Nyt uskaltauduin takas :D
No, spiritismiä ollaan kokeiltu, mutta en enää ikinä tule kokeilemaan. Ei sovi näin hermoheikolle kaverille. Lasi liikkui ja yhteen kysymykseen tuli oikea 'vastauskin'.. jolle silloin vain naurettiin, koska vastaus tuntui niin epätodennäköiseltä. 'Vastaus' olikin kuitenkin oikein :jahas: Kukaan ei myöntänyt liikuttaneen lasia, mutta eihän sitä tiedä. Karmivaa se oli, vaikka kysymysten taso pidettiinkin ihan leppoisina eikä mitään sellaista, että milloin kuolen jne... jotenkin tuon jälkeen oli hieman ahdistava olo, kaverikin kertoi, että pari päivää hänellä oli tunne, kuin joku/jokin olisi hänen lähellään. Ei kiva.
Niin, onhan sitten muitakin juttuja, ja harva uskoo mihinkään tällaisiin. Kyllä sen ymmärtää. Ihminenhän uskoo vasta silloin, kun näkee. Jos uskoo silloinkaan. Itse on pakko uskoa, kun on nähnyt sellaista, mitä monet ei varmasti tule koskaan näkemään. Systereille olen kertonutkin mitä olen nähnyt (mummini hautajaisissa yksi 'näky'..) ja en ole varma, uskoivatko hekään.. ja onhan se aika pelottava ajatus. Ainakin niille, ketkä ei voi uskoa, että jotain ns. yliluonnollista on sitten olemassa.
Minulla on vilkas mielikuvitus mutten voi silläkään kaikkea kuitata
Äitini kertoi tämän jo jonkin aikaa sitten, koska tiesi että uskon häntä... ihan on järjissään ihminen. Tämän voisi selittää unena tms harhana, mutta jostain syystä uskon äitiäni. Hän oli yöllä herännyt, ja näki makuuhuoneen oviaukossa mieshenkilön. Mies ei katsonut suoraan äitiin, eikä äitini osannut pitää tilannetta pelottavana. Äitini kokeili sängyn toista puolta ja ihan kääntyikin katsomaan, josko se olisikin vain isi
Mutta isä nukkui paikallaan.. kun äiti kääntyi takasin, ei tätä mieshenkilöä enää ollut.
Kenenkään ei ole pakko uskoa, mutta äippä sanoi että niin oli todellista, että unta se ei ollut. Believe it or not :piis:
E: Mun sigu sopii tällasee postaukseen vallan mainioisti....
