Nimenomaan vapaa-ajattelijoida ja kyseenalaistajia maailma kaipaa. Ei oravanpyörää arvostavia spedejä.
Olipa kerran kaksi oravaa.
Yksi oravista keräsi koko kesän pähkinöitä varastoon talvea varten, kun toinen loikoili oksalla ja vietti koko kesän kritisoiden ahertavan oravan toimintaa. Aina sillointällöin kriittinen orava nakkeli käpyjä toisen oravan niskaan ja kaiversi kynsillään iskulauseita puun kaarnaan ahkeran oravan pesän ulkopuolelle.
Kesä kääntyi syksyyn ja lämpötila alkoi pudota. Itseänsä kyseenalaistavaksi vapaa-ajattelijaksi tituuleeraavalle oravalle tuli nälkä ja kylmä. Kävi ilmi, että elintoimintojen ylläpitämiseksi pakkasella tarvittiin muutakin kuin vapaita ja kriittisiä ajatuksia. Vapaa-ajattelija nieli ylpeytensä ja meni häntä koipien välissä korvat luimussa pyytämään pähkinöitä koko kesän oravanpyörässä olleelta oravalta. Jonkin ajan valitusvirttä kuultuaan hän heltyi, ja sanoi "onneksi olin niin ahkera, että keräsin enemmän pähkinöitä kuin tarvitsen talvella. Jos säännöstelemme varastojamme, selviämme kevääseen."
Talvi loppui ja lämpötila alkoi nousta. Ravintoa alkoi löytyä taas helpommin, ja vapaa-ajatteleva orava alkoi taas kyseenalaistaa varastojen keruun järkevyyttä. Ahkera orava varoitti: "Et voi luottaa pelkästään minuun ensi talvena, vaan sinun on tehtävä osuutesi oman henkiinjäämisesi varmistamiseksi." Mutta vapaa-ajattelevalla oravalla oli liian paljon kriittisiä ajatuksia ja niinpä hän vietti kesän samalla lailla kuin aiempana vuotena.
Tuli syksy ja talvi, ja taas vapaa-ajatteleva orava oli kerjäämässä ahkeran oravan pähkinöitä. Ja taas ahkera orava heltyi, kun toinen orava lupasi muuttaa tapojaan. Ahkera orava sanoi kuitenkin "tämä on viimeinen kerta, seuraavana kesänä teet töitä tai kuolet nälkään."
Tuli kevät ja kesä, ja kumpikin orava jatkoi vanhoilla linjoillaan. Toinen ahkeroiden, toinen kyseenalaistaen. Syksyn lähestyessä vapaa-ajattelijan mieltä alkoi kuitenkin kaihertaa ahkeran oravan uhkaus, ja tämä stressasi häntä suuresti. Lopulta hän keksi: "Maailma tarvitsee vapaita ajattelijoita ja kriitikoita kuten minä. Minä ansaitsen osuuteni toisen oravan varastoista, sillä olenhan vähintään yhtä tärkeä kuin tuo oravanpyörään vangittu raukka." Hän oli kuitenkin sen verran ovela, että tiesi ettei ahkera orava nielisi tätä selitystä. Niinpä hän kulki ympäri metsää koko loppukesän, levittäen filosofiaansa ja sai monta oravaa ryhtymään kriittisiksi.
Syksyn tullessa, kyseenalaistavat vapaa-ajattelevat oravat olivat organisoituneet tehokkaasti ja kulkiva kololta toiselle vaatien osuuksiaan ahkeroivien oravien varastoista. Joillakin ahkerilla oravilla oli mistä antaa, toisilla ei. Yhtä kaikki, vapaa-ajattelijat veivät ahkerien oravien pähkinät, jolloin liian vähille varastoille jätetyt oravat nääntyivät nälkään. Pian muut ahkerat oravat huomasivat tapahtumien kulun, ja säikähtäneenä rupesivat järjestämään toimintaansa; Perustettiin kolonturvajoukot ja vapaa-ajattelijoiden joukkoon soluttauduttiin. Kun nämä sitten kiersivät kololta toiselle, oli heitä vastassa aina suurempi joukko ahkeria oravia. Kyseenalaistavat oravat jäivät ilman pähkinöitä. Valitus ja elämäntuska kohosivat uusiin sfääreihin, mutta mikään ei auttanut. Kriittisiä oravia alkoi putoilla jäätyneenä oksilta kuin käpyjä.
Ahkeria oravia alkoi säälittää vapaa-ajattelevien oravien kurja kohtalo, ja he keräsivät yhteen kaikki ylimääräiset pähkinänsä, ynnäsivät kuinka monelle vapaa-ajattelijalle ne riittävät ja arpoivat näiden joukosta henkiinjäävät, sillä vapaa-ajattelijoita oli liian paljon eikä pähkinöitä riittänyt kaikille. Arpavoittajat olivat onnellisia, ja kaikki heistä lupasivat muuttaa tapansa. Häviäjien joukossa katkeruus oli suurta, ja he sättivät ahkeroineita oravia mutta vielä enemmän "periaatteensa myyneitä" vapaa-ajattelevia oravia. Yhtä kaikki, parissa viikossa hävinneet vapaa-ajattelijat olivat kaikki kuolleita. Ja arpavoittajat hyvin tyytyväisiä.
Seuraavana keväänä ja kesänä osa vapaa-ajattelijoista piti sanansa ja osallistuivat oravanpyörään, keräten pähkinöitä varastoon. Osa kuitenkin antoi periksi kun huomasivat miten vaivalloista pähkinöiden keruu on. Huomatessaan tämän, ja halutessaan välttää edellisen talven konfliktin ja massakuoleman, päättivät ahkerat oravat yhdessä perustaa varaston, josta annetaan pähkinöitä vapaa-ajattelijoille. Mutta vain sen verran että he juuri ja juuri selviävät hengissä kevääseen. Vapaa-ajattelijoiksi uudestaan ryhtyneet kyseenalaistajat nurisivat kovasti, vaativat yhtäläisiä oikeuksia ahkerien oravien pähkinöihin ja jotkut heistä rupesivat kaivertelemaan iskulauseita ahkerien oravien kolojen ulkopuolelle. Koko alkukesän bodanneet ja mellakanhallintaa harjoitelleet kolonpuolustusjoukot saivat kaivertelijat kuitenkin nopeasti taltutettua.
Loppujen lopuksi kyseenalaistavat vapaa-ajattelijaoravat eivät voineet muuta tehdä kuin taipua oravanpyörässä ahkeroivien oravien tahtoon. Valittaa he kuitenkin voivat, ja sitä he tekivätkin koko ajan.
Sen pituinen se.
