Väärät metodit

Meta title: 💥 Väärät metodit – treenivirheet ja sudenkuopat jotka tappavat kehityksen ennen kuin se alkaa

Meta description: Keskustelua huonoista treenitavoista, vääristä tekniikoista ja hölmöistä uskomuksista – mitä kannattaa välttää ja miksi.


Tämä osuu nyt niin lähelle omia havaintoja, että on kommentoitava pitkästä aikaa. Tutustuin pari vuotta sitten maantiepyöräilyyn vähän lähemmin ja otin selvää kestävyysurheilusta oikein toden teolla. Mulle henkilökohtaisesti tuli vähän yllätyksenä, että niin suuri osa eliittiurheilijoiden harjoittelusta on PK-tasoista. Kuulin jopa väitteen, että jotkut tekee MK-harjoitteita vain kisakaudella ja koko loppuvuosi se on PK:n pakertamista.

Kysypä maallikolta, että jos alkaisit harrastamaan kestävyysurheilua, niin miten toteuttaisit progression. Kysyin muutamalta ja vastaus oli aina sama: Pyrkisin tekemään lenkin aina nopeammin ja nopeammin, kovempaa ja kovempaa. Niinpä, mutta sepä ei näytäkään olevan se paras tapa pidemmällä aikavälillä. Sain tästä aika ison mielleyhtymän bodaukseen. Aika paljon näkee mielipiteitä joiden mukaan parhaat bodarit on niitä jotka harjoittelee kaikkein koviten. Mutta onko se ainoa tapa? Onko se edes paras tapa? Voisko olla syytä tarkastella käsityksiään ja miettiä onko se tosiaan kovin jätkä, joka treenaa kaikkein koviten?
Just mietin eilen pyörälenkillä ihan samaa. Samalla logiikalla.

Kattellu viime aikoina kestävyysurhelijoiden reeni juttuja, oli se sitten juoksija tai norjalainen huippu -hiihtäjä tai tadej pogazar(tour de france moninkertanen voittaja) niin loppu tulema on sama. Vtusti pitkää ja kevyttä lenkiä. Puhutaan 1000h/vuodessa.

Kattelen just sellasen kun Amy Hudsonin youtube kanavaa. Mimmi painaa kaiki tour de francen etapit plus siirtymät(3338km+ siirtymät 30 vuorokaudessa) ja hän ei ole mikään ammattipyöräilijä. Sairaanhoitaja. Kysyin justiin et miten reenannu et pystyy suorittaa tollasen, mulla vaatis vähintään vuoden reenin tollaseen pystyis niin vastas ihan samaa, helvetin paljon pitkää kevyttä lenkkiä.

View: https://www.instagram.com/p/DMAlnJCo1WV/

 
Voimaharjoittelu ja sitä kautta bodaus eroaa kestävyysharjoittelusta aika paljon perusperiaatteiltaan. Isolla määrällä kevyttä treeniä ei saada tuloksia missään nimessä, jos vertaillaan kestävyysurheilun perustreeniä. Tavoite on solutasollakin aika eri. Älyttömät määrät kevyttä kelaamista perustuu myös mm. hiussuonituksen rakentamiseen solukoneiston jne jne treenaamisen lisäksi. Voimaharjoittelun tavoite taas on mahdollisimman suuren solumäärän aktivointi ja koordinaatio.

Joissain koulukunnissa ylenpalttinen pk-treeni viedään hieman liian pitkälle. Tehollisen treenin poisjättäminen pitkiksi ajoiksi voi aiheuttaa ongelmia mm. nopeuden löytämisessä. Se ei kuitenkaan varastoidu ja sen takia olisi hyvä tehdä sitä käytännössä vuoden ympärikin. Tässä kuitenkin aika paljon eroaa toisistaan esim. uinti, juoksu ja pyöräily. Jälkimmäinen ja kropalle prosentuaalisesti "helpointa" ja sen takia ne määrät on jo ajallisesti aivan tajuttomia.

Tehollisen anaerobisen treenin määrät kuuluukin olla aika alhaisia, sillä se ei oo pohjaominaisuus. Eli se pitää erottaa nopeustreenistä käsitteenäkin.
 
Screenshot_20250714_194116_Instagram.webp
 
Toi äijä ei ole ymmärtänyt Mind muscle connectionia. Sen parantaminen nimenomaan parantaa mekaanista tensiota mikä hällä tärkeimpien ykkösenä.

Se nimenomaan on ymmärtänyt sen. Lihaksen tunteminen liikkeen aikana ei kerro siitä, että siellä aiheutuisi enemmän mekaanista jännitystä. Tuntuma ei myöskään ole mikään merkittävä tekijä mekaaniisen jännityksen parantamisessa ja voi jopa heikentää sitä jos sen ehdoilla saadan liikkeelle vähemmän kurmaa tai toistoja.
 
Se nimenomaan on ymmärtänyt sen. Lihaksen tunteminen liikkeen aikana ei kerro siitä, että siellä aiheutuisi enemmän mekaanista jännitystä. Tuntuma ei myöskään ole mikään merkittävä tekijä mekaaniisen jännityksen parantamisessa ja voi jopa heikentää sitä jos sen ehdoilla saadan liikkeelle vähemmän kurmaa tai toistoja.

Suurin osa MMC:stä on suoritustekniikkaa, mutta keskittyminen lihakseen ohjaa automaattisesti suoritustekniikkaa siihen suuntaan että kohdelihas on pääosassa. Erot voi olla niin pieniä päällepäin, mutta ilman MMC:tä haba otti kuormaa 50 kg hauiskäännössä 40kg ja MMC:n kanssa 41 kg. Parempi MMC lisää mekaanista tensiota ja sen kautta lihaskasvua.

Aloittelijat ei tunne lihaksia, mutta jos olet vähänkään pidempään treenannut niin kyllähän sinun pitäisi tuntea lihas mitä treenaat.

Israetel sano jotenkin näin;
“Beginners usually can’t feel anything. Intermediate and advanced lifters should feel the muscle they’re trying to grow"

Utti on kirjoittanut tähän asiaan liittyvän 2 osaisen artikkelin 11v sitten. Aika vanha. Toisessa osassa mainittu myös mind muscle connection.


 
Viimeksi muokattu:
Tärkeimmät on intensiteetti ja tekniikka. Kuntosalit on täynnä 7 vuotta salilla "käyneitä", jotka eivät ole ikinä treenanneet yhtäkää sarjaa tarpeeksi kovalla intensiteetillä että lihas saisi tarpeeksi stimulaatiota ja penkkitulokset edelleen 70kg. Näin esimerkiksi kaikilla työpaikka saleilla missä olen käynyt.

Ja jos katsotaan alottelevia kisaajia esim. niin valtaosalla on selkä suurin heikkous, joka on teknisesti selkeästi vaikein lihasryhmä. Etureisiä on vaikea treenata väärin jos vaan kyykätään/hackia/prässiä tehdään tarpeeksi syvälle, mutta selkä ei välttämättä kasva pelkästään sillä että revitään tankoa rintaan ylätaljassa tai kulmasoudussa, kun niin moni lihas saattaa tehdä selän puolesta sen työn.
 
Voimaharjoittelu ja sitä kautta bodaus eroaa kestävyysharjoittelusta aika paljon perusperiaatteiltaan. Isolla määrällä kevyttä treeniä ei saada tuloksia missään nimessä, jos vertaillaan kestävyysurheilun perustreeniä. Tavoite on solutasollakin aika eri.
Tämä ei kuitenkaan ollut tuon mun ajatuksen pontti. Vaan se, että on niin helppoa ja loogista ajatella, että aina mahdollisimman kovaa, aina täysillä vanhaa ennätystä parantaen. Se on tie kehittymiseen. Mutta siinä logiikka pettää pahan kerran. Mahdollisimman kova treeni on eri asia kuin mahdollisimman fiksu treeni. Tämä on voimailussakin tavallaan ihan perustietämystä, mutta kaikille se ei käy järkeen, vaan ajatellaan, että henkilö x on parempi kuin muut, koska se on tehnyt kaikkein eniten töitä ja treenannut koviten.

Tuo kestävyysurheilu on vain hyvä vertailukohta, koska senkin kohdalla tietämätön tekee ihan saman ajatusvirheen, mutta totuus järkevästä treenaamisesta onkin ihan päinvastainen. Se luo niin suuren kontrastin, että ehkä sitä alkaa miettiä voimailuakin vähän eri tavalla.
 
Joo näin se menee. En sinänsä sun tekstiä kommentoinut, vaan toin muutamia juttuja esiin. Uskon, että lenkkeilyn harrastajat juurikin tekee noin eli yritetään parantaa vauhteja joka treenissä.

Kestävyystreenien etenemisen todentaminen on hankalampaa, kun se progressiivisuus ei voi tapahtua tehoissa eikä määrissäkään niin lineaarisesti. Mun valmennuksessa olevat teettää itelleen kynnystestit yleensä kolme kertaa vuodessa ja erilaisia referenssitreenejä tehdään suht säännöllisesti. Nää on aika vahvasti motivoiviakin, että sitä kehitystä saadaan konkreettisesti näkyviin.
 
Juu ei ole nykytieteen eikä edes nyky bro-sciencen mukaan pumppi ja hapotus määrääviä/välttämättömiä tekijöitä. Vaan kyllä painojen/toistojen on liikuttava ajan myötä eteenpäin eli mekaanisen tension progressio.
Tämä kait yleisesti hyväksyttyä "totuutta" sekä tieteen että taiteilun puolelta.
Kovasti monet natu "influensserit" painottaa failureen ja yli treenaamista varsinkin eristävissä liikkeissä. Onko siinä sitten totuutta mukana, että edes hieman isommalla volyymillä esim 3 sarjaa 1 toisto varaa ei päästä samaan kuin 2 sarjaa failureen ja pari puolikasta toistoa yli?

E: voisin kuvitella että molempi parempi, mutta painotus failuretreenaamiseen jos kyseessä hauiksen kääntö tai viparit tms pienemmän lihaksen eristävä treenaus.
Pitäisi tietää, mitä niillä termeillä, esim. failure, yritetään kuvata. Koska täällä on läsnä myös ymmärrysrajoitteisia, enkä tarkoita välttämättä sinua, yksinkertainen esimerkki lienee sallittua? Jos sinulle työnnetään kiväärin piippu perseeseen ja sanotaan, että nyt kannat 5000 sadan kilon viljasäkkiä paikasta a- paikkaan b tai vedämmä liipasimesta, niin voidaan olettaa, että työskentelet failureen asti, ja se failure tulee siitä, että kehon energia on loppu, keuhkot ei enää hapeta kunnolla, on ylitetty äärimmäisen rasituksen raja ja voimattomia.

Se on se bodausmaailman yleisesti käsittämä failuren muoto, joka saadaan aikaan kovilla painoilla treenaten, ylikuormilla, paskoilla osatoistoilla jne. perseilyllä. Toinen osa esimerkkiä on kallu, joka tekee esim. hauiskääntöä tasapenkillä maaten, käyttää täyttä liikerataa kohtuullisella painolla, kunnes se käsi ei enää mene koukkuun.

Se on se paikallinen failure, yhden lihaksen tai lihasryhmän failure, mikä toteutuu siellä 15-30 toiston välimailla. Ensinmainittu failure ei ole kovinkaan hyödyllinen, jälkeenmainittu failure on, koska sen voi uusia monta kertaa. Jos teet em. liikettä tosissasi, ja saavutat ensimmäisessä sarjassa failuren 22 toiston kohdalla, niin seuraavassa sarjassa tavoite on 22 toistoa samalla painolla, niin että joka kerta kun tulee se lihaskohtainen failure, lepäät 3-6 sekuntia, ja jatkat toistoja seuraavaan failureen asti.

Ts. kun liikkeessä on voimia kuluttava hidas negatiivinen, hauista venyttävä ojennus, joka kohdustuu lihaksen kumpaankin kiinnityskohtaan, riittävä määrä toistoja ja mennään yli lihaksen kykyjen kohtaamalla se failure-piste useaan kertaan niiden sarjojen kestäessä, voisiko kuvitella, että seuraa kehitystä? Ts. työskentelet sen lihaksen kestokyvyn rajoilla, rasittumatta kokonaisuutena niin, ettetkö voisi jatkaa toisen lihaksen treeniä samalla teholla.

Se on tärkeimpiä pointteja optimoidussa treenissä, ts. voit veivata yksittäisen lihasryhmän kuoleman rajoille, ja jatkaa toisella yhtä tehokkaasti. Omassa treenissä on paritettu lihasryhmät niin, että ei synny päällekkäisyyksiä. Esim. rintapäivänä lämmittely -> vinopenkki -> tasapenkin variaatio -> ojentaja -> hauis -> kyynervarret, Koko paska noin tunnissa, eikä suihkussa kädet taivu pesemään hiuksia, kun ovat niin pumpissa. :ROFLMAO:
 
Suurin osa MMC:stä on suoritustekniikkaa, mutta keskittyminen lihakseen ohjaa automaattisesti suoritustekniikkaa siihen suuntaan että kohdelihas on pääosassa. Erot voi olla niin pieniä päällepäin, mutta ilman MMC:tä haba otti kuormaa 50 kg hauiskäännössä 40kg ja MMC:n kanssa 41 kg. Parempi MMC lisää mekaanista tensiota ja sen kautta lihaskasvua. Tehokkaampaa on keskittyä siihen kuorman liikuttamiseen.

Aloittelijat ei tunne lihaksia, mutta jos olet vähänkään pidempään treenannut niin kyllähän sinun pitäisi tuntea lihas mitä treenaat.

Israetel sano jotenkin näin;
“Beginners usually can’t feel anything. Intermediate and advanced lifters should feel the muscle they’re trying to grow"

Utti on kirjoittanut tähän asiaan liittyvän 2 osaisen artikkelin 11v sitten. Aika vanha. Toisessa osassa mainittu myös mind muscle connection.



Varmaan siinä tapauksessa se onkin hyödyllinen, jos se johtaa parempaan tekniikkaan. Mutta jos puhutaan edistyneestä treenaajasta, jolla on jo tekniikka kunnossa niin tuntuman hakeminen on turhaa eikä sillä ole merkitystä mekaanisen jännityksen parantamisessa.

Tässä vielä Pauli perustelee:



View: https://www.instagram.com/reel/DMInE4cg09J/?igsh=Njdtazdqd2p6MXdh
 
Viimeksi muokattu:
Jos sinulle työnnetään kiväärin piippu perseeseen ja sanotaan, että nyt kannat 5000 sadan kilon viljasäkkiä paikasta a- paikkaan b tai vedämmä liipasimesta, niin voidaan olettaa, että työskentelet failureen asti, ja se failure tulee siitä, että kehon energia on loppu, keuhkot ei enää hapeta kunnolla, on ylitetty äärimmäisen rasituksen raja ja voimattomia.

Se on se bodausmaailman yleisesti käsittämä failuren muoto, joka saadaan aikaan kovilla painoilla treenaten, ylikuormilla, paskoilla osatoistoilla jne. perseilyllä. Toinen osa esimerkkiä on kallu, joka tekee esim. hauiskääntöä tasapenkillä maaten, käyttää täyttä liikerataa kohtuullisella painolla, kunnes se käsi ei enää mene koukkuun.

Viljasäkin kantaja kuulostaa vahvalta sankarismieheltä ja maaten hauista kääntävä kallu ihan håmålta. Täytyy kyllä nyt vakavasti miettiä vaihtaisko nämä salihommat viljasäkin kantoon! 😅

Vakavammin ottaen itse teen aika kahtiajakoisesti. Isot moninivelliikkeet toisto(ja) varaa ja ajatus progressiossa. Ja hauiskäännöt/viparit/ojentajaeristykset tms sitten failureen tai hyvin lähelle ja monasti ylikin mekaanisesti keventäen. Ja ehkä sitä tuntumaakin on mukana ja pumppia tulee. En usko mihinkään yhteen ylivoimaiseen tyyliin. Paitsi tietty siihen tyyliin mistä ei saa vaivoja/loukkaantumisia, se on kullekin ainoa oikea tyyli.
 
Tuosta suuresta määrästä kevyttä aerobista.
Ainakin uinnin puolella Sievinen ja Phelpsin valmentaja on puhunu siitä että maitohapporajaa. ( Lactatic treshold tjms) yritetään pikkuhiljaa nostaa ylemmäs ja ylemmäs.
Eli vaikka se treeni on peruskuntosykkeillä niin se hipoo koko ajan sitä rajaa.
En tiedä otettiinko Janilta verinäytteitä pitkin treeniä tän todentamiseksi mutta Phelpsiltä ainakin otettiin.
 
Varmaan siinä tapauksessa se onkin hyödyllinen, jos se johtaa parempaan tekniikkaan.

Kyllä. Ajatus lihaksessa auttaa pysymään tekniikassa missä lihas rasittuu maksimaalisesti ja on ensisijainen suorittajalihas liikkeessä.

Mutta jos puhutaan edistyneestä treenaajasta, jolla on jo tekniikka kunnossa niin tuntuman hakeminen on turhaa eikä sillä ole merkitystä mekaanisen jännityksen parantamisessa.

Sama se mitä ajattelee jos tekniikka pysyy hyvänä, rasitus oikealla lihaksella. Mutta jopa aika vaikea itellä olla ajattelematta suorittavaa lihasta kun tuntee sen venyvän ja supistuvan. Voimailuaikojen ryskäyksessä ei kerenny ajattelee tai tuntemaan mitään, mutta ei ollu kaikkien lihasten lihasmassaan paras mahdollinen tyyli. Se oli just liikettä eikä lihasta.

Toinen juttu. Mekaanisen tension kun sanotaan olevan tärkeintä niin moni ajattelee että painot pitää olla suuret ja toistot lyhyet että saadaan suurin tensio per toisto. Mutta näin se ei ole vaan toistoja kun painetaan failureen vaikka 25 niin total tension on myös maksimaalinen ja kehitys myös.
 
Sama se mitä ajattelee jos tekniikka pysyy hyvänä, rasitus oikealla lihaksella. Mutta jopa aika vaikea itellä olla ajattelematta suorittavaa lihasta kun tuntee sen venyvän ja supistuvan. Voimailuaikojen ryskäyksessä ei kerenny ajattelee tai tuntemaan mitään, mutta ei ollu kaikkien lihasten lihasmassaan paras mahdollinen tyyli. Se oli just liikettä eikä lihasta.

Kyllähän sen lihaksen tuntee jos treenaa oikein, mutta sen tuntuman ehdoilla ei pidä mennä liikaa.

Toinen juttu. Mekaanisen tension kun sanotaan olevan tärkeintä niin moni ajattelee että painot pitää olla suuret ja toistot lyhyet että saadaan suurin tensio per toisto. Mutta näin se ei ole vaan toistoja kun painetaan failureen vaikka 25 niin total tension on myös maksimaalinen ja kehitys myös.

Joo 30 toistoon asti lihaskasvussa ei eroja kun tehdään failureen, mutta lyhyemmillä sarjoilla saadaan sama tulos jättämällä toisto tai pari varastoon ja parempi sarjapaino progressio mikä on mekaanisen jännityksen ohella tärkein asia kehityksessä.
 
Viljasäkin kantaja kuulostaa vahvalta sankarismieheltä ja maaten hauista kääntävä kallu ihan håmålta. Täytyy kyllä nyt vakavasti miettiä vaihtaisko nämä salihommat viljasäkin kantoon! 😅

Vakavammin ottaen itse teen aika kahtiajakoisesti. Isot moninivelliikkeet toisto(ja) varaa ja ajatus progressiossa. Ja hauiskäännöt/viparit/ojentajaeristykset tms sitten failureen tai hyvin lähelle ja monasti ylikin mekaanisesti keventäen. Ja ehkä sitä tuntumaakin on mukana ja pumppia tulee. En usko mihinkään yhteen ylivoimaiseen tyyliin. Paitsi tietty siihen tyyliin mistä ei saa vaivoja/loukkaantumisia, se on kullekin ainoa oikea tyyli.
Niin. Mutta se mitä useimmat eivät ymmärrä, on se, että yleensä kevennetään sen liikeradan hyödytöntä päätä loppujännitystä. Hauiskäännössä raskain osa on se, kun lähdetään suoralta kädeltä, missä lihas on venytyksen alla, ja helpoin osa on se loppurutistus. Siksihän kallut tekee hauiskäännöt käsi koko ajan koukussa, ts. jaksaa nostaa enemmän, kuin jos laskisi sen käden suoraksi joka toistolla.

Nykytieto vs muinaiset uskomukset, kummatkin toimii, mutta se nykytieto säästää aikaa ja energiaa, kun tiedetään miten ja mitä tehdä, ei vaan tehdä. Niille makuultaan tehdyille hauiskäänöille on helppo nauraa, kunnes kokeilee, kunnes tekee ne 2-3 20 toiston sarjaa. Senkin jälkeen naurattaa, mutta lähinnä se, että miten saa pukkarissa vaatteet päälle, kun kädet on kuin mankelitukit..

Se vaatii vain sen, että kokeilee, ja pakottaa itsensä tekemään ne sarjat täyteen, vaikka hampaat irvessä. Niitä painoja ei lasketa lattialle lepäämään, vaan ne leijuu koko ajan sen ojennetun käden varassa = hauiksen yläpääkin saa venytystä. Käsivartta ei vedetä täysin koukkuun, vaan koukistus jätetään hiukan vaille, jotta lihas ei saa lepoa ennen, kuin käsi lasketaan hitaasti suoraksi seuraavaan venytykseen. 3 sekunnin negatiiviset, 2 sekunnin venytys, uusi toisto ja ilman taukoa takaisin negatiiviseen. Ts. kaikki aika jolloin paino ei liiku, se on suoran käden varassa venyttämässä hauista.

Vielä pari vuotta sitten oma hauistreeni meni keskimäärin niin, että hauiskääntöjä tangolla 3-4 sarjaa, keskitettyä 2 sarjaa per käsi, Scott-hauiskääntöä 3 sarjaa, hauiskääntö ristitaljassa pari sarjaa. Nyt se menee niin, että 2 liikettä, 2 x 20 toistoa kummassakin, ojentajat. Kädet ei ole koskaan olleet niin poikki, eikä mitta ole koskaan kasvanut sitä vauhtia kuin nyt. Kirjaimellisesti se hauiksen muoto muuttuu joka treenissä hiukan..:LOL:
 

katso liitettä 272397

Joo onhan se älytöntä tehdä kevyemmillä kuormilla paljon voluumia, kun voi tehdä raskailla moderate voluumia ja saada paremmat tulokset pienemmällä väsymyksellä. Toki jos paikat on paskana niin sitten ok vaihtoehto on kevyemmät kuormat ja suurempi voluumi. Ite kyllä huomannu että natuna aika vaikee saada kroppaa rikki jos treenaa fiksusti, toki geenit vaikuttaa siihenkin.
 
Laitetaan tänne, kun en uutta ketjua viitti aloittaa.
Mitäs treenijaot? Palon on some pullollaan nyt erilaisten vaikuttajien julistusta, että tutkimusten mukaan lihoille ois hyvä amtaa ärsykettä 2-3x viikko. Tähän peilaten kuuluisa bro split olisi huono ja paras olisi koko kroppa tai ylä/alakroppa jaolla. Nämä riippumatta siitä miten edistynyt treenaaja olet. Mp tai kokemus tästä?
 
Laitetaan tänne, kun en uutta ketjua viitti aloittaa.
Mitäs treenijaot? Palon on some pullollaan nyt erilaisten vaikuttajien julistusta, että tutkimusten mukaan lihoille ois hyvä amtaa ärsykettä 2-3x viikko. Tähän peilaten kuuluisa bro split olisi huono ja paras olisi koko kroppa tai ylä/alakroppa jaolla. Nämä riippumatta siitä miten edistynyt treenaaja olet. Mp tai kokemus tästä?

Just katoin Brad Scoenfeldin haastattelun missä keskusteltiin frekvenssistä. Hän sanoi, että todella pieni ero siinä tehdään viikko voluumi yhdessä treenissä lihas vai jaetaanko kahteen, 2 ihan hiukan parempi. 4 ja 5 jakoisessa monet lihakset saa rasitusta 2 kertaa myös kun tulee epäsuoraa rasitusta. Itsellä parhaat massa gainssit on tullut 4-jakoisella, mutta voimat kasvanu paremmin 2-jakoisella.
 
Back
Ylös Bottom