Aku Ankka

[Ereg]

Eikös hortnesia ole Roopen hevosen nimi kaikissa Don Rosa tarinoissa, eikä Roopen siskon nimi?

 

[rafael]

Ereg, Roope nimesi hevosensa siskonsa mukaan. En muista missä tarinassa toi oli.

 

[taivaskäsi]

Ite skippaan kaikki rosan piirtämät. Olenko outo? En pidä yhtään Rosan piirto tyylistä.

en tykkää itekkään, mutten kuitenkaan ihan skippaa.

 

[MHK]

Kenen mielestä akun kansikuvien taiteellinen laatu on laskenut viime vuosina :itku: vaikuttaa jopa siltä että nuo piirtää joku suomalainen :dance:

 

[Taskuamatsoni]

Imo nyky Aku Ankkojen taso on laskenut reilusti siitä, mitä ne oli joskus. Tulee vain selattua sivut läpi ja heitettyä lehti pinoon. Tarinoista puuttuu jokin mielenkiinnon herättäjä.

Itse en lehteä nykyisin lue, mutta sama on kyllä taskareissakin. Uusi taskari tulee kyllä aina ostettua, mutta ei sitä viitsi kun sen yhden kerran lukea. Vanhoja taskareita taasen tulee edelleenkin luettua uudestaan ja uudestaan. Esm. Aku kaukomailla ja Salaperäiset kyntteliköt on todella kiinnostavaa luettavaa, samoin kuin tämä pinkkikantinen jonka nimeä en muista mutta jossa Aku seikkaili Hamletina.

 

[Ereg]

Ereg, Roope nimesi hevosensa siskonsa mukaan. En muista missä tarinassa toi oli.

Aikamoinen kohteliaisuus, mutta roope on roope, enkä minä ole ankka.

 

[Murentaja]

Imo nyky Aku Ankkojen taso on laskenut reilusti siitä, mitä ne oli joskus. Tulee vain selattua sivut läpi ja heitettyä lehti pinoon. Tarinoista puuttuu jokin mielenkiinnon herättäjä.

Tämän huomannu muutama vuos sit. Joskus vuosien 1999-2000 jälkee meni aika kuraks.
Esim. noita vanhoja 90-80 luvun lehtiä lukee mielellään muttei noita nykyisiä kovin nautinnollisiksi voi laskea - paskalla lukies. Entiset lehet oli imo paremmin kuvitettukin ja niissä oli joku mielenkiintoinen tarina.
Pitäs käyä hakees vanhoi kasariankkoi tuolt lukushopist, tais olla 50 enttiä kaks kipaletta sillo kun viimeks kävin.

 

[Misanthrop]

Mielestäni Ankoista on kadonnut paras terä Euroopan otettua vastuulleen piirros- ja käsikirjoituspuolen. Italiasta erityisesti tulee melkoista kuraa, taikaviitat jne. Muutenkin tuntuu, että Aku Ankka yrittää aivan liikaa vastata nykypäivän viihdeskeidan tarjontaan.
Ei siis tarvitse lukea kuin vanhoja kunnon "Akun Ankan parhaita". Barks rules!

 

[tälli]

Itse en lehteä nykyisin lue, mutta sama on kyllä taskareissakin. Uusi taskari tulee kyllä aina ostettua, mutta ei sitä viitsi kun sen yhden kerran lukea. Vanhoja taskareita taasen tulee edelleenkin luettua uudestaan ja uudestaan. Esm. Aku kaukomailla ja Salaperäiset kyntteliköt on todella kiinnostavaa luettavaa, samoin kuin tämä pinkkikantinen jonka nimeä en muista mutta jossa Aku seikkaili Hamletina.

Sama homma täällä. Vanhat taskarit on ihan parhaita. Niitä tulee luettua vähän väliä. Niissä tarinat on mielenkiintoisia ja hauskoja.

 

[bustedi]

Uudet akkarit tuntuu jotenkin paskoilta kopioilta vanhoista.

 

[Joo]

Sehän on selvä, kun Aku Ankkoja on tehty monta kymmentä vuotta, niin tarinoiden ideat alkaa väkisinkin toistamaan itseään. Suurimmalta osalta ihan vanhojen kopioita ja uudelleen lämmittelyähän nuo Aku Ankat on nykyään.

Ja kun joku puhu siitä Don Rosasta, niin en kyllä itekkään tykkää yhtään. Ihan perseestä, skippaan kaikki sen piirtämät.

 

[Hard Justice]

Roope-Ankassa on julkaistu monta hyvää ennen julkaisematonta Romano Scarpan tarinaa. Itse olen yllättynyt erittäin positiivisesti. Näitä aiemmin näkemättömien tarinoiden voimin on juhlittu Roope-Setä lehden 30-vuotista taivalta.
Aku Ankassakin on julkaistu kiitettävästi Marco Rotan sarjoja viime aikoina.
Laitoin Akun ja Roopen tilaukseen heti kun olin saanut ekan palkkani työsuhteeni vakinaistamisen jälkeen :D

 

[Counterfeith]

Akkarit on legendaarisia. Ei ole montaa kertaa tullut paskalla käytyä ilman Akkaria.

 

[Roxx]

Prayr samoin täällä ja viikon kohokohta on kun keskiviikkona tulee koulusta ja ottaa aku ankan postilaatikosta ja lähtee vessaan :D

 

[Metri]

Makujahan on monenlaisia. Taidamme kaikki kuitenkin tykätä että Barks rulettaa. Toiset eivät näköjään pidä yhtään Don Rosasta, mie taas ootan jo ves kielellä, milloin tulee äijän seuraava tarina. Marco Rotasta ja Vicarista pidän myös, ja olen oppinut pitämään Heymansista. van Horn Unkka-ankkoineen saisi painua hornan tuuttiin. Taskareiden italialainen meininki ei nappaa yhtään. Vanhoja taskareita voisin kyllä lukea yhä uudelleen, mutta ne lensivät aikoinaan roskiin, kun niistä tuli irtolehtipainoksia.

Akkari oli mielestäni parhaimmillaan 70-luvulla. Nykytaso on miunkin mielestäni mennyt alaspäin, mutta kyllä lehti miulle yhä tulee enkä harkitsekaan lopettamista. Sarjisekstra myös. On joukossa aina hyviäkin tarinoita. Ajankohtaiset aiheet kuten Mika Waltari tai Agricola tuovat mukavaa vaihtelua. Aina jalkapallon arvokisojen aikaan odotan myös Ylävirran Yrityksen tarinoita.

P.S. Jatkosarjat ovat kyllä nykyisin hurjan/liian lapsellisia, kun ne ennen olivat jännittäviä ja mielenkiintoisia: Mikki-seikkailut ja Barksin pitkät mainitakseni.

 

[rafael]

Makujahan on monenlaisia.
...
Marco Rotasta ja Vicarista pidän myös, ja olen oppinut pitämään Heymansista.

Näyttäisi siltä että makuja tosiaan on monia. Itse lopetin AA:n tilaamisen aikanaan nimenomaan siksi, että joka ikinen numero tuntui olevan täynnä Vicaria. Voi olla, että Vicarin tyyli on kehittynyt viimeisen viiden vuoden aikana, mutta 2000-luvun ensimmäisinä vuosina miehen piirrosjälki näytti minusta huolimattomalta ja tarinat olivat populistisen mauttomia. Olkoonkin ettei Vicar taida itse tarinoita kirjoittaa kuin osaksi, mutta tuntui ettei mieheltä koskaan tullut ulos muuta kuin keskinkertaisuutta tai surkeutta.

 

[Mänätseri]

Näyttäisi siltä että makuja tosiaan on monia. Itse lopetin AA:n tilaamisen aikanaan nimenomaan siksi, että joka ikinen numero tuntui olevan täynnä Vicaria. Voi olla, että Vicarin tyyli on kehittynyt viimeisen viiden vuoden aikana, mutta 2000-luvun ensimmäisinä vuosina miehen piirrosjälki näytti minusta huolimattomalta ja tarinat olivat populistisen mauttomia. Olkoonkin ettei Vicar taida itse tarinoita kirjoittaa kuin osaksi, mutta tuntui ettei mieheltä koskaan tullut ulos muuta kuin keskinkertaisuutta tai surkeutta.

Itse nimenomaan diggailen melkein eniten Vicaria. Notkeaa piirrosjälkeä ja tuntuu muutenkin että kaverin tarinoissa lentää aina parhaat onelinerit ja läpät. Akun tilaaminen loppui pari vuotta sitten, juuri siksi että Vicarin tarinoita tuntu olevan ihan liian vähän ja Rosakin on vissiin siirtyny jo lopulliselle eläkkeelle.

Divareita silti kierrellään ahkerasti, just viime viikolla ostin n. 60 vanhaa lehteä/taskaria 80- ja 90-luvun aluilta. Rupee olee meikäläisen Aku-kokoelma ihan vakuuttava, yli 300 taskaria, jotain tuhat lehteä ja parisataa Roope-Setää. Kaikki Rosan albumit löytyy, osa Barksin albumeista ja helvetisti niitä vanhoja Aku-Palat "albumeja", joissa oli jotain vitun tehtäviäki siellä keskiosassa. Akkari on paras, sit vasta Spiderman!

 

[Krauss]

Itse nimenomaan diggailen melkein eniten Vicaria. Notkeaa piirrosjälkeä ja tuntuu muutenkin että kaverin tarinoissa lentää aina parhaat onelinerit ja läpät.

Juurikin näin.

 

[Stash]

Akkarit ovat kyllä parhautta! Meidän taloudessa puoliskolla on perintönä 70- ja 80-luvun lehdet, minulla taas 90- ja 2000-luvun alku. Vuodesta 2006 lehti onkin sitten tullut yhteisenä kotiin saakka ja ne kaikkein vanhimmat ovat vuosikirjamuodossa kirjahyllyssä.

Vicarin piirrostyyli ja tarinat muutenkin miellyttävät myös minua eniten. Paitsi että ne ovat tietysti Aku-tarinoita, juoni on usein melko "tavalliseen maailmaan sijoittuva", mikä jotenkin on aina sytyttänyt enemmän kuin maailmanseikkailut tai muuten vain oudot tekeleet. Don Rosan jutuissa tykkään kaksimerkityksisyydestä, mutta ajoittain liiankin pikkutarkka piirrosjälki ja sitten se Rosan aika vahva näkemys henkilöiden persoonallisuudesta (esim. Akun sarkastisuus jne.) ehkä menevät yli.

Monien mainitsemat Heymansin veljekset ja Rota taas tökkivät, en tiedä mikä siinä on. Rehellisyyden nimissä kyllä lähes kaikki luetaan kannesta kanteen kertaalleen ja vähän useamminkin, jopa kaikki Mikki-tarinat, joille ei pikkumuksuna lämmennyt ollenkaan. Nyt Paul Murryn seikkailut on ihan suosikkeja. Oikeastaan vain Sepet, Hiawathat ja jotkut muut vastaavat skippaan, koska ne juonikuviot ovat aina samanlaisia eikä henkilöhahmoihin tule oikein minkäänlaista syvyyttä.

Edit: Ja mitä tulee lehtien tason muutokseen, olen yhtä mieltä siitä, että 80- ja 90-luku oli tarinoiden kulta-aikaa tietysti Barksin ja Murryn vanhempia juttuja lukuun ottamatta, mutta kyllä lähes mikä tahansa nykytarina peittoaa ne ihan varhaisvaiheiden perustarinat. Siis uskomattoman ilmiselvää ja surkeaa juonenkehittelyä niissä, joskus ei meinaa edes uskoa että sellaista voi olla. Tietysti yhteiskuntakin oli tuolloin erilainen ja lehti ehkä enemmän pienille suunnattu, mutta silti.

 

[Columbu]

Mun mielestä Taliaferro/Karp -kaksikon 30-40-lukujen Aku Ankat on oivaltavia, aikaansa hyvin kuvaavia strippejä. Niissähän Akun luonne kehittyi kaikista eniten ja niihin se pohjimmiltaan perustuu. Hupu, Tupu, Lupu, Mummo ja Iines on alunperin Taliaferron kynästä lähtöisin.