Originally posted by Jarek
Ainakaan mulla ei oma ego ole syynä sille,että pitää tapella,jos päälle käydään.
Syynä tappeluihin on se,miten joku kehtaakin olla muita ihmisiä kohtaan niin röyhkeä,että vittuillaan päin naamaa ilman mitään syytä.Hihat palaa heti,ei voi mitään.
[/QUOTE/]
Röhkeys... sinä asia joka saa sapen kiehumaan. Muistan yhden tilanteen, jonka ajatteleminen saa vieläkin vihan päälle. Aikaa on jo kulunut viitisen vuotta tapahtuneesta: Olimme erään viehättävän näköisen neitokaisen kanssa toisilla treffeillä eräässä yökerhossa. Ilta oli mukava ja tunnelma hyvä. Istuimme tämän daamin kanssa vähän sivussa sohvilla ja turinoimme niitä näitä. Jossain vaiheessa joku heppu koputti selkään ja sanoi että meidän tupakointi häiritsee häntä ja hänen kaveriaan viereisessä pöydässä ja pyysi stumppaamaan savukkeen. Tiesin että treffiseurani oli äärimmäisen väkivaltavastainen ja inhosi ns. "machoilua", joten ilmotin tälle hepulle ystävällisesti että olemme muutenkin juuri menossa kiertelemään yökerhoa, joten asia ok. No lähdimme daamin kanssa kiertelemään ympäriinsä yökerhoa ja jossain vaiheessa menimme taas sohville istuskelemaan. Eikös tämä sama jamppa kaverinsa kanssa tule viereiseen pöytään istumaan virnuillen, kummatkin heistä on kohtalaisessa jurrissa ja yrittävät flirttailla avoimesti daamini kanssa. Tässä vaiheessa alkaa sisällä kiehua jo hieman enemmän, tosin jatkamme omia keskustelujamme ilman huomiota ks. jannuihin. Kuluu ehkä 10min, kun toinen jampoista tulee taas koputtamaan ja sanoo että meidän tupakointi häiritsee hänen kaveriaan. Katsahdan hänen kaveriaan, joka virnuillen vetelee omaa spadduaan viereisessä pöydässä. Tässä vaiheessa sappi kiehuu kun tajusin että yrittävät ainoastaan tahallaan röyhkeydellään ärsyttää tappeluun. Olin valmis repimään korvat irti kummaltakin sankarilta ja pyyhkiä pöytiä heidän naamoillaan. Mutta näen deittini ilmeestä että "please anna olla minun vuokseni". Hammasta purren annoin tilanteen olla ja vaihdoimme paikkaa. Tässä vaiheessa sisällä oli jo sellainen viha päällä, että vaivoin sain pidettyä sen sisällä (olin joutunut jo kaksi kertaa nöyrtymään saman illan aikana, ja ainoastaan siksi että deittini niin halusi). Valomerkki tuli ja lähdimme narikalle, jossa nämä kaksi vinkuheinää notkui virnuillen ja toinen yritti pummata multa vielä röyhkeästi tupakkaa. Sen ilme oli sellainen että selvästi toivoi että menisi tappeluksi, mutta koska eivät koskeneet muhun fyysisesti niin... purin huulta nappasin takkini ja daamia kädestä kiinni ja rivakkaa askelta pois ravintelistä. Hyvästelin daamini ja kävelin kotiinpäin, ajattelin edellä tapahtunutta episodia ja silloin läkkyi yli... karjuin kovaan ääneen ja olin aivan raivona. Mikä nöyryytys! Jouduin daamin pyynnöstä olemaan ihan "mikkihiiri" .
Vaatii todella paljon enemmän kävellä pois tilanteesta kuin ottaa voimakeinot käyttöön. Harvoin olen joutunut sen jälkeen tappeluihin, enkä ärsyynny helposti. Mutta jos joku yrittää vielä RÖYHKEÄSTI nöyryyttää, niin silloin näen heti punaista ja vastaan voimakeinoilla ja kovaa ihan oma-aloitteisesti. Saattaa kuullostaa ulkopuolisesta vähän yli-ampuvalta, mutta miehen pitää olla mies ja osata puolustaa kunniaansa (en tarkoita että pitäisi käydä aina päälle nyrkit pystyssä, kun joku esim. ravintolassa tai kadulla vähän tönäisee. Mutta ei se ainainen tilanteesta pois kävely tee hyvä esim. itsetunnolle.
, kun tuollainen provosointi ei normaalisti luonteeseeni kuulu.
