Se on jännä juttu, miten kaikki mitä äitini sanoo tulee tapahtumaan. Enkä nyt tarkoita vain sitä että häntä totellaan. Tässä eräs esimerkki:
Olimme viemässä asunnolleni muuttokuormaa. Kerrostalon etuovellehan ei saa jättää autoa, mutta äiti sanoi että "nyt voi jättää kuitenkin, sillä ei nyt mitään hälytysajoneuvoja tule." No kannoimme tavarat rauhassa kolmanteen kerrokseen ja aloimme järjestellä. Yhtäkkiä äiti tokaisi isälle että on paras käydä siirtämässä se auto nyt. Kun isä oli ajanut auton parkkipaikalle ja kiivennyt ylös, ajoi pihaan ja samalle ovelle ambulanssi. Ambulanssi asemalle ei ole niin paljoa matkaa, että äiti olisi kuullut/nähnyt ambulanssin lähestyvän tuossa vaiheessa, varsinkaan äänettömällä ajolla.
Tarantula? Sulla? Miten uskallat pitää sellasta eläintä, nehän on maailman pelottavimpia olioita? Miten se oli päässyt sieltä rasiasta? Mitä se voi tehdä? Mitä ne muuten syö? Kauhee kysymystulva, mutta en oo ennen törmännyt ihmiseen jolla sellainen on, ja pelkään niitä niin kovasti!
Itseasiassa useampikin. Mua ne ei vaan pelota, sellaset kämmenenkokoiset karvajalat, ne ovat kiehtovia. Niillä hämyillä vaan on voimaa siirrellä monta kertaa oman painosiaan esineitä, silloin kun sille päälle sattuvat, oli vaan päättäny Seme avata kannen. Se yksilö ei ole juurikaan myrkyllinen, mutta se on sellaisten "karvojen" peittämä,jota se sitten takaruumiinsa päältä takimmaisilla jaloillaan raappii pilveksi hyökkääjäänsä kohden kun tuntee olevansa kovasti alakynnessä. "Karvat" saattavat aiheuttaa nokkosihottumaa, hengenahdistusta ja heikentää silmiin joutuessa tilapäisesti näköä. Itellä noista on menny pari kertaa n. viikoksi hajuaisti, ei kummempaa, mutta terrieri ei aina harkitse minkä saaliin koppaa suuhunsa ravistaakseen hengiltä. Siinä olisi varmana hengitystiet turvonneet umpeen foxilta ja hämy rusentunut niin huonoon kuntoon ettei degeneraatiosta enää apua. Pienihän se tarantula on muuhun maailmaan verrattuna ja tahtoo, kuten kaikki, pitää henkensä. Ruoaksi kelpaa itseä pienemmät hyönteiset, toukat, sirkat, isot perhoset, suuremmilla pienet liskot ja hiirenpoikaset.
Pääasiallisesti nuo ovat yhtä vilkkaita kuin lemmikkikivet, mutta kun sille päälle sattuvat, voi niiden puuhia seurata tuntitolkulla. Ihan niiden omaksi turvaksi olen laittanut terraarioiden oviin lukot. Eivät ne toisilleen vaaraksi ole, ollessaan omilla puolillaan lasia, tuskin huomaavat toisiaan.