En muista tarkkaa lukua mutta yhdessä tutkimuksessa kerrottiin että negatiivisesta kokemuksesta kerrotaan aina useammille ihmisille kuin positiivisista kauppakokemuksista.
Eli jos asiakas saa huonoa palvelua niin siitä kerrotaan useammille kuin positiivisista. Itse vastustan asiakas sanan käyttöä vartijapuuhissa. Asiakas on se joka maksaa palkat ja ei kukaan maksa että tulee ravintolasta ulos heitetyksi ellei ole masokisti. Tuo on tuota suomalaista amatööriyttä huipussansa. Ne on rähinöitsijöitä eikä mitään "asiakkaita".
Tässä on eräs tutkimus asiakaspalvelemiseen liittyen mitä löyty:
www.rightnow.com/pdf/whitepapers/CEI-2007.pdf
80% kyselyyn vastanneista ei palaa enään siihen yritykseen josta sai huonoa palvelua.
75% teki valituksen yritykseen tai kertoi kavereillensa huonosta kokemuksesta.
47% kiroili tai huuti.
29% sai päänsäryn tai alkoivat itkemään tai tuli rintakehän tiukentumista (varmaan hengenahdistuksia).
13% kirjoitti negatiivisen arvostelun internetissä.
34% haaveili siitä että pyytäisi kavereitansa boikottoimaan kyseistä yritystä.
12% haaveili yrityksen päämajaan kohdistuvan ilkivallan teosta.
Positiivisuudet:
51% kertoi hyvän palvelun olevan syy miksi he palaavat aina tiettyyn yritykseen takaisin.
60% kertoi hyvän palvelun olevan myöskin syy miksi he suosittelisivat jotakin yritystä.
Toi tutkimus on amerikasta joten siellä vaaditaan varmaan vähän enemmän kuin täällä suomessa mutta hyvää tietoa kumminkin.
Jos tuommoinen (
http://www.pakkotoisto.com/vbulletin/showpost.php?p=2129451&postcount=1166 ) ihminen eksyisi töihin yritykseen jonka teoreettisesti omistaisin niin antaisin teoreettisesti potkut heti saman tien. Jos tuo "blondi" ei ekalla kerralla olisi ymmärtänyt mitä tarkoittaa tuo kun veloitetaan enemmän niin mitä se hyödyttää pilkata ja jankuttaa sitä sille. Sillä on visa electron ja siitä saa rahaa. Se raha tekee liikevaihdon ja tuloksen ja ei voi ku sanoa iso PISTE.
Tuo ylitunteellisuus ja yliherkkyys on kyllä osana suomalaisten (ehkä ihmisten?) luonnetta ja se selittää miksi ei osata pitää työtä työnä vaan pitää siinäkin ottaa niin henkilökohtasesti kaikki, vaikka konkurssin uhalla. Itse tuommoisen mielen entisenä omistajana voin vain sanoa että suurin apu löytyi tiedosta ja tutkimisesta. Elämä on niin "lyhyt" että parasta on tehdä mahdollisimman sujuvaksi tuo kaupankäynti kaikkien puolesta....