Ahmatin verbaalioksennus

[petite]

Eräs syömishäiriön piirre on, että viettää yli kolme tuntia päivästä miettien, minkälainen ravinto on terveellistä, esim. etsii tutkimuksia jne. Tuli vain mieleen tästä keskustelusta, ei kenellekään henk. koht. mutta ei kannata antaa syömisten vallata elämää.

 

[Mopsy80]

Mistäs hatusta tuo juuri max kolme tuntia/pv miettimistä on vedetty? Näin ollen kaikki ravintoterapeutit ja -tutkijatkin olisivat syömishäiriöisiä :D

Itse ajattelen ettei miettimisessä ja tutkimisessa sekä erilaisissa kokeiluissa ole mitään sairasta tai muuten haitallista, mikäli touhu ei ahdista. Mua on ahdistanut oma taipumukseni tunnesyömiseen ja ahmimiseen paljon enemmän kuin syömisen miettiminen sinänsä - paitsi ehkä joskus nuorena, jolloin en vielä osannut yhdistää monituisia vaivoja sopimattomaan ruokavalioon ja yritin vain saada painon tiettyyn tavoitelukemaan...

Ja itse asiassa olen valmis miettimään syömistäni vaikka lähes koko ajan, jos siten vältän lihomisen nyt ja jatkossa. On se vain semmoinen mörkö se läskistyminen, se ei vain ole mun juttu millään ilveellä!

Onneksi nyt kun tietää miten kannattaa syödä, ei tarvitse miettiä asiaa koko ajan. Ja kyllä tähän mun paleosysteemiin pieniä poikkeamiakin sallitaan, kunhan (sanoisinko) 80-90% ajasta menee ruodussa ja ne poikkeamat ovat tosiaan maltillisia ja suunniteltuja.

 

[Stash]

Sabin kirjoitukset ovat erinomaisia.

Mopsi80, tämä varmaan ei kuulosta kivalta mutta kirjoituksesi ovat ristiriitaisia. Sanot, että mietit syömisiä terveyden takia, ja seuraavassa lauseessa mainitset että olet valmis tekemään mitä vain jottet läskityisi. Katso signatureasi. Ei ulkonäön vuoksi? Ahdistuneisuus paistaa ainakin minun silmääni läpi kirjoituksistasi ja niiden frekvenssistä.

Tämä asia on hirveän vaikeaa ymmärtää siitä lähtöpisteestä missä nyt olet, mutta kuten Sabi totesi, se ruokavalion viilaaminen, muuttelu ja kontrollointi ei vain yksinkertaisesti ole ratkaisu noihin ongelmiin, joita sinulla on. Ymmärrän sinua hyvin, koska olen itse ollut siinä tilanteessa, jossa olen perustellut ruokavaliokokeilujani mielenkiinnolla ja terveydellä. Nyt näen tuon ajan eri valossa. Kyse on kontrollista ja kontrollin menettämisestä, ja lisäksi siitä että ymmärtää miten ihminen psykofyysisenä kokonaisuutena toimii. Asia ei ole niin, että on joku omaksuttu elintapalokero jonka mukaan eletään ja sitten kaikki menee putkeen. Kyse on muustakin, ja se syvään juurtunut kontrolli aiheuttaa kierteen, joka pahentaa fyysisiä ongelmia. Kontrollista ja pelosta (lihoa, epäonnistua, muuttua joksikin mikä ei sovi ihanneminäkuvaa jne.) pitää voida irrottautua, jotta asiat voisivat muuttua. Sitä voi ajatella vaikkapa metaforana; olet juoksuhiekassa ja yrität kamppailla päästäksesi sieltä pois, mutta uppoat aina syvemmälle juoksuhiekkaan. Sinun onkin tuossa tilanteessa ymmärrettävä, että pois päästäksesi sinun on osattava olla paikallaan ja luovuttava kamppailusta sekä yrittämisestä. Kamppailu ja taistelu näet vie sinut aina vain syvemmälle ja syvemmälle.

 

[Mopsy80]

^ihan asiaa ja ristiriitaisuus myönnettäköön. Kuoppavertauskin on tuttu. Ehkä tähän on paras lopettaa.

 

[Superbao]

^ihan asiaa ja ristiriitaisuus myönnettäköön. Kuoppavertauskin on tuttu. Ehkä tähän on paras lopettaa.

Lopettaa postaukset vai neuroottinen, ahdistava pakkomielteinen elämäntapa? Toivottavasti jälkimmäinen oli mitä tarkoitit lopettamisella. Kannustaisin lukemaan vielä ajatuksella noita edellisiä pidempiä vastauksia sinulle, joissa kiertelemättä tuotiin esille että ongelmasi on psyykkinen. Mielenterveydellisiin ongelmiisi löytyy apua. Jos kokemuksesi on olleet siitä kielteisiä tähän saakka, älä luovuta - hyviäkin asiaan erikoistuneita avunantajia on olemassa.

 

[petite]

Itse ajattelen ettei miettimisessä ja tutkimisessa sekä erilaisissa kokeiluissa ole mitään sairasta tai muuten haitallista, mikäli touhu ei ahdista. Mua on ahdistanut oma taipumukseni tunnesyömiseen ja ahmimiseen paljon enemmän kuin syömisen miettiminen sinänsä - paitsi ehkä joskus nuorena, jolloin en vielä osannut yhdistää monituisia vaivoja sopimattomaan ruokavalioon ja yritin vain saada painon tiettyyn tavoitelukemaan...

Monestihan se meneekin niin, että silloin ei ole ahdistusta, kun syö "oikein" niiden sääntöjensä mukaan, oli ne sitten paleo-säännöt tms. Se ahdistus tulee siinä vaiheessa, kun poikkeaa niistä säännöistä ja syö eri tavalla. Siihenhän se syömishäiriö perustuukin, että ihminen pyrkii syömisiään kontrolloimalla kontrolloimaan sitä ahdistustaan.

 

[esperance]

Siihenhän se syömishäiriö perustuukin, että ihminen pyrkii syömisiään kontrolloimalla kontrolloimaan sitä ahdistustaan.

Tämä on totta, lienee yleisin anoreksian "motivaattori", että edes se ruokailu on täydellisessä kontrollissa vaikka muu elämä ei olisi.

Mutta ahmijalle "oikean" ruokavalion noudattaminen ja ruokavalion tarkkailu saattaa myös olla keino pois siitä ahdistuksesta, ahmimisesta ja syömisongelmista. Jos poistaa ruokavaliostaan ahmimista aiheuttavat ruoat (yleensä ne nopeasti insuliinia nostavat), ja ryhtyy syömään säännöllisesti, riittävästi ja terveellisesti ilman laihdutuspyrkimyksiä, on jo pitkällä kohti normaalia elämää. Vähitellen voi ottaa ns. herkkuja takaisin ruokavalioon, jos haluaa.

 

[Ninni_]

Otan ite kantaa tähän myös koska kuulostaa aika tutulta. Vuosi sitten liikuin tosi paljon: koulussa päivässä saattoi olla 3-6h liikuntaa ja se ei riittänyt vaan illalla piti päästä vielä lisää liikkumaan. Joko salille tai jumppaan. Tuntejahan siinä kertyi sitten reippaasti viikottain. Syömiset oli kontrollissa: suurinpiirtein 1500kcal päivässä. Paino tippui pari kiloa ja sitten loppui myös menkat. Dieetti loppui siihen ja oli pakko lisätä rasvaa ja muutenkin kaloreita. Ajattelin vaan, että haluan olla hyvässä kunnossa ja saada sen päkin näkyviin. Parin viikon välein kroppa alkoi huutaa hiilareita koska niitä vaan ei ollut missään varastossa. Senhän tiesi että sitten tuli niitä kauheita ahmimiskohtauksia, että piti vetää maha niin täyteen ruokaa ja herkkuja että oikein yökötti ja sitten vasta pystyi lopettamaan syömisen. Kuitenkin seuraavana päivänä taas mietti, miksi meni repsahtamaan ja syönnit kuriin taas. Läski ei palanut tällä tavalla, lihaksia tuossa ainoastaan lähti.

Nyt onneksi tänä vuonna on tullut jotakin järkeä tähän hommaan. En laske kaloreita, syön kun on nälkä siihen asti ettei ole enää nälkä, herkuttelen silloin kun huvittaa eikä omatunto kolkuttele, koska överiksi ei mene enää. Liikun sitten kun on fiilistä enkä tee siitä pakkopullaa. Paino pysyy mainiosti kurissa ja jospa sitä koittais taikoa lisää lihaksiakin tässä

Kannattaa tosiaan yrittää unohtaa kaikenmaailman ruokavaliot ja syödä sitä mikä hyvältä maistuu (tavallinen kotiruoka) silloin kun on nälkä.

 

[Mopsy80]

Juu, tarkoitukseni oli lopettaa tämä ketju omalta osaltani, mutta kerronpa kuitenkin, missä mennään, kun niin monta kommenttia on ilmestynyt! Sen allekirjoitan siis täysin, ettei ruokavalio ja treeni ole ratkaisu kaikkiin ongelmiini ja tajusin myös, että juuri siksi en ole vielä päässyt tavoitteisiini, koska olen uskotellut itselleni em. asioissa onnistumisen, eli tietyn rasvaprosentin kropan olevan kaiken korjaava ihme. Liikaa paineita, liikaa stressiä, tiettyjen asioiden torjumista ja väittelyä, liikaa mässäilyä ja viinin/siiderin lipitystä. No, en uskottele enää ja keskityn enemmän muihinkin asioihin. Ammattiavun tarpeessa en mielestäni nyt ole, mutta olen lukenut aiheeseen liittyvää kirjallisuutta.

Niin sanotun tavallisen (suomalaisen) kotiruuan autuaaksitekevään voimaan en myöskään usko, enkä erityisesti edes tykkää siitä, en koskaan ole, joten se siitä. Minä vastaan meillä ruuanlaitosta, joten tarjolla on yleensä mielestäni optimaalisen terveellistä paleosafkaa. En ole liioitellut tiettyjen itselleni sopimattomien aineiden vaikutusta, joten olisin idiootti, jos söisin gluteenia tai suuria määriä maitotuotteita, esimerkiksi. Olen miettinyt myös, että joku erikoisruokavalio on osa identiteettiäni. Mutta - ei ratkaisu itsetunto-ongelmiin yms., joita on työstettävä edelleen.