Koitahan nyt itsekin lukea mitä kirjoitetaan, äläkä räksytä. Minä kirjoitin edellisessä siitä, että jos lapsi kuulee monipuolisempaa kieltä pienenä, se todennäköisesti vaikuttaa positiivisesti tämän kielelliseen kehitykseen.
Hehe, nuokin käytössä työympäristössä. Myös "herra" ja "rouva", vähän tyylistä ja kohteesta riippuen
Vanhankantainen kieli on hienon kuuloista.Minä olen täti, ja oon erittäin onnellinen ja ylpeä siitä. Minua saa sanoa tädiksi ihan kuka haluaa, toki kivointa se on silloin kun sen tekee sisarusten lapset tai kummilapset. En ole kriiseillyt tädittelystä edes nuorempana, jolloin nyt ois käytännössä ainoa järkevä aika skitsahtaa siitä, että joku olettaa mun olevan tarpeeksi vanha tädiksi. Tosin tiedän ihmisiä, jotka ovat tulleet tädeiksi kolmivuotiaana, joten mitäpä sitäkään ihmettelemään. Pienten lasten tädittely on ihan söpöä, ja ymmärrän ihan hyvin ettei pikkulapselle oikein välttämättä uppoa miksi nää terminologiat on niin hankalia. Pitääkö tarhantädin tai hoitotädinkin loukkaantua, jos kolmevuotias ei kutsu lastentarhanopettajaksi tai perhepäivähoitajaksi?
Mun mielestä on ihan järkevää, että vielä hiukan hatarasti muutenkin puhuva ja ajatteleva lapsi saa pienet yleistykset anteeksi. Eihän siinäkään mitään järkeä ole, että lapselle puhutaan hauvoista ja hepoista, vaikka päivänselvästi kyseessä on bedlingtoninterrieri ja jälkimmäinen on tarkalleen ottaen poni, mutta kyllä ne tenavat ehtivät sen jälkeenpäinkin oppia.Tässä mitään kriisiä ole, enkä loukkaannu siitä, että joku sedittelee. Toiminnassa vain ei ole mitään järkeä (kaupantäti-argumentilla ei voi puolustelella sitä, että tädittely/sedättely kohdistuu yleensä kaikkiin) ja loukkaantuminenkin koskee sitä, että joku puolustelee asiaa niin ontuvasti. Ja nämä sitten ovat vanhempia ja opettavat toimintamallejaan eteenpäin. Kriiseilkääpä tästä
