-tyypin diabetes lisääntyy 4% vuosivauhtia eli keskimäärin 2 lasta päivässä sairastuu I-tyypin diabetekseen.
http://personal.inet.fi/koti/remeli/diabetes.htm
Nykysuosituksia suuremmalla D-vitamiinilisällä voidaan turvata entistä paremmin vastasyntyneiden riittävä D-vitamiinin saanti. Jopa 40 µg:n D-vitamiiniannokset ovat vastasyntyneille turvallisia.
Suomessa on aiemmin suositeltu vastasyntyneille jopa 100 µg:n D-vitamiiniannoksia. Suositeltua annosta on sittemmin pienennetty, minkä perusteena on osittain ollut pelko suuriin annoksiin mahdollisesti liittyvistä haittavaikutuksista. Nykyään D-vitamiinia suositellaan annettavaksi kaikille imeväisille 10 µg vuorokaudessa. Useat asiantuntijat pitävät riittävänä seerumin kalsidiolipitoisuutena arvon 80 nmol/l ylittävää pitoisuutta. Tuore tutkimusnäyttö viittaa siihen, että nykysuositusten mukainen annostus johtaa liian pieneen seerumin kalsidiolipitoisuuteen eikä turvaa riittävää D-vitamiinin saantia.
Tutkimme terveistä vastasyntyneistä koostuvassa aineistossa eri D-vitamiiniannosten vaikutusta seerumin kalsidiolipitoisuuteen, kalsiumaineenvaihduntaan ja luustoon.
Tutkimuksessa satunnaistettiin sokkoutetusti 113 vastasyntynyttä saamaan D3-vitamiinia kahden viikon iästä kolmen kuukauden ikään saakka joko 10, 30 tai 40 µg vuorokaudessa. Tavoitteena oli saavuttaa kolmen kuukauden iässä arvon 80 nmol/l ylittävä seerumin kalsidiolipitoisuus ilman haittavaikutuksia.
D-vitamiinipitoisuuden lähtöarvot määritettiin syntymän jälkeen napaverinäytteestä, eikä pitoisuuksissa havaittu eroja ryhmien välillä. Napaverinäytteessä kalsidiolipitoisuus oli keskimäärin ainoastaan 53 nmol/l, vaikka valtaosa äideistä oli käyttänyt raskauden aikana säännöllisesti D-vitamiinilisää.
Kolmen kuukauden iässä lasten seerumin kalsidiolipitoisuus oli annoksen mukaan keskimäärin 88, 124 ja 153 nmol/l. Kalsidiolin tavoitepitoisuus seerumissa saavutettiin kaikilla lapsilla, joiden vuorokausiannos oli 30 tai 40 µg ja joiden hoitomyöntyvyys oli hyvä (yli 80 %). D-vitamiinipitoisuudella tai D-vitamiiniannoksella ei havaittu yhteyttä plasman kalsiumpitoisuuteen, seerumin parathormonipitoisuuteen tai virtsan kalsium-kreatiniinisuhteeseen. Seerumin kalsiumpitoisuus oli kaikilla lapsilla normaali.
Kolmen kuukauden iässä lasten sääriluun ominaisuuksia tutkittiin perifeerisellä kvantitatiivisella tietokonetomografialla (pQCT). Suurten D-vitamiiniannosten havaittiin vaikuttavan suotuisasti luun kasvuun ja lujuuteen.
Tutkituilla, nykysuositusta suuremmilla D-vitamiiniannoksilla saavutetaan suurempi seerumin kalsidiolipitoisuus ja taataan elimistön riittävä D-vitamiinin saanti. Jopa 40 µg:n vuorokausiannos osoittautui turvalliseksi. Suuremmilla D-vitamiiniannoksilla saattaa olla positiivisia vaikutuksia luuston kehitykseen. Lisätutkimuksia tarvitaan kuitenkin selvittämään suurempien D-vitamiiniannosten pitkäaikaisvaikutuksia.
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2012;128(19):2030
""Puolet uusista tyypin 1 diabetestapauksista voitaisiin ehkäistä nostamalla seerumin D-vitamiinin pitoisuus (S-D-25) vähintään 125 nanomooliin litrassa (nmol/l), arvioi uuden tutkimuksen tehnyt Kalifornian yliopiston professori Cedrik F. Garland (joulukuun Diabetologia). Suomalaiset "asiantuntijat" väittävät 50 nmolin/l riittävän kaikille. Suomessa on noin 40 000 tyypin 1 diabeetikkoa ja lisää tulee päivittäin, koska odottavat äidit eivät ota riittävästi D-vitamiinia eivätkä anna sitä tarpeeksi lapsilleen. Peruspalveluministeri ja viranomaiset eivät tunne tai eivät ota vakavasti tieteellisiä tutkimuksia, joiden mukaan lasten ja aikuisten D-vitamiinin tarve on vähintään 100 mikrogrammaa (µg) päivässä.""
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=2427
Vitamin D deficiency linked to type 1 diabetes risk. By comparing serum concentrations, the scientists were able to determine the optimal serum level needed to decrease one’s risk of developing type 1 diabetes. Based on the present research findings, Dr Garland estimates that a vitamin D serum level of 50 ng/ml ( 125 nmol/l) is needed to decrease ones risk.
http://www.vitamindcouncil.org/vitamin-d-deficiency-linked-to-type-1-diabetes-risk/
