Väärät metodit

Meta title: 💥 Väärät metodit – treenivirheet ja sudenkuopat jotka tappavat kehityksen ennen kuin se alkaa

Meta description: Keskustelua huonoista treenitavoista, vääristä tekniikoista ja hölmöistä uskomuksista – mitä kannattaa välttää ja miksi.


Puhutaan että jos haluaa lisätä voimaa niin pitäisi välttää failurea viimeiseen asti, mutta onko siinä koko totuus? Salilla käy yksi nuori hemmo max 20v, luontasesti isokokoinen. Tekee penkkiä sen 4-5x viikossa ja ottaa melkein maksimiraudoilla vähintään 1-2 failurea per treeni. Kokeilee maksimia melkein joka viikko ja näyttää kehittyvän hyvin. Reilussa vuodessa penkki ~110 --> 160kg.

Onko nuorilla hermoston palautumiskyky tosiaan noin paljon parempi että voi jatkuvasti paukuttaa failureen melkein maksimiraudalla?
 
Puhutaan että jos haluaa lisätä voimaa niin pitäisi välttää failurea viimeiseen asti, mutta onko siinä koko totuus? Salilla käy yksi nuori hemmo max 20v, luontasesti isokokoinen. Tekee penkkiä sen 4-5x viikossa ja ottaa melkein maksimiraudoilla vähintään 1-2 failurea per treeni. Kokeilee maksimia melkein joka viikko ja näyttää kehittyvän hyvin. Reilussa vuodessa penkki ~110 --> 160kg.

Onko nuorilla hermoston palautumiskyky tosiaan noin paljon parempi että voi jatkuvasti paukuttaa failureen melkein maksimiraudalla?
Uskon että kertoo lähinnä kovasta potentiaalista että tuollaisella tekemiselläkin kehittyy noin hyvin kuin että olisi jonkin kehityksen graalinmalja metodin itselleen löytänyt. Taitaa myös olla aika kova palautumiskapasiteetti / fyysinen stressin sietokyky kropalla.

Mutta sitten kun työ systeemi lopettaa toimintansa, niin todnäk kehityspotentiaalia edelleen jäljellä, mitä saadaan ulos järkevämmällä voimaohjelmoinnilla. Kuulostaa että yli 200kg penkkaaja joku päivä, ellei riko itseään ja semmoiseen on iso riski tuollaisella joka päivä failure ryskämisellä kun painot noin suuret ja joku päivä reilusti alipalautuneena ja kireänä jokin lihas antaakin ikävästi periksi raudan alla.

Jos jollain superihmisellä vaikkapa kehityspotentiaali päästä natuna 250kg penkkiin joku päivä ja sen saavuttaisikin, niin väittäisin että melkein millä vaan vähänkään kovalla tekemisellä tuntuisi tulevan kuin itsestään jokin 160kg kunto matkan varrella ilman kummempia ohjelmointeja.
 
Viimeksi muokattu:
Ei feilua mitenkään ehdottomasti vältellä pidä. Se vaan ei oo tarpeellista kehitykselle ja lähinnä aiheuttaa palautumisongelmia. Lisäksi aiheuttaapi huonoa tekniikkaa ja tehon (liikenopeuden) heikkenemistä. Niitä ei haluta, vaan paras siirtovaikutus sinne maksimeihin.

Ko. heppu on tosiaan ehdottoman lahjakas ja tulee näitä joskus vastaan. Jos vielä on isokokoinen, entistä parempi juttu. Harvemmin kuitenkaan ihan noin tiukalla menolla pidempään se kehitys jatkuu. Oma veljeni teki aikanaan penkkiä aikalailla joka päivä ja joskus kahdesti. Parissa vuodessa 45 --> 180. Muutenkin hyvin teholahjakas ukko. Paino oli 90-100 nurkilla.

Toisin kuin kuvitellaan, voimaharjoittelu isoilla raudoilla ei ole hermostolle ollenkaan niin raskasta kuin vaikka kovat pitkät sarjat tai vaikka pitkät kestävyystreenit. Voimanostopuolella on suht yleistä tehdä lajit useempaan kertaan viikossa.
 
Joo eiköhän tuo nosta 200kg vielä aikanaan jos ehjänä pysyy. Se voi olla kyllä haasteellista koska lämmittelyt ennen maksimien kokeilua näyttää kestävän 7min 3 sarjaa.

Mutta vaikka ei failure ole tarpeellista kehitykselle, niin olisiko välillä hyvä tehdä failureen? Antaako tuo jotain erilaista ärsykettä myös voimapuolelle lihaskasvun kautta? Tai voiko olla että kokeneempikaan nostaja ei enää tunnista milloin tulee todellinen failure, jos aina jättää esim 1-2 toistoa varastoon ja kokeilemalla selviääkin että niitä jää 3 varastoon? Tai vaikka jos on hyvä grindaan niitä viimeisiä toistoja, niin jääkö siinä 1 työkalu vaan käyttämättä kehityksen kannalta?
 
Joo eiköhän tuo nosta 200kg vielä aikanaan jos ehjänä pysyy. Se voi olla kyllä haasteellista koska lämmittelyt ennen maksimien kokeilua näyttää kestävän 7min 3 sarjaa.

Mutta vaikka ei failure ole tarpeellista kehitykselle, niin olisiko välillä hyvä tehdä failureen? Antaako tuo jotain erilaista ärsykettä myös voimapuolelle lihaskasvun kautta? Tai voiko olla että kokeneempikaan nostaja ei enää tunnista milloin tulee todellinen failure, jos aina jättää esim 1-2 toistoa varastoon ja kokeilemalla selviääkin että niitä jää 3 varastoon? Tai vaikka jos on hyvä grindaan niitä viimeisiä toistoja, niin jääkö siinä 1 työkalu vaan käyttämättä kehityksen kannalta?

Kyllä varmasti kannattaa! Ehdottomasti oma aikansa varata treeniurasta näille heavy duty ja doggcrapp tyyppisille systeemeille vaikka voimailu olisikin päätavoite. Ne vie monia yllättävän hyvin eteenpäin. Mutta näitä hinkkaamalla ei varmasti saada sitä parasta ykkösnostoa kaivettua esiin ukosta vs fiksu voimaohjelmointi sitten viime kädessä.

Kausittaa kannattaa tekemistä voimailijan. Jos vaikka uutta lihasta sattuisi saamaan. Enemmän failuret hyötykäytössä bodaushommissa karkeasti.
 
Usein (lihas 3-4x vkossa) treenaaminen on natulle toimivampaa kuin kerran viikossa treenaaminen. Kataboliset prosessit alkaa pikapikaa treenin jälkeen ja anabolisten lisäaineiden käytöllä pystytään ne kuopat välttämään. Voimaharjoittelussa lähes päivittäinen liikekohtainen treenaaminen on varsin suositeltavaa. Pari kolme treeniä päivässäkin on tuottanut hyviä tuloksia.

Määrän annostelu ja sarjatiukkuus merkkaa hyvin paljon. Jos bodailua ajatellaan ja pitäs suht joka päivä treenata, yks liike per treeni ja siinä yksi työsarja 1-3RIR toimii vallan hyvin. Isommilla lihaksilla on joka tapauksessa suuremmat rekryvajeet ja sen takia esim reidet onnistuu ok myös.
Sanoo kuka, täsmälleen? Perustuuko näkemys asian esittäneen PT:n ansaintamalliin, jossa enempi asiakaskontakteja = enempi rahaa, vai onko takana jonkin sortin tiede, kuten eräs hormoonobuusterikauppias esitti: "on tutkimusta Kalkutan yliopistosta"? Ihan sellainen objektiivinen huomio tästä ketjusta ja harjoittelutietoudesta yleensä: Hyvin suuri osa täällä kirjoittavissa, kirjoittaa eniten siitä, mitkä asiat istuvat heidän henkilökohtaisiin ennakko-oletuksiinsa, ns, ennakkoluuloihinsa, ja kaikkein vähiten siitä, mitä he todella tietävät asiasta. Siitä kun ei synny mitään "sivukaupalla-copy paste"- saagoja, hyvä että kokonaisia lauseita.

Ketjussa on muutaman kerran viitattu RPsterghin Mike Israeteliin, jonka metodi käy itselle hyvin järkeen. Hänestä alkaa muodostua internetin vihatuin fitnessguru, koska hänellä on ikävä tapa analysoida ikäkuluja olettamuksia paskaksi, ja kertoa mitä tiede on saanut selville. Häneen viitataan mielellään negatiivisessa tarkoituksessa, ts. "se pikku jutku ei tiedä paskaakaan mistään, mutta minä kyllä huoltomiehen tittelillä tiedän paremmin". Ehkä olette oikeassa, mutta yksi ero hänen ja teidän välillä näyttää olevan: kun olen ehkä noin parin vuoden ajan seurannut ko. porukan toimia ko. kanavalla, on käynyt ilmiselväksi, että hänen metodinsa päivittyy viikottain lisääntyneen tiedon vuoksi, teidän keskimäärin kerran elämässä. Voisin kuvitella että siinä on eroa, mutta saatan olla jälleen väärässä, kuten esim. ne mr olympia tason pro bodarit, joille Israetelin neuvot kyllä kelpaa..

Ihan ystävällisessä mielessä muistutan, että lihas kasvaa levossa. Ei treenissä, vaan palautuessaan. Jos sen mahdollisuuden eliminoi treenaamalla sen lihaksen 3-4 kertaa viikossa, eliminoi sen optimaalisen kehityksen, koska mm. eri lihakset palautuu eri tahtiin. Pitäisi siis ottaa laskutikku käteen ja laskea sellainen ohjelma, joka optimoi erikseen jokaisen lihasryhmän palautumis- ja harjoitusmäärät, jopa niin, ettei lihas saa liikaa harjoitusta olemalla avustava lihas jonkin toisen lihasryhmän treenissä. Ts. natun treeni lihas 4 kertaa viikkoon todennäköisemmin estää kehitystä, kuin lisää sitä. Tieteen mukaan on näyttö siitä, että natulle kaksi treeniä on optimi, kolmella saat hitusen lisäkehitystä, neljä on jo käytännössä sama kuin kolme, koska lisäkehitystä ei synny.

Lisäksi on ne asiaan liittyvät optiot, eli henkilön kyky ja taito treenata, liikeradat, tekniikat, mennäänkö faoilureen vai pelkästään puhutaan siitä jne. + 30 vuoden kokemuksella pääkaupunkiseudun saleista voin sanoa, että yhdistelmä jossa henkilö A. osaa treenata B. osaa tekniikat C. treenaa oikein ja tehokkaasti, on suunnilleen yhtä harvinainen, kuin lentävä lehmä. Harva edes tuntuu tietävän milloin se treeni on kylliksi luomaan kehitystä. Minusta se Israetel on esittänyt tämänkin erinomaisesti:

Jos treenistä seuraa harjoitussärkyä, on se on merkki siitä, että on suuri todennäköisyys, että treeni on ollut kyllin tehokasta stimuloimaan lihaskasvua. Jos lihassärkyä ei esiinny, se on merkki siitä, että on suuri todennäköisyys, ettei treeni ollut kylliksi stimuloimaan lihaskasvua. Jos ette huomanneet, niin tässä selitettiin auki se "no pain no gain"- hokeman todellinen merkitys, joka on tiedetty maailmalla 30-luvulta alkaen, paitsi suomessa..
 
Ei tarvi montaa sarjaa tai edes treenata hullun kovaa niin tuloksia tulee.
Screenshot_20250422_081426_Facebook.webp
 
Eikös tuo exercise science, eli peruskoulutason ryhmätyö"tutkimukset" kuntosaliheilunnasta, ole jo vakuuttavasti osoittaneet, että mikä tahansa toimii ja lihakset ja voimat kasvaa. 1 set, 50 sets kumpikin toimivia? Jos ne olisivat lisänneet vielä yhden setin tuohon tutkimukseen, lihakset olisivat kasvaneet enempi. Luoja pyydän anna DOGEn viedä näiltä kaikki rahoitus! =D

The results found that the high volume group (52 sets per week, 38 on average) resulted in greater muscle thickness and size as well as an improvement in strength gains.
 
Eikös tuo exercise science, eli peruskoulutason ryhmätyö"tutkimukset" kuntosaliheilunnasta, ole jo vakuuttavasti osoittaneet, että mikä tahansa toimii ja lihakset ja voimat kasvaa. 1 set, 50 sets kumpikin toimivia? Jos ne olisivat lisänneet vielä yhden setin tuohon tutkimukseen, lihakset olisivat kasvaneet enempi. Luoja pyydän anna DOGEn viedä näiltä kaikki rahoitus! =D

The results found that the high volume group (52 sets per week, 38 on average) resulted in greater muscle thickness and size as well as an improvement in strength gains.
Ja toikin on vähän siinä ja tässä, et ''reenanneet'' (vähintään 6kk) onko oikeeta lihastenkasvua vai tulehdusta. Mittaukset tehään 24-72h viimesen reenin jälkeen.

Ite vähän veikkasin tulehdusta. JOtenkin ajatus 50 sarjaa ja oikeesti rir0-2 niin.. ei tohon pystyis ku peter wilenius.
 
Ja toikin on vähän siinä ja tässä, et ''reenanneet'' (vähintään 6kk) onko oikeeta lihastenkasvua vai tulehdusta. Mittaukset tehään 24-72h viimesen reenin jälkeen.

Ite vähän veikkasin tulehdusta. JOtenkin ajatus 50 sarjaa ja oikeesti rir0-2 niin.. ei tohon pystyis ku peter wilenius.

Näissä yleensä otetaan vaan joku random porukka ja helppo koejärjestely mihin resurssit riittää ja sitten tehdään kuus viikkoa samaa how many sets "tutkimusta" kuin muutkin ja kas tällaisia tuloksia saatiin. Kun joku saanu apurahan tai jonkun pitää saada tohtorin hattu. Täysin irrallaan kaikesta muusta tekemisestä joku kuuden viikon kupla, vaikka olis väitetysti harjoitelleita koehenkilöitä, mitään ei kerrota ovatko treenanneet tähän asti kuinka, onko ollut taukoa ennen kokeen aloitusta jne. Sitten päinvastaisilla sarjoilla saadaan samat tulokset seuraavassa tutkimuksessa. Lihakset kasvo taas.
Eihän näissä oikein mitään järkeä ole, suhteessa mihin tekemiseen lihakset kasvoivat? Missä treeniuran vaiheessa ja minkälaisten treenien keskelle se 6vko tullut? Vai pitääkö todistaa että yksi sarja viikossa pari toistoa varaa riittää kasvattamaan lihaksia 6 viikkoa, jos ei ole treenitaustaa? Tietenkin se toimii.
Siinähän on tottakai mielenkiintoinen kysymys missä menee ylitreenaamisen/alipalautumisen ja liian vähän treenamisen raja, mutta järjestäen nuo tutkimukset ovat lapsellisen huonoja, koehenkilöt aivan liian randomisti valittu, joten ei saada järkeviä tuloksia, kaikki kasvattaa lihasta ja 52 sets parasta.
 
Intrahiilareiden puolustelijoilta kuulee usein, että hiilaria pitää saada treenin aikana koska se blokkaa kortisolia. Tuota teoriaa ei kuitenkaan tieteellinen näyttö näytä tukevan vaan pikemminkin päinvastoin. Maalaisjärjellä ajatellen kortisoli kuuluukin nousta rasituksen aikana ja se johtaa tiettyihin harjoittelun adaptaatioihin.



View: https://www.instagram.com/p/DI3IdDwOuz1/?igsh=bXliYmhwdGJxbnEw
 
Kortisoli saakin nousta silloin. Tosiaan erikoinen muinaisväite.

Mutta kyllä siinä merkitystä on kun isot bodarit lyö paljon nopeaa hiiliaria ja piikistä insuliiniä treenin ympärillä. Samaa efektiä voi natutkin tavoitella luonnollisella insuliinin tuotannolla ja ravinteilla jollain tasolla. Hyvä se on ravinteita treenin ympärillä olla tarjolla että lähtee palautumis- ja kasvuprosessit tehokkaasti käyntiin heti kun mahdollista.


Toinen ääripää on että vedetään paastossa treeni ja treenin jälkeen vasta vaikka 12h päästä eka ateria. Siinä menisi jo varmasti pieni osa ärsykkeestä hukkaan.
 
Intrahiilareiden puolustelijoilta kuulee usein, että hiilaria pitää saada treenin aikana koska se blokkaa kortisolia. Tuota teoriaa ei kuitenkaan tieteellinen näyttö näytä tukevan vaan pikemminkin päinvastoin. Maalaisjärjellä ajatellen kortisoli kuuluukin nousta rasituksen aikana ja se johtaa tiettyihin harjoittelun adaptaatioihin.

Niin mutta kyllähän harjoituksen aikainen HH silti blokkaa kortisolia ... koska kun lihastyö saa enemmän akuuttia energiaa siitä intrahiilarista, niin sen ei tarvitse purkaa sitä yhtä paljoa muualta ja silloin sitä hormonia, mikä sitä purkaisi eli kortisolia, ei tarvita niin paljoa. Ja vaikka näin ollen kortisolin nousu jää vähäisemmäksi, niin treenin kehitysvaste ei siitä myöskään heikkene, vaikka tutkimusnäyttö onkin niin päin, että eniten kortisolia nostava treeni tuottaa suurimman kehitysvasteen (koska se oli se kuormittavin treeni). Tarvittava lihastyön energia vain saatiin muulla mekanismilla.

... mutta pointti toki edelleen on, että akuuttia harjoituksen aikaista kortisolinousua ei tarvitse siitä syystä blokata, että sen nousu itsessään tekisi huonoa kehitysvasteelle.
 
Jotku selittää että treenaataan kovaa, tehdään kokoajan(lyhyet tauot) ja haetaan painetta. Itselle tuo ei ole koskaan käynyt järkeen.
En tykkää, enkä ymmärrä itekään mikä logiikka tossa koko hommassa on. Tehdään siis kokoajan vähän puolivaloilla sydän kurkussa pamppaillen ja silmät hikee täynnä.

Äkkiä mietittynä ei tuu mieleen muita tolla tyylillä menestyneitä, kuin Jay Cutler. Mutta pitää taas muistaa, että kyseessä on geneettinen lahjakkuus joten hän olis kehittynyt todennäköisesti ihan millä tahansa reenityylillä.
 
Mä oon just muuttanut volyymia vielä alaspäin. Enemmän kaloreita ja vähemmän volyymia.

Toivon vielä parempia tuloksia näin. Aattelin että ei täs mitää menetettävää ole, kun paljon tullu kaikkea kokeiltua. Tänään oli

-Penkki rest pause 8 toistoa ja 2 toistoa
-Supersarja ojentaja talja 10 toistoa + dippi 5 normitoistoa ja 4 negatiivista
-Supersarja reiden ojennus 13 toistoa + etukyykky 5 toistoa
-Kyykky 13 toistoa
-Reisihauis rest pause 11-4-2
-Pohkeet 11 toistoa
-Kotiin.

Haluun nyt vaan sarjapainot ylös, ja kaikki roskavolyymi pois. Olkapäät kiittää ja vähän aikaa näin. Ainakin nyt painot nousee joka reeniin.

Painot on penkissä bodytyylillä tehtynä siinä 140kg paikkeilla ja laitteissa menee koko pakka, et kohta etitään lisäpainoille paikkoja taas.
 
Back
Ylös Bottom