Ärsyttääkö myöhäinen aloitusikä

[DOMS man]

Ketä ärsyttää se, että treenaaminen tuli aloitettua turhan myöhäisessä iässä. Mikä on mielestänne paras ikä treenauksen aloittamiseen.

Itse olen 25-vuotias aloittelija ja saanut esimerkiksi penkistä sarjan 10 x 75 kg. Kyllä se pikkuisen ärsyttää jos joku hädin tuskin peruskoulun käynyt lataa tankoon kaksi kertaa suuremmat painot kun itse ei tuossa iässä tajunnut treenauksesta mitään ja oli muutenkin aivan rapakunnossa.

 

[Kime76]

No eipä ärsytä. Aloiteltua tuli 16-ikäsenä, mutta kiinnostus ei kestänyt kauaa. Sitten 18-ikäsenä uudestaan ja intti katkaisi putken. 23-vuotiaana taas aloitettiin, mutta työnteko haittas harrastuksia liikaa ja reeni oli epäsäännöllistä. 25-v. sitten jäi vaihde päälle ja nyt harrastukset haittaa työntekoa. Parisen vuotta on aktiivisesti väännetty.

Pysyvämpi mielenkiinto löytyi vasta myöhemmällä iällä. Vaikka oisin aloittanut 5-vuotiaana eipä se olisi auttanut. Olen tyytyväinen että olen yleensäkin aloittanut, kun jotkut ei aloita koskaan.

 

[cisco]

Hmm... Ei ärsytä yhtään. Alottelin sali hommat muutama kuukausi sitten ja penkistä nousee 5 x 60kg oujee! Mulle se on aivan sama nostaako joku 16v jamppa vaikka 3kertaa enemmän kun minä. Nyt vain pitäisi löytää täältä mansesta joku joka opettaisi kyykkäämään. Itsekseni olen sitä muutaman kerran kokeillut mut ei oikein luonnistu, meinaan aina kaatua naamelleni...ei voi tajuu:D

 

[Tomppa*76*]

Originally posted by cisco
Mulle se on aivan sama nostaako joku 16v jamppa vaikka 3kertaa enemmän kun minä. Nyt vain pitäisi löytää täältä mansesta joku joka opettaisi kyykkäämään. :D

Hienoa!!!
Jampalla on terve asenne. Kun treenaa itseään varten eikä toisten kanssa kilpaa, voi homma jatkua senkin jälkeen kun huomaa että naapurin Liisa kehittyy nopeammin.

Kyykkyyn kannattaa kyllä pyytää apua. Itellä meni varmaan 2-vuotta ennen kun eka kertaa lähdin salilta kyykyn jälkeen hymyillen.

Itse aloitin 17v. treenin, vituttaa vaan kun ei tajunnu koko hommasta tuon taivaallista.
Voin sanoa kuin kaverikin, että 10 vuotta oon treenannu, mutta ekat 5 vuotta tietysti ihan päin persettä.

 

[Dopey]

Ei sinänsä ärsytä, mutta tulee funtsittua minkä kokoinen ois nyt jos ois murrosiän testotasoista naattinut salilla eikä sohvalla maaten. Roinaamallahan asia osittain selviäis, mutta iso koko ei nyt kuitenkaan ole niin tärkeää.

 

[Nate]

Eipä oikeastaan ärsytä. Onhan se mukava ajatella, että kolmikymppisenä olen paremmassa kunnossa, myös ulkonäöllisesti, kuin koskaan, ja suunta on edelleen ylös- ja eteenpäin eikä ehkä "ylläpitolinjalla" kuten voisi asia olla jos olisin ollut aktiivitreenaaja jo 15 vuotta.

 

[turilas]

eipä haittaa yhtään,alotin joskus 21vee ja nyt oon 28 tuntuu että iän myötä koko ajan järkiperäistyy treeni eikä enää ole niin tuloshakuista kuin aikaisemmin,pikemminkin pikkuhiljaa hyvää tulee asenteella ja vielä kun on oppinut ravintopuolen merkityksen toisin kuin joskus parikybäsenä kollina kun alko käymään.

 

[Tonza]

Mä aloittelin siinä ehkä 16 vuotiaana. Sinänsä ajankohtaan olen ihan tyytyväinen.
Mutta se, mikä ärsyttää, on se, että tuhosin pituuskasvuni ilmeisesti täydellä syömättömyydellä. (ettei tulis läsää)

Treenit eivät ollee vaarallisen kovia, enkä kyykännyt/vetänyt, treenasin jalkoja prässissä ja ojennus/koukistuslaitteissa, mutta treenasin usein ja pitkään kerrallaan. Ja ruoka ei tosiaan mitenkään vastannut treenimäärää...:(

Pituus jäi 168 senttiin, kun mielelläni olisin kasvanut tuonne 175cm asti. (mun mielestä 175 cm on miehelle optimimitta, ei enää liian lyhyt, kuten alle 170cm, mutta kuitenkin sen verran lyhyempi, ettei tarvitse ihan 110kg:a kerätä lihasta, jotta näyttäisi jo joltain, kuten selvästi pitempien kavereiden. 175cm pituutta jäi vain haaveeksi...)

Ärsyttää, että hiukan järkevämpään kokonaisuuteen pääsin tässä touhussa vasta n. 3-4 vuotta sitten, kun siirryin treenaamaan salilta kotiin. (loppui se kavereiden yllytyksen ja niiden treenisuunnitelmien mukaan sekalaisesti ja ilman suunnitelmaa treenaaminen, pääsin kiinni suunnitelmallisuuteen ja puhtaampiin liikeratoihin, kun loppui se pätemisen tarve treenipainojen kanssa)

Sääli vaan, kun aiemmin olisi ehtinyt tehdä jo mukavasti tulosta, kun olisivat aivot olleet mukana touhussa... :(

 

[flashboy]

Meitsi aloitti hetkeä ennen kuin täytin 26 (jos ei muutamaa kokeilua nuoruudesta lasketa). Ensimmäinen reenivuosi täyttyi hetki sitten ja päätin sen kunniaksi kokeilla kyykkyä - sinne jäi jalkaprässit.

Oma homma toimii sen verran hyvin ettei ehdi ärsyyntymään muiden paremmuudesta. Ja näyttää salille tulevan koko ajan uusia aloittelijoita - kohta meitsi on konkari :lol2:

 

[kvi]

Itsekin aloitin vasta vähän aikaa sitten järjestelmällisen treenin. Ikää on 18 kuten profiilikin sanoo (kohta 19) ja todettakoon, että kyllähän se välillä miestä syö kun tuntuu että tekee ihan vauvojen painoilla. Nooh, kannustaa vain treenaamaan kovemmin :D

Ja tottahan se on, että itselle sitä tehdään. Ei siellä salilla pidä kisata jokaisen muun kävijän kanssa. Kisat on sitten muualla :whip:

 

[Pauliina]

Vähän kyllä harmittaa että varmaan joku 8 vuotta tuli käytyä salilla "tyttöjen tyylillä" aerobiccailun lisäksi, olisi sen salilla käytetyn ajan voinut paremminkin hyödyntää. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei silloinkaan, ymmärsin onneksi jossain vaiheessa alkaa treenaamaan ihan kunnolla ja lakkasin pelkäämästä että musta tulee miehen näköinen lihasmonsteri jos treenaan isoilla painoilla :D Kroppa olisi kuitenkin varmasti ihan toisella tavalla kehittynyt jos aktiivisia treenivuosia olisi vähän enemmän kuin nämä muutama mitä nyt on takana. Mutta olihan se aerobicciaikakin kivaa, että ei pidä valittaa, kyllähän tässä vielä ehtii rautaakin kolistella vaikka koko loppuelämän

 

[naiskovis]

Ärsyttää helkutisti, etten aloittanut reilusti alle 3-kypäsenä. Miksi "valaistuminen" tuli näin myöhään? No ei sille nyt enää voi mitään (muuta kun syöttää omille lapsille salimyönteisiä ajatuksia, että jos ne sitten joskus...)

 

[Gogen Yamaguchi]

Originally posted by cisco
Itsekseni olen sitä muutaman kerran kokeillut mut ei oikein luonnistu, meinaan aina kaatua naamelleni...ei voi tajuu:D

Tähän naamalleen kaatumiseen on semmoinen aika helppo ratkaisu. valitset vain jostain korkealta seinästä pisteen jota katsot koko suorituksen ajan. näin selkä pysyy suorassa ja et lähde kaatumaan naamalleen alas mentäessä. ainakin omalla kohdalla toimii. kannattaa kokeilla

 

[DOMS man]

Originally posted by naiskovis
Ärsyttää helkutisti, etten aloittanut reilusti alle 3-kypäsenä. Miksi "valaistuminen" tuli näin myöhään? No ei sille nyt enää voi mitään (muuta kun syöttää omille lapsille salimyönteisiä ajatuksia, että jos ne sitten joskus...)

Taitaa tällekin hepulle olla jotain ajatuksia syötetty

http://www.richardsandrak.com/

 

[turre101]

Mä alotin 15-vuotiaana, nyt siis n. 2 vuotta treenattu, muuten tunnontarkasti mutta yksi kuukauden tauko ollut tänä keväänä. Toisaalta tyytyväinen että näin aikaisin tuli aloitettua, toisaalta olisi voinut vielä vaikka vuotta aikaisemmin aloittaa, niin olisi nyt jo huimasti pitemmällä... Vaikka nuoruuden testotasot onkin niin on se kehitys niin aneemista, lähtökohtana oli sellanen ruikula joka lentää tuulen mukana, nyt on kovalla työllä jo esimerkiksi penkkitulos nostettu 35kg:sta 80kg asti ja saatu 25kg lisää lihaa.

Mä tykkään ajatella että kun nyt jo on paneutunut asiaan täysillä niin sitten voi olla jo pro vanhempana. Kyllähän se nyt yli 10 vuotta natikkana vie isoksi tulla.

 

[Prof]

Originally posted by cisco
Nyt vain pitäisi löytää täältä mansesta joku joka opettaisi kyykkäämään. Itsekseni olen sitä muutaman kerran kokeillut mut ei oikein luonnistu, meinaan aina kaatua naamelleni...ei voi tajuu:D

oikealla tekniikalla sun pitäisi pikemminkin kaatua selallesi ;)

 

[skarkka]

Ei ärsytä vaikka aloitinkin yli 3-kymppisenä.
Painot on vieläkin, 7kk treenaamisen jälkeenkin, pienet(mutta yli 100% suuremmat kuin alussa).

Aikaisemmin en ollut nähnytkään salia enkä ollut kiinnostunut pätkääkään koko hommasta.

Saliharrastus tuli tavallaan henkisen kasvun sivutuotteena.
En olisi aikasemmin saanut motivoitua itseäni salille.

 

[gnut]

Originally posted by cisco
Nyt vain pitäisi löytää täältä mansesta joku joka opettaisi kyykkäämään. Itsekseni olen sitä muutaman kerran kokeillut mut ei oikein luonnistu, meinaan aina kaatua naamelleni...ei voi tajuu:D

Monet puolitutut ja alottelijat (ja myös minä ite), kun ovat alkaneet kyykkimään niin alussa liikerata on huonon liikkuvuuden takia ollut jotain 20 cm luokkaa. Kuitenkin jo parissa viikossa - kuukaudessa samat jampat ovat päässeet syväkyykkyyn aivan hyvin. Ja romuja voinut alkaa lastata lisää.

Muista vaan vetää kunnon lämmöt varsinkin alotteluvaiheessa ja _paljon_ jotain 5 toiston sarjoja kevyillä painoilla niin paikat venyvät ja tekniikka paranee ja saatat hyvässä lykyssä jo ekan treenikerran lopussa päästä ihan kunnon kyykkyn, kunhan olet ekaks lämmittänyt paikat.

 

[RikuRiuku]

Itse aloitin joskus 13-14 vuotiaana treenaamisen kotona pelkällä levytangolla siinä nyrkkeilyn ohella. Hieman kaduttaa koska silloin tietoa ei ollut nimeksikään joten selässäni ja kyljissä on mahtavat taistelujäljet(kaameat "raskausarvet") kun ei älynnyt koskaan venytellä. Sitten nyrkkeily jäi n. vuodeksi tauolle ja rupesin kulkemaan salilla. Tosin silloinkin treenaaminen oli vähän sitä sun tätä ja melkein joka päivä siellä salilla heiluttiin. Treenaus oli periaatteessa vain hauis-rinta-ojentaja akselilla koska jalkojen treenaus silloin oli mielestäni aika turhaa ja ikävä kyllä tämä on monella aloittelevalla kaverilla sama homma.
Nyrkkeilyn aloitin uudelleen jolloin tuo puntti jäi hieman vähemmälle ja paino tippui ikävästi. Nyt on kuitenkin taas hieman jäänyt nyrkkeily taka-alalle ja punttien nosteleminen on se no.1 juttu tällä hetkellä. Valmentaja ei kyllä tykkää kovin kun paino nousee ja iskut ja muutenkin liikkuminen kehässä hieman hidastuu. Nyt on onneksi kesätauko nyrkkeilystä niin voi treenata oikein kunnolla.
Ilman Pakkotoistoa(: worship: ) treenaisin varmasti vieläkin ns "päin vittua".
Niin ja ikää on kyllä nyt vasta 17 vuotta. Treeniä, treeniä!

Siinä olikin sitten elämän kertani.

 

[Mixu]

joo