Bodimunkkien HC-klubi

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Tromm
  • Aloitettu Aloitettu
1300 - Olin jo jonkin aikaa jäljittänyt herkullisen näköistä peurapesuetta, joka eksyi havaintopiiriini oravanhännänuhrauksen jälkeen. Pidin tätä todisteena siitä, että bodijumalat kuuntelivat seuraajiensa rukouksia uhrilahjan suuruudesta riippumatta.

1301 - Kompastuin oksaan.
1302 - Törmäsin puuhun.
1305 - Kompastuin karhuun.
1307 - Karhu törmäsi puuhun.

1310 - Tulin loppupäätelmään, että bodimunkit eivät ole kaikkein hienovaraisimpia jäljittäjiä. Valitettavasti touhu vaati hiipimistä, hipsuttelua, kumartelua ja kyyristelyä. Kaikki toimintaa joka poikkeaa suuresti ähisevien, puhisevien ja jäykkien bodimunkkien luontaisesta käyttäytymisestä.

1330 - Onnenpotku osui otsalohkooni, sillä kuin kohtalon johdatuksesta törmäsin äitipeuraan ja sen vasaan. Minun oli keksittävä salamannopeasti, kuinka saisin bambisilmäiset loikkivat proteiinipussukat kuvainnoilliselle lautaselleni. Kaikki varusteeni olivat hukkuneet pienen katabolisen episodini aikana. En keksinyt muutakaan tehtävää, kuin tiputtaa kaavun harteiltani ja poseerata leveä selkä edestä. Bambiparin silmät laajenivat hämmästyksestä, ensin kupsahti emo ja sitten vasa. Nylkemisen yhteydessä suorittamani ruumiinavauksen perusteella päättelin, että elikot menehtyivät liialliseen bambiuteen. Niiden silmät olivat jo valmiiksi ylettömän suloiset, mutta laajennettuaan hämmästyksestä, ne estivät verenkierron aivoihin, jotka lakkasivat jakamasta käskyjä elintärkeille elimille. Päivällinen oli katettu.
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
1400 - Aterioituani yksinhuoltajapeuran vasoineen tunsin oloni paljon paremmaksi. Koska en tarkkaan ottaen tiennyt missä olin, en keksinyt muutakaan kuin suunnistaa länteen, missä oletin luostarin suurin piirtein sijaitsevan.

1403 - Saavuin luostarin muureja ympäröivälle aukealle. Päästyäni hiukan korkeampaan maastoon, kävi ilmi, että olin viettänyt aamupäivän eksyneenä lähimetsikköön. Ilmeisesti en loppujen lopuksi ollut käynyt kahdeksaasataa metriä kauempana luostarin tiluksista. Aerobiseen liikuntaan tottumattomana oli reissu tuntunut paljon pitemmältä.

1420 - Poissaoloni aikana luostarin väki oli onnistunut organisoitumaan ja lähikylästä oli tilattu karjaa hätäravinnoksi. Ruokailutila oli muutettu kenttäsairaalaksi, jossa episodin vahingoittamia munkkeja hoidettiin. Näky oli karmiva. Pöydillä makasi munkkeja ja noviiseja, jotka olivat järsineet osia itsestään pahimpaan nälkäänsä. Joissakin veljissä näkyi selviä merkkejä siitä, että toiset munkit olivat järsineet osia heistä pahimpaan nälkäänsä. Yksikään munkki ei taivu syömään omaa takareittään.

1430 - Apotti Franciscus antoi minulle tehtäväksi ruokkia kataboliasta sekaisin menneitä veljeskunnan jäseniä, joita oli teljetty kammioihin. Aluksi oli tehty se virhe, että yhteen kammioon sijoitettiin kaksi, ehkä kolmekin munkkia. Veljeskuntamme jäsenmäärä oli täten pienentynyt huomattavasti.
 
1445 - Annettu tehtävä oli enemmän kuin mieluisa. Hallussani oli suuri määrä veljeskunnan ruokavarannoista, joten saatoin mussutella paistettua härkää ja varrasporsasta niin paljon kuin sielu sieti. Varovasti auoin teljettyjen kammioiden ovia ja nopealla liikkeellä heitin vangituille munkeille ruokaa, sulkien ovet samoin tein. Lähes joka kerta seurauksena oli kova rysähdys vasten ovea, kun seonneet munkit pyrkivät vapauteen.

1515 - Järsin lampaanreittä saapuessani käytävän päähän kahden viimeisen oven kohdalle. Järkytykseni oli suuri kun huomasin, ettei työntämässäni ruokakärryssä ollut enää mitään syötävää. Hämmentyneenä mutustelin lammasta ja raaputtelin päätäni. Sitten keksin vastauksen. Hipihiljaa purin esteet kammioiden ovien tieltä ja sidoin kaapuni vyön ovien ripaan. Kammiot sijaitsivat täsmälleen vastakkaisilla puolilla käytävää, joten kun narusta vetämällä aukaisin ovet yhtäaikaa, syöksyi kummastakin huoneesta ulos raivostunut munkki. He törmäsivät keskellä käytävää, ja suuremman munkin massan voittaessa, jatkoivat matkaansa pienemmän munkin kammioon. Läväytin oven kiinni heidän perässään ja ongelma oli ratkaistu.

1530 - Painelin ottamaan päiväunet.

1630 - Heräsin sopivasti illallisen aikaan. Osa veljistä ja pieni määrä noviiseja siivoili hävityksen viimeisiä jälkiä luostarin käytäviltä. Noviisien lukumäärä kärsinyt selvästi täysivaltaisia veljiä enemmän, sillä heikompina ja kokemattomampina he olivat olleet katabolian riivaamille raivotautisille veljeskunnan jäsenille helpompia kohteita.

1730 - Lepoa ja rukoushetki. Täynnä lähikylästä tilattua chilihärkää valkosipulilla asetuin vuoteelleni ruokalevolle mietiskelemään päivän karmaisevia tapahtumia. Mietteissäni vaivuin pikkuhiljaa uneen. Hetken päästä säpsähdin hereille. Kammioni oli täysin pimeä lukuunottamatta vastakkaiselle seinälle ilmestynyttä kaarimaista oviaukkoa, josta paistoi kirkastakin kirkkaampi sokaiseva valo. Oviaukko kutsui minua vastustamattomasti, joten astuin sen läpi kirkkauteen. Kesti aikansa ennen kuin silmäni tottuivat valoon. Havaitsin olevani tyhjän valkeuden keskellä, paitsi että jonkin matkaa edessäni seisoi selin minuun päin valkoiseen kaapuun pukeutunut hahmo, jonka pään yllä leijui kultainen rengas. Vaikka henkilö ei vaikuttanut olevan kaukana, tuntui kuluvan ikuisuus ennen kuin saavuin hänen luokseen. Hän kääntyi puoleeni pitäen käsissään kahta kivitaulua, joissa oli kirjoitusta niin ikään kultaisin kirjaimin:

I. Minä olen Arnold sinun Jumalasi. Sinulla saa olla muita Jumalia, kunhan he ovat Mr. Olympia voittajia.

Nostin katseeni kivitaulujen pitäjän kasvoihin, JA KATSO, se todellakin oli Pyhä Arnold kaikessa loistossaan ja huippuvuosiensa kunnossa. Polvistuin nopeasti luoden katseeni Hänen jalkoihinsa ja tein pyhän levytangon merkin kolmesti. LUE POIKANI, Arnold lausui. Ja minä luin.

II. Älä käytä väärin Herrojen, sinun Jumaltesi nimiä.

III. Pyhitä lepohetkesi.

IV. Kunnioita Apottiasi ja vanhempia veljiäsi.

V. Älä kuluta kaloreita.

VI. Älä jätä ravintoa syömättä.

VII. Treenaa kaikkina treenipäivinä, loppuun asti, pakkotoistojen kanssa.

VIII. Älä lausu totuutta hätäruokavarantojesi määrästä. Koskaan.

IX. Tavoittele lähimmäisesi ruokaa.

X. Tavoittele lähimmäistesi sarjapainoja, maksimituloksia ja kaikkea millä voit tulla heitä suuremmaksi.

Arnold laski kivitaulut käsistään, asetti oikean kätensä pääni päälle ja antoi minulle siunauksensa hymyillen tietäväisesti. Sitten hän kuiskasi korvaani: MENE, JA TEE KAIKKI KANSAT OPETUSLAPSIKSENI.
 
Juuri tänä aamuna mietin, onkohan tähän vielä tulossa uutta tekstiä ja aioin jopa bumppailla thrediä hieman :D Toivottavasti tarina jatkuu pian :)
 
Eräät viinanhuuruiset opiskelijapileet tuli jätettyä tänään väliin katabolian nimissä - huomenna on oltava iskussa taas, kun on treenit.

H C ! :rock:
 
Itsekin joudun skippaamaan juhlia, kun on uusi rankka ohjelma ja täytyy saada mahdollisimman paljon unta. Kyllä nyt on HC! :puntti:
 
Tähän kerhoon mäkin haluan joku päivä. Kun vaan olisi enemmän määrätietoisuutta ja pari sohvaperunaa vähemmän kotona.
 
Chunky Monkey sanoi:
Eräät viinanhuuruiset opiskelijapileet tuli jätettyä tänään väliin katabolian nimissä - huomenna on oltava iskussa taas, kun on treenit.

H C ! :rock:
Click to expand...

Oikein. Sama homma oli täälläkin eilen, kaverit houkutteli olut bingolle mutta piti olla tänään iskussa aamujumpille ja normipuntti treeniin iltapäivällä.
 
Chunky Monkey sanoi:
Eräät viinanhuuruiset opiskelijapileet tuli jätettyä tänään väliin katabolian nimissä - huomenna on oltava iskussa taas, kun on treenit.

H C ! :rock:
Click to expand...

Taisi olla profiilin perusteella samat bileet, jotka itse jätin väliin. Itse en kylläkään pidä sitä bodymunkkiutena vaan terveenä järkenä. Saatanan väsyneitä muutenkin nuo ns. initiaatiobileet, joissa itsestään tehdään idiootteja kaiken maailman rasteilla. Tai ehkä musta vaan on tullu vanha... ;)
 
1103 - Oli synkkä ja myrskyinen yö. Aurinko porotti keskipäivän paahtavassa kuumudessa vaeltaessani aavikolla kolmattakymmenettäyhdeksättä päivää. Pyhän Arnoldin lähetyskäskyn täyttääkseni olin päättänyt hankkia itselleni pronssisen rusketuksen, mikä oli ehdoton merkki vakavasti otettavasta bodisaarnaajasta. Aavikolla ruskettelun huonoimpiin puoliin kuului ravinnon vähäisyys, ja elettyäni viikkokausia heinäsirkoilla, koppakuoriaisilla ja satunnaisilla korppikotkilla, oli painoni päässyt putoamaan lähes noviisiaikojeni säälittäviin lukemiin. Poistuin aavikolta.

2030 - Hiljalleen aavikon hiekka alkoi vaihtua vehreämpään maaperään ja ohitettuani jokusen peltokaistaleen saavuin kaupunkiin, jonka loistavia valoja olin kaihoisasti tuijotellut öiseltä hiekkasolariumiltani. Olin uupunut, joten minulle kelpasi yösijaksi ensimmäinen vastaan tullut pieni talli, jossa majaili kaksi aasia. Syötyäni toisen aasin tallissa riitti tilaa yösijaani varten, joten kasasin alustakseni läjän olkia ja vaivuin uneen.

0600 - Vaikka bodykappelin kellot eivät olleet minua herättämässä, nousin ylös tottumuksen voimasta samoihin aikoihin kuin tavallisestikin. Bodisaarnaajana olin sitoutunut elämään vailla tehtävääni hidastavaa omaisuutta, joten minulla ei ollu suitsukkeita, öljyjä tai proteiinipatukoita aamuista uhrausrituaalia varten. Bodijumalat joutuivat tyytymään nimissään syötyyn aasinlapaan, jonka olin säästänyt edellisillalta.

0615 - Aasien... Aasin omistaja saapui tallille, ja havaittuaan mitä viidellekymmenelle prosentille hänen omistamistaan aaseista oli käynyt, mies vaikutti lievästi tuohtuneelta. Riistettyäni seipään hänen käsistään onnistuin rauhoittamaan miehen niin, että pystyimme käymään syvällisen keskustelun aasin omistamisen tarpeellisuudesta verrattuna aasin syömisen tuomaan hyötyyn. Mies kertoi, että hän tarvitsi aasejaan kuljettaakseen rakennusmateriaalia tulevaa kivitaloaan varten. Pyysin häntä viemään minut kivilouhokselle ja näytin mitä aasin syönyt bodimunkki voi tehdä. Kannettuani viisi suurinta kiveä hänen tulevan asuinpaikkansa sijalle, olin käännyttänyt ensimmäisen opetuslapseni. Syödessämme nuotiolla toista aasia mies esitteli itsensä Pietariukseksi, ja vannoi seuraavansa minua hamaan maailman tappiin saakka, kunhan opettaisin hänelle bodimunkin tavat, ja kuinka tulla yhtä suureksi ja vahvaksi kuin mitä itse olin. Nappasin viimeisen palan aasia hänen kädestään, pistelin sen suihini ja lausuin: "Opetus numero yksi!"
 
Ihan sairaan hauskoja tarinoita :lol2: :lol2: Raskolnikov on LAHJAKKUUS :thumbs:


Toivottavasti mäkin vielä pääsen munkkiuteen käsiksi vielä joku päivä....
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom