Olen ilmeisesti päässyt aika vähällä, vaikka asiakaspalveluvuosia ehti kertyä vähän liikaakin. Yksi tantta kuitenkin jäi mieleen: Keski-ikäinen nainen tuli pikaruokaraflaan kahden teini-ikäisen tyttärensä kanssa. Tuli nopeasti valittamaan, että pihvi on palanut. Hyvin mahdollista, pahoittelut ja uusi burgeri käteen. Tämäkään ei kelvannut, eikä kolmas, eikä neljäskään (jotka olin valmistanut henkilökohtaisesti erityisellä huolellisuudella vastapestyllä parilalla). Kaikki tämä kauhealla nalkutuksella, rähjäämisellä, uhkailulla ja aggressiivisella elehtimisellä, joka jatkui läpi visiitin. Mahtoi tyttärillä olla mukavaa. Väittäisin, ettei rouvan tuomat rahat olleet kaiken tuon vaivannäön, ylimääräisten raaka-aineiden ja mielipahan arvoisia ja ihmettelen nyt jälkeenpäin miksi edes menin noi pitkälle. Ihan kaikkea ei tarvitse katsella.
Ihailen suunnattomasti tyyppejä, jotka pystyvät vetämään tuolla Ultimecian taktiikalla. Pyrin siihen itsekin, mutta monesti kukkaset puhekuplassa muuttuvat nopeasti jääpuikoiksi. En kyllä ole rähjännyt asiakkaalle kuin kerran, kun eräs tantta tuli ilmoittamaan ihanalle tummaihoiselle kassatytöllemme ettei suostu ostamaan mitään neekeriltä.
Monilla asiakaspalvelijoilla on huono asenne varsinkin näissä mestoissa. Siihen vaikuttaa tosi paljon työpaikan ilmapiiri, joissain mestoissa heikko perehdytys ja se, ettei 17-vuotiaana välttämättä tajua kassaan tulevan hynän ja oman palkan välistä yhteyttä. Juttuja kannattaa myös välillä funtsia asiakkaan näkökulmasta. Maailmaan mahtuu tietenkin reilusti myös ihania ja palvelualttiita hampparimyyjiä.
Työn iloa kaikille asiakaspalvelijoille :dance:
