- Liittynyt
- 19.6.2009
- Viestejä
- 228
En oikein jaksa uskoa, että grippereillä sormet kovin paljon tukevoituisivat, varsinkin kun treeni on aikalailla vähäistä (ajallisesti) per päivä. Takavuosina, kun työ oli fyysistä ja käsille tuli jatkuvaa rasitusta pienestä pitäen pitkin päivää, niin joillain kourat kasvoivat ihan mahdottomiksi. Paljon on tietysti geeneilläkin osuutta asiaan.
Parikymmentä vuotta sitten olin Tekulla opettajana ja istuttiin ATK-luokassa vasta koulunsa aloittaneiden, metallipuolen teknikoksi lukevien nuorten ja vähän vanhempienkin miesten kanssa. Herrat tutustuivat tietokoneeseen ja siihen maailman aikaan oli osalle porukasta melkoinen ihme, että näppäimistöä painelemalla tulee ruudulle merkkejä. Joukossa oli pari vanhempaa konkaria, joista eräs, silloin n. 50 vuotias metallimies kysyi "Onko näitä näppäimistöjä olemassa eri kokoisia? Tämä on minulle liian pieni...". Pohdiskelin, että kaverilla ei taida olla täyttä miehitystä komentosillalla ja menin vähän naureskellen katsomaan.
Joku saattaa muistaa IBM:n ensimmäiset näppäimistöt, ihan täysikokoisia näppäimistöjä joissa kuului mukava "klik" kun näppäimen painoi alas. Kaveri ähräsi koneen ääressä ja koetti painaa etusormella jotain näppäintä, mutta joka kerta kun näppäin painui pohjaan, niin siinä vieressä meni aina joku toinenkin näppäin mukana. Täytyy sanoa, että hymistely loppui siihen paikkaan kun näin kaverin kädet. En ole sitä ennen enkä sen jälkeen nähnyt mitään vastaavaa. Ranne oli varmasti yli 30 senttiä paksu ja kämmen oli vähintään puolet suurempi kuin omani, joka sekään ei ole pienimmästä päästä. Mutta, koko komeuden kruunasivat sormet.
Sanonta, että sormet on kuin nippu k*rpiä piti tässä tapauksessa tosiaan paikkansa sillä kaverin sormet olivat aivan käsittämättömän paksut. Suorastaan järkyttävät, sillä ne olivat helvetin lyhyet vielä kaiken muun lisäksi. Eikä niillä tosiaan pystynyt kunnolla kirjoittamaan tietokoneen näppäimistöltä, vaikka kuinka kokeiltiin. Mies oli tuskin 170 pitkä, hartiat aivan helvetin leveät ja pärstä oli sekä punakka että pönäkkä, kuten koko mieskin isoine mahoineen. Sovittiin sitten hänen kanssaan, että ei tarvitse tietokoneella kirjoitella mitään romaaneja ja antaa nuorempien kölvien hoitaa näppäilyt. Kunhan kokeissa sitten vaan koettaa kirjoittaa (kynällä) oikeita vastauksia.
Siinä kätösessä jäykempikin gripperi olisi taatusti rusentunut todella kepeästi.
