ASEM - kokous

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Mixu
  • Aloitettu Aloitettu
Nimenomaan vapaa-ajattelijoida ja kyseenalaistajia maailma kaipaa. Ei oravanpyörää arvostavia spedejä.
Hyvin on mennyt Huligaani-Paavon, Mädventuresin ja muiden vasureiden propaganda läpi.
 
Kieltämättä provokatiiviset ja lyhyet letkautukseni ovat hieman väärässä ketjussa, sillä itse asemista en ole kiinnostunut millään tavalla. Lähinnä tulistun, kun täällä dissataan hippejä ja pidetään työtä ja veronmaksua elämän suurena päämääränä yms. Noh, hippiaatteesta voisi vääntää toisen ketjun. Itse en ole töhrimisen, enkä asian jota ASEM ajoi, kannalla.
 
Kieltämättä provokatiiviset ja lyhyet letkautukseni ovat hieman väärässä ketjussa, sillä itse asemista en ole kiinnostunut millään tavalla. Lähinnä tulistun, kun täällä dissataan hippejä ja pidetään työtä ja veronmaksua elämän suurena päämääränä yms. Noh, hippiaatteesta voisi vääntää toisen ketjun. Itse en ole töhrimisen, enkä asian jota ASEM ajoi, kannalla.
Jotenkin tuo itsenäisesti pärjääminen, työn tekeminen, Jussi ja kuokka meininki on vain syvällä suomalaisessa kulttuurissa. Itse henk.koht. pidän sitä kyllä paljon parempana aatteena kuin toisten varoilla loisimista.
 
Jotenkin tuo itsenäisesti pärjääminen, työn tekeminen, Jussi ja kuokka meininki on vain syvällä suomalaisessa kulttuurissa. Itse henk.koht. pidän sitä kyllä paljon parempana aatteena kuin toisten varoilla loisimista.

Niinpä, mutta mitä jos ei "loisikaan"? Syystä tai toisesta voi itse kunkin elämässä olla tilaisuus elää ilman vakinaista työsuhdetta. -Ja juuri silloin näkeekin, kuinka tyhjältä se normielämä voikin näyttää. Mene naimisiin, tee lapsia, perusta perhe, mene töihin; m*tä vittua, miksi? Mitä enemmän katsoo ns. "normaaleja" eli töissä käyviä, perheellisiä ihmisiä, sitä vähemmän tekee mieli osallistua samaan paskaan. Mitä mielekkyyttä sellaisessa elämässä muka on? Hemmetti, miksi ei sluibaa miten parhaiten taitaa niin helpolla kuin mahdollista? Okei, tullakseen toimeen ihmisen on pakosta tehtävä jonkin verran työtä, mutta ei siitä tarvitse mitään ylimmäistä hyvettä tehdä; paremminkin välttämätön paha.
 
Niinpä, mutta mitä jos ei "loisikaan"? Syystä tai toisesta voi itse kunkin elämässä olla tilaisuus elää ilman vakinaista työsuhdetta. -Ja juuri silloin näkeekin, kuinka tyhjältä se normielämä voikin näyttää. Mene naimisiin, tee lapsia, perusta perhe, mene töihin; m*tä vittua, miksi? Mitä enemmän katsoo ns. "normaaleja" eli töissä käyviä, perheellisiä ihmisiä, sitä vähemmän tekee mieli osallistua samaan paskaan. Mitä mielekkyyttä sellaisessa elämässä muka on? Hemmetti, miksi ei sluibaa miten parhaiten taitaa niin helpolla kuin mahdollista? Okei, tullakseen toimeen ihmisen on pakosta tehtävä jonkin verran työtä, mutta ei siitä tarvitse mitään ylimmäistä hyvettä tehdä; paremminkin välttämätön paha.
Juu harva se työtä ihan vain sen työn ilosta tekee. Itsekkin teen sitä lähinnä rahan takia. Mutta sillä rahalla kun saa kaikkea kivaa. Tuo "kaikki kiva" kun menee sen työn aiheuttaman "vitutuksen" edelle.
 
Juu harva se työtä ihan vain sen työn ilosta tekee. Itsekkin teen sitä lähinnä rahan takia. Mutta sillä rahalla kun saa kaikkea kivaa. Tuo "kaikki kiva" kun menee sen työn aiheuttaman "vitutuksen" edelle.
Toki rahalla saa kaikkea kivaa. Se mitä tarkoitin, on se että on turhaa tehdä välttämättömästä pahasta hyveen; eli vaikka työtä on pakko tehdäkin, ei sitä ole pakko rakastaa saati korottaa elämänsä pyhitykseksi. Yritin vain sanoa, että ei elämä sen mielekkäämpää ole vaikka tekisikin töitä ja kuluttaisi sen mukaisesti.
 
Itse käyn töissä että voin elättää perheeni ilman että pitää asua sossuluukussa ja käydä shoppailemassa Pelastusarmeijan kirppiksellä. On ikävää että yhteiskunnan loiset imevät pienestä palkastani osan. Veroja maksan mielelläni, sillä pidän hyvinvointiyhteiskunnassa asumisesta. Nämä loiset eivät tunnu tätä hyvinvointiyhteiskuntaa arvostavan, vaan heidän mielestään täällä on jotain tosi pahasti vialla. Silti he mielellään ottavat parjaamansa hyvinvointiyhteiskunnan mahdollistaman siivun kaikkein työssäkäyvien tilinauhasta.

Kyllä tämä yhteiskunta on ihan liian suvaitsevainen tuollaisia "vapaa-ajattelijoita" kohtaan. Jos ei tuota mitään, ei myöskään pitäisi saada mitään.
 
Itse käyn töissä että voin elättää perheeni ilman että pitää asua sossuluukussa ja käydä shoppailemassa Pelastusarmeijan kirppiksellä. On ikävää että yhteiskunnan loiset imevät pienestä palkastani osan. Veroja maksan mielelläni, sillä pidän hyvinvointiyhteiskunnassa asumisesta. Nämä loiset eivät tunnu tätä hyvinvointiyhteiskuntaa arvostavan, vaan heidän mielestään täällä on jotain tosi pahasti vialla. Silti he mielellään ottavat parjaamansa hyvinvointiyhteiskunnan mahdollistaman siivun kaikkein työssäkäyvien tilinauhasta.

Kyllä tämä yhteiskunta on ihan liian suvaitsevainen tuollaisia "vapaa-ajattelijoita" kohtaan. Jos ei tuota mitään, ei myöskään pitäisi saada mitään.

Entäs jos elää käytännössä (sinänsä vähäisellä) perinnöllä eikä kuluta senttiäkään sossun rahaa?
 
Entäs jos elää käytännössä (sinänsä vähäisellä) perinnöllä eikä kuluta senttiäkään sossun rahaa?
Siinähän elää, mutta vähän pahasti epäilen, että postitalon edessä kiinalaisia puolustaneet hipit eivät olleet perineet mitään muuta kuin korkeintaan vammaisen ajattelutavan vanhemmiltaan.
 
Entäs jos elää käytännössä (sinänsä vähäisellä) perinnöllä eikä kuluta senttiäkään sossun rahaa?
No eihän siinä mitään ongelmaa ole, kun henkilö ei kerran ole iilimatona muiden ihmisten perseessä. Jos voittaisin lotossa, voisin hyvin kuvitella jääväni töistä pois.

Pointti onkin se, että ei elä loisena,valita ja vingu kaikesta ja kuluta vielä lisää yhteiskunnan voimavaroja.
 
Totta turisette, Mike ja Shagrath. Pitänee korostaa vielä, että missään tapauksessa en halunut asettua näiden smash-asem-vinkuhippien puolelle. Se mikä tässä keskustelussa mätti oli se, että työnteosta tehtiin itseisarvo, vaikka sen pitäisi olla keino eli välinearvo suurempaan hyvään (kuten onneen/varallisuuteen/nimeä itse). Olen itse käytännössä kokopäivätyössä, mutten silti halua julistaa sen autuutta ja funktiota elämään mielekkyyttä tuovana tekijänä. Mitä ympärilleen katsoo, niin valitettavan usein työ on merkinnyt tekijälleensä eräänlaista kuolemaa.
 
Siis hetkinen, eihän kukaan täällä ole mun mielestä väittänytkään että työnteko on se joka on maailman hienoin asia, mua ei moni asia enempää vitutakkaan kuin se töihinlähtö aikaisin ja sitä varten herääminen, sinne vielä muutama idiootti sulostuttamaan päivää asiakkaiksi ni kaikki on mitä huonoimmin, käyn siellä tosissaan rahan takia.

Mutta kuten sanottua ne harvat asiat mitkä vituttaa on sit juuri ne että toiset elää yhteiskunnan varoilla tekemättä mitään, ja sitten vielä kaupanpäälle kiroavat tätä yhteisöä kun kaikki on niin huonosti, ja poliisikin pamputtaa, sossusta ei saa tarpeeksi tonneja kuussa, ja huumeetkin joutuu maksaa(tai kasvattamaan) ite.

Kaikki työttömät voisi pakottaa raivaamaan tienvarsia aluskasvillisuudesta ja pienistä puista, säästyttäisiin monelta hirvikolarilta, ja tämä työ pitäisi laittaa pakolliseksi saadakseen sossusta rahaa. Ihan jokainen sinne vaan, ja palkkaahan siitä ei erikoisemmin saisi, ainoastaan mahdollistaisi työttömyystuen, eiköhän sillä rupeaisi oikeatkin työt maistumaan + olisivat yhteiskunnalle hyödyksi.
 
No eiköhän ne oppis ku tulis poikkeuslaki että tienvarsi tekijöiden takia ei tarvitse hidastaa :lol:
 
Totta turisette, Mike ja Shagrath. Pitänee korostaa vielä, että missään tapauksessa en halunut asettua näiden smash-asem-vinkuhippien puolelle. Se mikä tässä keskustelussa mätti oli se, että työnteosta tehtiin itseisarvo, vaikka sen pitäisi olla keino eli välinearvo suurempaan hyvään (kuten onneen/varallisuuteen/nimeä itse). Olen itse käytännössä kokopäivätyössä, mutten silti halua julistaa sen autuutta ja funktiota elämään mielekkyyttä tuovana tekijänä. Mitä ympärilleen katsoo, niin valitettavan usein työ on merkinnyt tekijälleensä eräänlaista kuolemaa.

Kivaa idealismia jonka mukaan koetan itsekin elää. Työ on työtä ja työajan ulkopuolinen elämä on sitä oikeaa elämää. Työni ei määrittele minua.

Mutta silti pitää muistaa todellisuus eli työnteko kuuluu kaikkien elämään. Sinä joko hankit sitä hyvää omalla työpanoksellasi tai sitten jonkun muun työpanoksella. Suomessa sossutukia pidetään itseisarvona ja täällä on nykyään porukkaa joka vittuilee juuri niille joiden palkasta maksetaan niiden eläminen. Vihervasemmisto on elänyt yltäkylläisyydessä ja heille sähkö tulee pistorasiasta ja raha seinästä. Tottakai silloin alkaa potemaan syyllisyyttä kun näkee telkkarista maailman laidalla asuvia köyhiä. Mutta tässä on kyse naiiviudesta eikä valaistumisesta.
 
Ja sitten kun vielä erotellaan työttömät ja työttömät, eli ne jotka ovat sitä väliaikaisesti olosuhteiden pakosta, ja ne joille se on elämäntapa. Joidenkin (tosin vähemmistön) kirjoituksissa kun puhutaan työttömistä yleensä, ei hipeistä...

Eli en itsekään hyväksy näitä muiden kustannuksella eläjiä, mutta ei kaikki työttömät näitä ole... Tuskin se entinen paperikonemies on missään paikkoja on rikkomassa tai juoksee sossun luukulla jatkuvasti? No tämä oli varmaan kaikille selvää, mutta pisti vaan silmään aiemmin.
 
Ja sitten kun vielä erotellaan työttömät ja työttömät, eli ne jotka ovat sitä väliaikaisesti olosuhteiden pakosta, ja ne joille se on elämäntapa. Joidenkin (tosin vähemmistön) kirjoituksissa kun puhutaan työttömistä yleensä, ei hipeistä...

Eli en itsekään hyväksy näitä muiden kustannuksella eläjiä, mutta ei kaikki työttömät näitä ole... Tuskin se entinen paperikonemies on missään paikkoja on rikkomassa tai juoksee sossun luukulla jatkuvasti? No tämä oli varmaan kaikille selvää, mutta pisti vaan silmään aiemmin.

Varmastikin täälläkin tarkoitetaan aina juuri näitä iilimatotyöttömiä, eikä niitä esim. laman takia työttömiksi joutuneita. Nämä laman takia työttömiksi joutuneet sentään yrittävät epätoivoisesti saada jotain työtä, jotta voisivat elättää itsensä ja perheensä ( ja totta kai siinä sivussa kaikki ne verta imevät kihomadot, joista ei vain pääse irti).
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom