Öljyn syönti
- Keskustelun aloittaja stressiheikki
- Aloitettu
- Liittynyt
- 15.11.2004
- Viestejä
- 11
Ribee sanoi:miten yleensä vedätte ton rypsiöljyn? ite en ainakaan saa tota pelkästään alas.
Mä sotken sitä kiisseliin, niin ei se paljoa maistu (vaikkei se ehkä järin nautinnollista kuitenkaan ole). Laitoin sitä kuitenkin sen desin per kuti, joten pienempien määrien luulisi olevan pikku juttu.
- Liittynyt
- 13.8.2004
- Viestejä
- 71
2/3 lautasellista ruispuuroa maitoon laitettuna (mikrossa tulee kätevästi), siihen sekaan 100-200gr raejuustoa ja tukeva setti kylmäpuristettua rypsiä. En ole muuten käyttänyt tuota kylmäpuristettua mihinkään (mitä nyt paistorasvana joskus), mutta puuron se saa maistumaan oikeasti hyvältä. Vähän niinkuin pähkinän maku. Pari syöntikertaa meni totutellessa.Timba79 sanoi:
- Liittynyt
- 11.4.2003
- Viestejä
- 2 979
Enpä oikein tuota usko. Itsekkin satsasin johonkin hifipannuun, ja kyllä siihen tarttuu jo tavara. Tosin luovutin pesemisen koneen hommaksi, kun ensimmäiset ilmiöt tarttumisesta näkyivät.Hulkki sanoi:
Vai mitä vihanneksia sä sillä paistat? ;) Jauhelihaan nyt ei tarttekkaan rasvaa, pois saa valuttaa kuitenki.
- Liittynyt
- 27.4.2004
- Viestejä
- 37
- Ikä
- 39
Valaisisko joku mulle tätä rasva-asiaa pikkasen. "Huonoja" rasvoja ovat ns. eläinperäiset rasvat, kuten voi, kerma jne. "Hyviä" rasvoja ovat ns. kasviperäiset rasvat, esim: rypsiöljy. Nämä huonot rasvat lihottavat enemmän ja nostavat kolesteroliarvoja. Keho tarvitsee rasvoja ja siksi ne kannattaa ottaa mielummin hyvien rasvojen muodossa. Olenko ollenkaan ymmärtänyt tätä rasva-asiaa, vai olenko ihan metsässä?
Itse nautin rypsiöljyni (2rkl) kolmen (3) raa'an kananmunan kanssa. nam.
Itse nautin rypsiöljyni (2rkl) kolmen (3) raa'an kananmunan kanssa. nam.
- Liittynyt
- 12.9.2004
- Viestejä
- 406
- Liittynyt
- 12.9.2004
- Viestejä
- 406
HYVÄT JA PAHAT RASVAT rasvat voidaan jakaa kolmeen ryhmään: tyydyttyneisiin, kertatyydyttymättömiin ja monityydyttymättömiin.
PAHAT: TYYDYTTYNEET eli KOVAT (pääsääntöisesti) ELÄINRASVAT
(engl. saturated) Muista että vain rasvoissa tyydyttyneisyys on paha asia, muutenhan tyydyttyneisyys on ihan kivaa.
Tyydyttynyttä huonoa kovaa rasvaa saa pääsääntöisesti eläinrasvoista: rasvaisesta lihasta ja kanasta, pekonista, rasvaisesta porsaankyljyksestä ja broilerinnahasta, juustosta, voista, kermasta, smetanasta, ranskankermasta, jne. Myös eräissä kasvirasvoissa on runsaasti tyydyttyneitä rasvahappoja: sellaisia ovat kookosrasva, kaakaovoi ja palmuydinöljy. Nyt sitten kaikki heti heittämään ne litran palmuydinöljy-pullot roskiin. Runsaasti tyydyttyneitä rasvahappoja sisältävät rasvat ovat huoneenlämmössä kiinteitä. Tyydyttyneet rasvat lisäävät kolesterolin ja varsinkin huonon kolesterolin määrää elimistössä.
Kansanterveyslaitoksen suositusten mukaan korkeintaan 10 % päivittäisestä energiasta saisi tulla tyydyttyneestä rasvasta.
HYVÄT YKSITTÄIS- ja MONITYYDYTTYMÄTTÖMÄT PEHMEÄT eli (pääsääntöisesti) KASVIRASVAT. Muista että vain rasvoissa tyydyttymättömyys (tai tyytymättömyys) on hyvä asia. Kasviperäiset rasvat ovat pääsääntöisesti tyydyttymättömiä (poikkeuksena palmu- ja kookosöljy sekä kaakaovoi, jotka ovat tyydyttyneitä.). Eläinrasvoista kalojen ja varsinkin kylmänmerenkalojen rasvat sisältävät runsaasti monityydyttymättömiä Omega 3 -happoja. Huoneenlämmössä monityydyttymättömät rasvat ovat juoksevia ja kirkkaita.
Yksittäistyydyttymättömät l. kertatyydyttymättömät monotyydyttymättömät
(engl. monounsaturated) Valtaosa päivittäisistä rasvoista pitäisi tulla yksittäistyydyttyneistä rasvahapoista: Kansanterveyslaitoksen mukaan noin 10-15 % päivittäisestä energiastamme. Yksittäistyydyttymättömät rasvat eivät vähennä ns. huonon kolesterolin määrää veressä, mutteivät myöskään nosta sitä, ts. ne ovat melko neutraaleja rasvoja. Elimistö käyttää niitä pääasiassa ravinnokseen.
Monityydyttymättömät l. polytyydyttymättömät tai polityydyttymättömät (engl. polyunsaturated) Monityydyttymättömät rasvat vähentävät selvästi veren huonoa kolesterolipitoisuutta, jos niillä korvataan ravinnnon tyydyttyneitä rasvahappoja. Niitä tarvitaan elimistössä mm. solukalvojen rakennekomponenteiksi, solusignaalien välittymiseen ja geenien toiminnan säätelyyn. Solukalvojen monityydyttymättömät rasvahapot säätelevät myös viestien kulkeutumista solukalvojen läpi. Päivän energiasta 5-10 % pitäisi tulla monityydyttymättömistä rasvahapoista.
Monityydyttymättömien rasvahappojen joukkoon kuuluvat välttämättömät rasvahapot linolihappo ja alfalinoleenihappo, joita elimistömme ei pysty itse valmistamaan. Meidän pitää saada ruokavaliostamme kumpaakin happoa, mutta toisaalta niiden epätasapainoisesta suhteesta saattaa olla haittaa solun toiminnalle, sillä ne kilpailevat keskenään samoista entsymeistä. Tavallisessa suomalaisessa ruokavaliossa on selvästi enemmän linolihappoa kuin alfalinoleenihappoa.
Linolihappo eli [18:2 n-6] (Omega 6 engl. linoleic acid) sitä tarvitaan välillisesti mm. munuaisisten, verenkiertoelimistön, ruoansulatuskanavan ja kohdun toiminnoissa. Linolihappo on tärkein ihon rasvahappo. Sitä on runsaasti auringonkukka-, saflori-, maissi-, saksanpähkinä- ja soijaöljyssä. Linolihapon suositeltava saanti: 3-5 % energiasta.
Alfalinoleenihappoa [18:3 n-3] (Omega 3 engl. alpha-linolenic acid) toimii esiasteena omega-3-sarjan rasvahapoille, joita tarvitaan mm. aivoissa ja silmän verkkokalvolla. Myös alfalinoleenihappoa tarvitaan välillisesti mm. munuaisisten, verenkiertoelimistön, ruoansulatuskanavan ja kohdun toiminnoissa. Alfalinoleenihappoa on runsaasti on rypsi-, soija- ja pellavansiemenöljyssä. Valmista omega 3 -rasvaa on erityisesti kylmänmeren kaloissa. Alfalinoleeni happojen suoiteltava saanti on 1 % energiasta eli 2000 kcalin dieetillä noin 2 g.
RUMAT: TRANS- eli KOVETETUT RASVAHAPOT Kovetetut transhapot ovat monityydyttymättömiä rasvoja, jotka saadaan aikaan kovettamalla kasvisrasvoja eri käyttötarkoituksiin. Lisäksi niitä esiintyy mm. maito- ja voirasvassa sekä naudanrasvassa. Niitä on Suomessa eniten teollisuuden uppopaistorasvoissa, teollisuuden rasvaseoksissa (ja sitä kautta leivonnaisissa), margariineissa ja kasvisrasvasekoitteissa. Transrasvahapot saattavat suurentaa sepelvaltimotaudin riskiä ja esim. Yhdysvalloissa niitä on käytetty ruokateollisuudessa varsin runsaasti. Suomalaisessa (ja eurooppalaisessa) ruokavaliossa näiden rasvojen osuus on kuitenkin niin mitätön (alle 1 % päivittäisestä energiasta), ettei niiden takia tarvitse hermoilla.
CLA eli KONJUGOITU LINOLIHAPPO Transhappojen joukossa on kuitenkin yksi selvästi terveellinen poikkeusyksilö, nimittäin konjugoitu linolihappo eli CLA. Useissa tutkimuksissa on kyetty osoittamaan, että CLA:n nauttiminen näyttäisi auttavan rasvanpoltossa ja lihasmassan lisäyksessä. Eräät tutkimukset antavat viitteitä siitä, että CLA saattaisi suojata eräiltä syöviltä. Suositeltava päiväannos on n. 3,4 g. Sitä suurempi saanti ei näytä tuovan vastaavaa lisähyötyä ja vastaavasti sitä pienempi saanti ei tuo yhtä merkittäviä tuloksia. Lisää CLA:sta Tohtori.fi:ssä
Rasvoista puhuttaessa ei voi sivuuttaa kolesterolia. Kolesteroli ei ole rasvaa, vaan kuuluu steroideihin. Sekä rasvahapot että steroidit ovat rasva-aineita. Kolesteroli on vahamainen, rasvankaltainen yhdiste, joka kuuluu steroideihin. Kolesterolia on eläinperäisissä tuotteissa, veressäsi ja kaikissa soluissasi. Kolesterolia tarvitaan solukalvojen valmistukseen ja ylläpitoon, hormonien (progesteroni, testosteroni, estradioli, kortisoli) valmistukseen ja D-vitamiinin valmistukseen auringonvalon avulla. Valmistamme 85 % veremme kolesterolista itse ja loput 15 % tulevat ruokavaliosta, kuten lihasta, linnuista, kalasta, äyriäisistä ja maitotuotteista.
Kolesteroliarvot ovat yksilöllisiä. Jotkut voivat syödä runsaasti kolesterolia sisältäviä ruokia, mutta silti heidän kolesterolitasonsa ovat alhaiset ja vastaavasti toisten kolesterolitasot voivat olla hyvinkin korkeat, vaikka ruokavaliossa ei olisi juurikaan kolesterolia. Jotkut siis voivat syödä kananmunansa kokonaisina, jotkut vain valkuaiset.
Kolesteroli ei liukene veteen. Tämän takia se kulkee veriplasmassa proteiiniin liittyneinä lipoproteiineina. Lipoproteiinit ovat kuin pieniä kuorma-autoja, jotka kuljettavat kolesterolia ympäri elimistöä. Lipoproteiineja on yhteensä viittä eri tyyppiä. Niistä "kuuluisimmat" ovat LDL, VLDL ja HDL
PAHA KOLESTEROLI LDL (low-density-lipoprotein) ja VLDL (very-low-density-lipoprotein) L= niin kuin läski ja V= niin kuin vaarallinen. LDL ja VLDL kuljettavat kolesterolia kudoksiin ja verisuonien seinämiin. Jos kolesterolia on liikaa veressä, se alkaa kerääntyä verisuonten sisäseinämiin. Ajan myötä kolesterolikertymä muuttuu kovaksi. Kun puhutaan verisuonten kalkkeutumisesta, tarkoitetaan tätä ilmiötä (ateroskleroosi). Kun se kehittyy liian pitkälle, se aiheuttaa mm. verisuonten ahtautumista, niiden joustavuuden vähenemistä ja lihasten hapenpuutetta. Tästä voi seurata sydäninfarkti eli sydänveritulppa tai aivohalvaus
HYVÄ KOLESTEROLI HDL-LIPOPROTEIINIT (High-density-lipoprotein) H= niin kuin hyvä. HDL toimii päinvastoin kuin LDL ja VLDL kuljettaen ylimääräistä kolesterolia pois kudoksista maksalle, joka erittää sen pois elimistöstä. Mitä enemmän ruokavaliossa on kolesterolia, sitä todennäköisemmin myös kokonaiskolesteroliarvot ovat (liian) korkeat.
Erityisen paljon kolesterolia on mm. kananmunan keltuaisissa (n. 252 mg / kpl), mädissä ja kaviaarissa (409 mg / 100 g), maksassa (323 mg / 100 g), katkaravussa (185 mg / 100 g), voissa (178 mg / 100 g), valko-/sinihomejuustossa (103 mg / 100 g) ja broilerissa nahkoineen (107 mg / 100 g). Tietyn tuotteen kolesterolimäärä ei liity suoraan sen rasvamäärään, esim. katkaravussa on vain 1,1 g rasvaa / 100 g ja niistä vain 0,1 g on tyydyttynyttä rasvaa. Ideaalitapauksessa elimistössä on melko vähän kolesterolia ja valtaosa siitäkin vähästä ns. hyvää eli HDL-kolesterolia. Kolesteroliarvoihin vaikuttavat useat eri tekijät.
PAHENTAVAT
Tyydyttynyt rasva
Transrasva
Kolesteroli
Lihavuus (varsinkin keskivartalolihavuus)
Runsas suodattamatoman kahvin juonti (= pannukahvi, 10 kuppia päivässä)
Älyttömän runsas Omega 3 -happojen saanti
Liian vähä tyydyttymättömien eli hyvien rasvahappojen saanti
Liian runsas hiilihydraattien saanti
Alkoholi
PARANTAVAT
Liukoinen kuitu (esim. kauran beetaglukaami) Kaurahiutaleet rulaa
Laihtuminen
Kasvisterolit (soija)
Riittävä hyvän rasvan saanti
Riittävä linoli- ja alfalinoleenirasvahappojen saanti
Alkoholi
Liikunta
Jotkut tekijät siis toisaalta parantavat, toisaalta huonontavat kolesterolia. Avainsanana on kohtuus kaikessa, ei siis pullo päivässä. Riittävä rasvan ja linoli- (omega 6) ja alfalinoleenihappojen (omega 3) saanti parantavat kolesteroliarvoja mm. lisäämällä hyvän kolesterolin määrää, mutta jos niitä saadaan liikaa, homma muuttuu päinvastaiseksi. Lisää kolesterolista: Tohtori.fi.
PAHAT: TYYDYTTYNEET eli KOVAT (pääsääntöisesti) ELÄINRASVAT
(engl. saturated) Muista että vain rasvoissa tyydyttyneisyys on paha asia, muutenhan tyydyttyneisyys on ihan kivaa.
Tyydyttynyttä huonoa kovaa rasvaa saa pääsääntöisesti eläinrasvoista: rasvaisesta lihasta ja kanasta, pekonista, rasvaisesta porsaankyljyksestä ja broilerinnahasta, juustosta, voista, kermasta, smetanasta, ranskankermasta, jne. Myös eräissä kasvirasvoissa on runsaasti tyydyttyneitä rasvahappoja: sellaisia ovat kookosrasva, kaakaovoi ja palmuydinöljy. Nyt sitten kaikki heti heittämään ne litran palmuydinöljy-pullot roskiin. Runsaasti tyydyttyneitä rasvahappoja sisältävät rasvat ovat huoneenlämmössä kiinteitä. Tyydyttyneet rasvat lisäävät kolesterolin ja varsinkin huonon kolesterolin määrää elimistössä.
Kansanterveyslaitoksen suositusten mukaan korkeintaan 10 % päivittäisestä energiasta saisi tulla tyydyttyneestä rasvasta.
HYVÄT YKSITTÄIS- ja MONITYYDYTTYMÄTTÖMÄT PEHMEÄT eli (pääsääntöisesti) KASVIRASVAT. Muista että vain rasvoissa tyydyttymättömyys (tai tyytymättömyys) on hyvä asia. Kasviperäiset rasvat ovat pääsääntöisesti tyydyttymättömiä (poikkeuksena palmu- ja kookosöljy sekä kaakaovoi, jotka ovat tyydyttyneitä.). Eläinrasvoista kalojen ja varsinkin kylmänmerenkalojen rasvat sisältävät runsaasti monityydyttymättömiä Omega 3 -happoja. Huoneenlämmössä monityydyttymättömät rasvat ovat juoksevia ja kirkkaita.
Yksittäistyydyttymättömät l. kertatyydyttymättömät monotyydyttymättömät
(engl. monounsaturated) Valtaosa päivittäisistä rasvoista pitäisi tulla yksittäistyydyttyneistä rasvahapoista: Kansanterveyslaitoksen mukaan noin 10-15 % päivittäisestä energiastamme. Yksittäistyydyttymättömät rasvat eivät vähennä ns. huonon kolesterolin määrää veressä, mutteivät myöskään nosta sitä, ts. ne ovat melko neutraaleja rasvoja. Elimistö käyttää niitä pääasiassa ravinnokseen.
Monityydyttymättömät l. polytyydyttymättömät tai polityydyttymättömät (engl. polyunsaturated) Monityydyttymättömät rasvat vähentävät selvästi veren huonoa kolesterolipitoisuutta, jos niillä korvataan ravinnnon tyydyttyneitä rasvahappoja. Niitä tarvitaan elimistössä mm. solukalvojen rakennekomponenteiksi, solusignaalien välittymiseen ja geenien toiminnan säätelyyn. Solukalvojen monityydyttymättömät rasvahapot säätelevät myös viestien kulkeutumista solukalvojen läpi. Päivän energiasta 5-10 % pitäisi tulla monityydyttymättömistä rasvahapoista.
Monityydyttymättömien rasvahappojen joukkoon kuuluvat välttämättömät rasvahapot linolihappo ja alfalinoleenihappo, joita elimistömme ei pysty itse valmistamaan. Meidän pitää saada ruokavaliostamme kumpaakin happoa, mutta toisaalta niiden epätasapainoisesta suhteesta saattaa olla haittaa solun toiminnalle, sillä ne kilpailevat keskenään samoista entsymeistä. Tavallisessa suomalaisessa ruokavaliossa on selvästi enemmän linolihappoa kuin alfalinoleenihappoa.
Linolihappo eli [18:2 n-6] (Omega 6 engl. linoleic acid) sitä tarvitaan välillisesti mm. munuaisisten, verenkiertoelimistön, ruoansulatuskanavan ja kohdun toiminnoissa. Linolihappo on tärkein ihon rasvahappo. Sitä on runsaasti auringonkukka-, saflori-, maissi-, saksanpähkinä- ja soijaöljyssä. Linolihapon suositeltava saanti: 3-5 % energiasta.
Alfalinoleenihappoa [18:3 n-3] (Omega 3 engl. alpha-linolenic acid) toimii esiasteena omega-3-sarjan rasvahapoille, joita tarvitaan mm. aivoissa ja silmän verkkokalvolla. Myös alfalinoleenihappoa tarvitaan välillisesti mm. munuaisisten, verenkiertoelimistön, ruoansulatuskanavan ja kohdun toiminnoissa. Alfalinoleenihappoa on runsaasti on rypsi-, soija- ja pellavansiemenöljyssä. Valmista omega 3 -rasvaa on erityisesti kylmänmeren kaloissa. Alfalinoleeni happojen suoiteltava saanti on 1 % energiasta eli 2000 kcalin dieetillä noin 2 g.
RUMAT: TRANS- eli KOVETETUT RASVAHAPOT Kovetetut transhapot ovat monityydyttymättömiä rasvoja, jotka saadaan aikaan kovettamalla kasvisrasvoja eri käyttötarkoituksiin. Lisäksi niitä esiintyy mm. maito- ja voirasvassa sekä naudanrasvassa. Niitä on Suomessa eniten teollisuuden uppopaistorasvoissa, teollisuuden rasvaseoksissa (ja sitä kautta leivonnaisissa), margariineissa ja kasvisrasvasekoitteissa. Transrasvahapot saattavat suurentaa sepelvaltimotaudin riskiä ja esim. Yhdysvalloissa niitä on käytetty ruokateollisuudessa varsin runsaasti. Suomalaisessa (ja eurooppalaisessa) ruokavaliossa näiden rasvojen osuus on kuitenkin niin mitätön (alle 1 % päivittäisestä energiasta), ettei niiden takia tarvitse hermoilla.
CLA eli KONJUGOITU LINOLIHAPPO Transhappojen joukossa on kuitenkin yksi selvästi terveellinen poikkeusyksilö, nimittäin konjugoitu linolihappo eli CLA. Useissa tutkimuksissa on kyetty osoittamaan, että CLA:n nauttiminen näyttäisi auttavan rasvanpoltossa ja lihasmassan lisäyksessä. Eräät tutkimukset antavat viitteitä siitä, että CLA saattaisi suojata eräiltä syöviltä. Suositeltava päiväannos on n. 3,4 g. Sitä suurempi saanti ei näytä tuovan vastaavaa lisähyötyä ja vastaavasti sitä pienempi saanti ei tuo yhtä merkittäviä tuloksia. Lisää CLA:sta Tohtori.fi:ssä
Rasvoista puhuttaessa ei voi sivuuttaa kolesterolia. Kolesteroli ei ole rasvaa, vaan kuuluu steroideihin. Sekä rasvahapot että steroidit ovat rasva-aineita. Kolesteroli on vahamainen, rasvankaltainen yhdiste, joka kuuluu steroideihin. Kolesterolia on eläinperäisissä tuotteissa, veressäsi ja kaikissa soluissasi. Kolesterolia tarvitaan solukalvojen valmistukseen ja ylläpitoon, hormonien (progesteroni, testosteroni, estradioli, kortisoli) valmistukseen ja D-vitamiinin valmistukseen auringonvalon avulla. Valmistamme 85 % veremme kolesterolista itse ja loput 15 % tulevat ruokavaliosta, kuten lihasta, linnuista, kalasta, äyriäisistä ja maitotuotteista.
Kolesteroliarvot ovat yksilöllisiä. Jotkut voivat syödä runsaasti kolesterolia sisältäviä ruokia, mutta silti heidän kolesterolitasonsa ovat alhaiset ja vastaavasti toisten kolesterolitasot voivat olla hyvinkin korkeat, vaikka ruokavaliossa ei olisi juurikaan kolesterolia. Jotkut siis voivat syödä kananmunansa kokonaisina, jotkut vain valkuaiset.
Kolesteroli ei liukene veteen. Tämän takia se kulkee veriplasmassa proteiiniin liittyneinä lipoproteiineina. Lipoproteiinit ovat kuin pieniä kuorma-autoja, jotka kuljettavat kolesterolia ympäri elimistöä. Lipoproteiineja on yhteensä viittä eri tyyppiä. Niistä "kuuluisimmat" ovat LDL, VLDL ja HDL
PAHA KOLESTEROLI LDL (low-density-lipoprotein) ja VLDL (very-low-density-lipoprotein) L= niin kuin läski ja V= niin kuin vaarallinen. LDL ja VLDL kuljettavat kolesterolia kudoksiin ja verisuonien seinämiin. Jos kolesterolia on liikaa veressä, se alkaa kerääntyä verisuonten sisäseinämiin. Ajan myötä kolesterolikertymä muuttuu kovaksi. Kun puhutaan verisuonten kalkkeutumisesta, tarkoitetaan tätä ilmiötä (ateroskleroosi). Kun se kehittyy liian pitkälle, se aiheuttaa mm. verisuonten ahtautumista, niiden joustavuuden vähenemistä ja lihasten hapenpuutetta. Tästä voi seurata sydäninfarkti eli sydänveritulppa tai aivohalvaus
HYVÄ KOLESTEROLI HDL-LIPOPROTEIINIT (High-density-lipoprotein) H= niin kuin hyvä. HDL toimii päinvastoin kuin LDL ja VLDL kuljettaen ylimääräistä kolesterolia pois kudoksista maksalle, joka erittää sen pois elimistöstä. Mitä enemmän ruokavaliossa on kolesterolia, sitä todennäköisemmin myös kokonaiskolesteroliarvot ovat (liian) korkeat.
Erityisen paljon kolesterolia on mm. kananmunan keltuaisissa (n. 252 mg / kpl), mädissä ja kaviaarissa (409 mg / 100 g), maksassa (323 mg / 100 g), katkaravussa (185 mg / 100 g), voissa (178 mg / 100 g), valko-/sinihomejuustossa (103 mg / 100 g) ja broilerissa nahkoineen (107 mg / 100 g). Tietyn tuotteen kolesterolimäärä ei liity suoraan sen rasvamäärään, esim. katkaravussa on vain 1,1 g rasvaa / 100 g ja niistä vain 0,1 g on tyydyttynyttä rasvaa. Ideaalitapauksessa elimistössä on melko vähän kolesterolia ja valtaosa siitäkin vähästä ns. hyvää eli HDL-kolesterolia. Kolesteroliarvoihin vaikuttavat useat eri tekijät.
PAHENTAVAT
Tyydyttynyt rasva
Transrasva
Kolesteroli
Lihavuus (varsinkin keskivartalolihavuus)
Runsas suodattamatoman kahvin juonti (= pannukahvi, 10 kuppia päivässä)
Älyttömän runsas Omega 3 -happojen saanti
Liian vähä tyydyttymättömien eli hyvien rasvahappojen saanti
Liian runsas hiilihydraattien saanti
Alkoholi
PARANTAVAT
Liukoinen kuitu (esim. kauran beetaglukaami) Kaurahiutaleet rulaa
Laihtuminen
Kasvisterolit (soija)
Riittävä hyvän rasvan saanti
Riittävä linoli- ja alfalinoleenirasvahappojen saanti
Alkoholi
Liikunta
Jotkut tekijät siis toisaalta parantavat, toisaalta huonontavat kolesterolia. Avainsanana on kohtuus kaikessa, ei siis pullo päivässä. Riittävä rasvan ja linoli- (omega 6) ja alfalinoleenihappojen (omega 3) saanti parantavat kolesteroliarvoja mm. lisäämällä hyvän kolesterolin määrää, mutta jos niitä saadaan liikaa, homma muuttuu päinvastaiseksi. Lisää kolesterolista: Tohtori.fi.
- Liittynyt
- 6.12.2004
- Viestejä
- 96
Olihan tietopaukku, kiitti: tarkoitus juuri on ollutkin googlettaa tuota asiaa, mutta tulihan luettua huolellisemmin kun roikun täällä muutenkin aina kun on aikaa.
Sain vasta ensimmäistä kertaa eläissäni kolesterolitulokset, ja lääkäri kysyi haluanko lääkettä vai dieettiä. Valitsin dieetin ja pitäisi mennä ensi viikolla valistukseen terveysasemalle.
Ei ne mun arvot päätä huimaa, mutta kuitenkin:
fP-Kol (kokonaiskol.): 6.3 - pitäisi olla alle 5.0 mmol/l
fP-Kol-LDL (paha kol.) 4.5 - pitäisi olla alle 3.5 mmol/l
Sain vasta ensimmäistä kertaa eläissäni kolesterolitulokset, ja lääkäri kysyi haluanko lääkettä vai dieettiä. Valitsin dieetin ja pitäisi mennä ensi viikolla valistukseen terveysasemalle.
Ei ne mun arvot päätä huimaa, mutta kuitenkin:
fP-Kol (kokonaiskol.): 6.3 - pitäisi olla alle 5.0 mmol/l
fP-Kol-LDL (paha kol.) 4.5 - pitäisi olla alle 3.5 mmol/l
Trekkaripoika
Lanttu
Tollaseen pieneen 300g lanttulaatikkoon, voi helposti sekottaa vaikka desin rypsäriä. Makukin pysyy samana.
Tollaseen pieneen 300g lanttulaatikkoon, voi helposti sekottaa vaikka desin rypsäriä. Makukin pysyy samana.
- Liittynyt
- 29.12.2003
- Viestejä
- 423
Löysin jääkaapista tommosen kultasula auringonkukkaöljy purkin. Vastaako tämä siis esim. rypsiöljyä mitä vetelette kun en näistä juuri ymmärrä?
Kyljessä Rasvaa / 100g josta 14g tyydyttynyttä, 23g kertatyydytämätöntä ja 63% monityydyttymätöntä. E-vitaminnia 45mg.
Kyljessä Rasvaa / 100g josta 14g tyydyttynyttä, 23g kertatyydytämätöntä ja 63% monityydyttymätöntä. E-vitaminnia 45mg.
- Liittynyt
- 29.5.2003
- Viestejä
- 628
Timba79 sanoi:
Riittääkö n. 50 g rypsäriä tyydyttämään omega3 tarpeen? Toki tulee kalaakin syötyä, mutta onko kapseleissa otettavat omega3:t jo turha lisä?
Olen käsittänyt, että se kyllä muuttaa omega6/omega3 -suhteen hyväksi, mutta rypsärin alfa-linoleenihapon lisäksi olisi hyvä saada EPAta ja DHAta. Alfa-linoleenihaposta EPAksi ja DHAksi muuntaminen ei ole välttämättä tarpeeksi tehokasta.
Itse ainakin otan jonkin verran kalaöljyä rypsärin kanssa iltaisin. Ei se ainakaan haittaa
- Liittynyt
- 27.4.2003
- Viestejä
- 417
cuscus sanoi:Olen käsittänyt, että se kyllä muuttaa omega6/omega3 -suhteen hyväksi, mutta rypsärin alfa-linoleenihapon lisäksi olisi hyvä saada EPAta ja DHAta. Alfa-linoleenihaposta EPAksi ja DHAksi muuntaminen ei ole välttämättä tarpeeksi tehokasta.
Itse ainakin otan jonkin verran kalaöljyä rypsärin kanssa iltaisin. Ei se ainakaan haittaa
Jeps, totta. Kasviöljyjen muunnosasteen on todettu olevan jotakuinkin seuraavanlainen; EPA:n osalta 5-10% ja DHA:n 2-5%.* Prosenttiosuudet saattavat kuullostaa pieniltä ja sitä ne periaatteessa ovatkin, mutta näilläkin prosenteilla molempia tulee ihan kiitettävästi, riippuen tietysti kasviöljyn päivittäisestä käytöstä. Paikkansa ne silti pitävät, tämänkin osalta, terveellisessä ruokavaliossa.
* http://www.ajcn.org/cgi/content/abstract/78/3/640S
Mutta kuten mainittu, kalaöljy on lähes poikkeuksetta varma valinta.
