Juu ei ole nykytieteen eikä edes nyky bro-sciencen mukaan pumppi ja hapotus määrääviä/välttämättömiä tekijöitä. Vaan kyllä painojen/toistojen on liikuttava ajan myötä eteenpäin eli mekaanisen tension progressio.
Tämä kait yleisesti hyväksyttyä "totuutta" sekä tieteen että taiteilun puolelta.
Kovasti monet natu "influensserit" painottaa failureen ja yli treenaamista varsinkin eristävissä liikkeissä. Onko siinä sitten totuutta mukana, että edes hieman isommalla volyymillä esim 3 sarjaa 1 toisto varaa ei päästä samaan kuin 2 sarjaa failureen ja pari puolikasta toistoa yli?
E: voisin kuvitella että molempi parempi, mutta painotus failuretreenaamiseen jos kyseessä hauiksen kääntö tai viparit tms pienemmän lihaksen eristävä treenaus.
Pitäisi tietää, mitä niillä termeillä, esim. failure, yritetään kuvata. Koska täällä on läsnä myös ymmärrysrajoitteisia, enkä tarkoita välttämättä sinua, yksinkertainen esimerkki lienee sallittua? Jos sinulle työnnetään kiväärin piippu perseeseen ja sanotaan, että nyt kannat 5000 sadan kilon viljasäkkiä paikasta a- paikkaan b tai vedämmä liipasimesta, niin voidaan olettaa, että työskentelet failureen asti, ja se failure tulee siitä, että kehon energia on loppu, keuhkot ei enää hapeta kunnolla, on ylitetty äärimmäisen rasituksen raja ja voimattomia.
Se on se bodausmaailman yleisesti käsittämä failuren muoto, joka saadaan aikaan kovilla painoilla treenaten, ylikuormilla, paskoilla osatoistoilla jne. perseilyllä. Toinen osa esimerkkiä on kallu, joka tekee esim. hauiskääntöä tasapenkillä maaten, käyttää täyttä liikerataa kohtuullisella painolla, kunnes se käsi ei enää mene koukkuun.
Se on se paikallinen failure, yhden lihaksen tai lihasryhmän failure, mikä toteutuu siellä 15-30 toiston välimailla. Ensinmainittu failure ei ole kovinkaan hyödyllinen, jälkeenmainittu failure on, koska sen voi uusia monta kertaa. Jos teet em. liikettä tosissasi, ja saavutat ensimmäisessä sarjassa failuren 22 toiston kohdalla, niin seuraavassa sarjassa tavoite on 22 toistoa samalla painolla, niin että joka kerta kun tulee se lihaskohtainen failure, lepäät 3-6 sekuntia, ja jatkat toistoja seuraavaan failureen asti.
Ts. kun liikkeessä on voimia kuluttava hidas negatiivinen, hauista venyttävä ojennus, joka kohdustuu lihaksen kumpaankin kiinnityskohtaan, riittävä määrä toistoja ja mennään yli lihaksen kykyjen kohtaamalla se failure-piste useaan kertaan niiden sarjojen kestäessä, voisiko kuvitella, että seuraa kehitystä? Ts. työskentelet sen lihaksen kestokyvyn rajoilla, rasittumatta kokonaisuutena niin, ettetkö voisi jatkaa toisen lihaksen treeniä samalla teholla.
Se on tärkeimpiä pointteja optimoidussa treenissä, ts. voit veivata yksittäisen lihasryhmän kuoleman rajoille, ja jatkaa toisella yhtä tehokkaasti. Omassa treenissä on paritettu lihasryhmät niin, että ei synny päällekkäisyyksiä. Esim. rintapäivänä lämmittely -> vinopenkki -> tasapenkin variaatio -> ojentaja -> hauis -> kyynervarret, Koko paska noin tunnissa, eikä suihkussa kädet taivu pesemään hiuksia, kun ovat niin pumpissa.
www.youtube.com
