Ajatukset - vaikutteet - treenaus

[Peiter]

Olisi kiinnostavaa kuulla mitkä ajatukset (omat, muiden), luetut (artikkelit, kirjat) ja nähdyt (videot, itse koetut) asiat ovat eniten vaikuttaneet siihen, että miten treenaa nyt. Tai mitä tavoittelee treenillään ja miksi. Omia juttujani, ei missään järjestyksessä.

Pitkäjänteisyys ja usko

Tämä on ehkä se tärkein kaikista. Nykyään kun jokainen treeniohjelma ja konsepti on oikeasti napin painalluksen päässä, niin en ihmettele, että muutkin kuin minä eivät saa (tai minä en alussa saanut) treeniään liikkeelle. Joka viikko löytyy lehdistä ja netistä aina se parempi ohjelma. Maaginen tie saatanallisiin lihaksiin jota se ja se seuraa. Jos se vain toimisi niin... Eli siinä on vaarana se muihin (idoleihin) liiallinen tukeutuminen, roikkuminen. Kun näet lehdessä sen timmin naisen ja miehen, haluut olla se, ja tehdä samaa treeniä kuin se (kärjistetysti). Kunnes seuraava lehti tai artikkeli pamahtaa missä on kovemman näkönen kroppa.

Ja ihan varmana kovempi ohjelma kuin tää mitä nyt teen! Ei vittu, ei musta koskaan tuu mitään...

Itku seuraa kun yksinkertaisesti yhtälöstä unohdetaan pitkäjänteisyys (vuosien sisäänajo) ja usko. Usko siihen, että se ohjelma jolla tekee toimii. Ja ennen kaikkea usko itseensä ja siihen, että saa sen ohjelman toimimaan ajan kanssa. Sinä teet siitä ohjelmasta sen mitä tarvitset. Ei kukaan muu.

Wendlerin artikkeli apuliikkeistä

Kuinka simppeliä voikaan olla jokin, mutta siksi juuri sitä ei itse näe...

http://www.jimwendler.com/2011/10/the-last-word-on-assistance-lifts-i-wish/

The choice of assistance lift pales in importance to the proper execution and loading of the key lifts. Too many younger lifters major in the minors, and they’re called assistance lifts for a reason.

Tämä on kai jonkinlainen "fitness salikulttuurin" aikaansaannos. Kun on sata laitetta salilla niin ne ohjelmat ynnä muut painottuu niihin. Tai jostakin se tulee, että ohjelmissa pitää olla sataa hilavitkutinta ja eristystä (aloittelijoilla siis. Vuosia ja vuosikymmeniä treenanneet voi hifistellä erilailla). Vaikka ne pitäisi painottua siihen tankoon ja rautaan mitä siihen lapataan.

Pavel Tsatsouline ja dynaaminen rentous

Tästä on ollut apua muuallakin kuin salilla. Se ajatus (esim. joskus kamppailulajeissa), että vahvuus on sitä missä jäpitetään nyrkin kovana odottamassa tekniikan tekoa on hiukan, no, ei toimiva. Silloin on niin sanotusti kuollut. Kaikki mahdollinen liike ja räjähtävyys on mimimoitua. Parhaiten se tuli esille kun Tsatsouline kuvaili sitä jokseenkin niin, että mennään siitä rennosta kovaan hetkessä ja takas rentoon, ja takas kovaan. Tässä taas tulee kaikki venyttelyt, ynnä muut kuvaan, jotka on pakollisia kaikille jotka haluaa nostaa edes hiukan rautaa tai muuta tehdä. Myös ajatus Breath behind the shield on ovia avaava, kuten myös punnertaminen niin, että puristaa maata sormillaan. Ja niin edespäin.

Aktiivista voimaa.

Väärä minäkuva ja tavoitteet

Hyvin useat jotka aloittaa treenaamisen (olkoon se laihdutus tai lihasten kasvatus, mikä vain) haluaa heti imitoida kunnossa olevia. Jos se bad ass Drill Sergeant menee lenkille kello oh six hundred niin tottakai itsekkin pitää... Mutta ei saatana, haluun nukkua kello oh eleven hundrettiin! No, siks itsekkin aloin nukkumaan (kun pystyi) ja treenasin omalla tavallani, en muiden. Paljon paremmat tulokset. Ei saa istuttaa muiden minäkuvaa omaksi.

Tuossa jotain omia ja omiksi ottamiani oivalluksia. Jakakaa toki omanne.

 

[ekimon]

Oikeestaan paha sanoa, kyllä se varmaan lähti minäkuvasta, halusi oikeesti näyttää ns. lihaksikkaalta jne. Ite tuli oltua ennen aika ruippo, enkä nyt vieläkään mikään bodari ole(83kg), mutta tää on pitkäjänteistä työtä ja josko sitä vielä joskus olisi semmonen mistä joskus haaveili. Alkuaikoina mulla ei ollut esikuvia bodauksessa, ehkä enemmän vasta nyt, kummasti antaa respectii noille isoille kavereille, ketkä on jaksanu vuodesta toiseen treenailla apinanraivolla.

 

[Toppenz^]

Ehkä yksi tärkeimmistä asioista mitä olen oppinut matkan varrella treenatessa on se että kokemusta ei voita mikään. Jopa se oma määränpää voi muuttua matkalla kun tietää enemmän asioista ja omat ihanteet ja tavoitteet tulevat paremmin ja selkeästi esiin juuri sen kokemuksen kautta, oli harjoittelu sitten lajikohtaista, punttia, ym... Tärkeää varmasti myös aktiivi liikkujana etsiä ne liikkeet, ohjelmat ja tavoitteet mitkä on itselle tärkeitä ja ennenkaikkea missä itse haluaa kehittyä=millaisena itsensä haluaa nähdä.

Itselle tärkeiksi kriteereiksi onkin muodostunut tietyt ominaisuudet ihmiskehossa tiettyjä harjoitteita tekemällä, loppujen lopuksi kun ihmiskehon sopeutuminen treeniin otetaan huomioon niin erikoistut juuri niihin liikkeisiin ja niihin ominaisuuksiin mitä treenaat mutta kuitenkin vastavuoroisesti tallot muita ominaisuuksia väkisinkin. esim. Räjähtävä voima, vääntävä voima, kimmoisuus, kestävyys, aerobinen kunto, tekniikka jne...

Jos jokainen valitsee niitä ominaisuuksia mitä arvostaa ja tekee harjoittelu ohjelmansa sen mukaisesti, uskoisin että on ne parhaat mahdollisuudet läpi elämän kestävään liikuntaharrastukseen.

Kilpailu on taas aina eri juttu siinä voidaan jo puhua itsensä ylittämisestä.

 

[naqblle]

Hyvä postaus! Minä en ainakaan valmiiks haluis näyttää keneltäkään, haluan itse tehdä sen duunin ja nähdä mihin rahkeet riittää. Että on tavallaan ansainnut sen kunnon tai saavutukset. Pitkäjänteisyyttä tää vaatii, onneksi sitä on runsaasti siunaantunut. Monesti näkee, että on hirveän kiire päässä johonkin tai olla jotain. Hiljaa hyvä tulee.

 

[Metallica]

Mielestäni tärkein pointti treenauksessa on se että treenaaminen pitää saada mielekkääksi tavaksi, jotta sitä jaksaa tehdä pitkään. Kymmenen vuotta kun treenaa kovaa ja fiksusti niin eiköhän sieltä peilistä ala kurkistamaan aika hyvä kroppainen ja vahva otus.

 

[Dacaj]

No omalla kohdalla viime aikoina eniten treeniohjelmaan on vaikuttanut lähinnä Physiques of Greatness youtube kanava (http://www.youtube.com/user/PhysiquesOfGreatness). Kaverit osaavat kertoa treenaamisesta ja ruokavaliosta sillä tavalla että videoiden sisällöstä kiinnostuu oikeasti. Olen aiki pitkälti kopioinut noiden jamppojen saliohjelmat, tehnyt sitten muutoksia sen mukaan miltä on treeni tuntunut. Sopii hyvin mulle, pidän itseäni aika rookiena vielä ja vaikka tykkäänkin tosi paljon treenata ei kärsivällisyys yleensä riitä saliohjlemien kummempaan suunnitteluun.

Treenaamisen aloitin ihan pinnallisesti paremman ulkonäön perässä, toisin sanoen kyllästyin olemaan läski vätys. Nykyään käyn salilla myös koska se on kivaa.