No en ihan luottais LUETTUUN TIETOON (jonka on kuitenkin kirjoittanut joku, jolla ei ole lapsia; hänestä vaan tuntuu siltä, että omena päivässä pitää fläsän poissa ja joka voi puolestani työntää omenansa sinne, mihin ei aurinko paljoo porottele :D ), jos ei oo oikeesti kokemusta. Aloitin tämän threadin juuri sen takia, että mulla on neljä lasta, ja viimeinen on ainoa, jolta selluliitti on kerääntynyt. Painoa tuli 15 kg, mitä ei ole tullut aiemmin (aiemmin n. 6 kg).
Mitään muuta syytä en niin painon nousuun kuin selluliittiinkään oo keksinyt kuin ikä. Kaikki on jo lähteneet pois (myös sellu), mutta kun sitä tuli niin sitä tuli ja that's it!
Eikä lapsi tarviikaan mitään ekstraa, mutta jos paino nousee, kuten mulla (ja monella vielä huikeesti enemmänkin) ja ihminen liikkuu paljon kuten minä, niin eikö se tavallaan ole aivan luonnollista että nälkä kasvaa.
Mietipä itse, jos aloittaisit tästä aamusta harjoitukset, jossa niskassasi on 15 kg:n levypaino. Sitä sitten kiikkaat joka paikkaan mukanasi. Voi olla että tekis pikkusen enemmän näkkileipää mieli...
Vastakohta kaikelle tälle oli vauvan syntymä ja painon pudotus: olo oli niin kevyt, että olisin juossut vaikka Ivaloon. Ja se, kuinka jatkat syömistäsi raskauden jälkeen onkin sitten oma valintasi ja kirjoitelmanhan siitäkin saa aikaiseksi.
Syy, miksi kommentoin Pepsigirlin tekstiä on se, että aina kavahdan, jos joku puhuu ilman kokemuksen rinta-ääntä, "minä luin Nalle Puhista, että..." -mentaliteetillä.
Kommentoida saa tietysti, mutta liian jyrkät mielipiteet kirja-pohjalta on turhia.
T. ent. nuori, ent. synnyttäjä, ent. selluliitti-hirmu, ent. norsu, nyk. kokemuksen rinta-ääni
toimii todellakin..
