BB Johannes Loima

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Snake
  • Aloitettu Aloitettu
Moni varmaan on huomannut saman tässä Johanneksen ketjussa, että näitä viestejä masennuksesta ja mielenterveysongelmista on alkanut satamaan urakalla. Se on minusta hyvä asia, että vaikka sitten edes anonyymisti tänne foorumille pystytään puhumaan omista kokemuksista ja samalla muut huomaisivat etteivät todellakaan ole yksin.

Näin ikävästi päättyvissä tapauksissa se tuska ja muu on kestänyt varmasti todella pitkiä aikoja. 4 vuoden kisarupeamat ja paineet menestymisestä eivät varmasti ainakaan ole helpottaneet asiaa (sen tietää jokainen kisaaja mitä tunnevyöryä se pahimmillaan voi olla oman pään sisällä saati jos vielä taustalla on valmiiksi jo masennusta tai vastaavaa), tai sitten ne kisaprepit olivat se yksi voimavara mikä vei eteenpäin kun sai muuta ajateltavaa kunnes lopulta tuli vain niin ylitsepääsemättömältä tuntuva hetki vastaan ettei mikään enää auta ja näin kävi.😔

Masennus, ahdistuneisuus ja yksinäisyys eivät ole ikinä itsestään selviä ja leikin asioita. Kenenkään ei pitäisi kokea noita asioita ja lähteä noin nuorena...😞 Varsinaisesti kavereita ei ole oltu Johanneksen kanssa eikä kaikesta välttämättä aina samaa mieltä oltu, mutta kuitenkin oltu tekemisissä niin kyllä harmittaa ja pysäyttää miettimään mitä ihmettä on käynyt. Mutta se jääköön vain Johanneksen ja jonkun korkeamman tahon asiaksi... Erittäin kova kilpakumppani olit. Rauha Johanneksen muistolle ja voimia läheisille.
 
Joo pysäyttävä oli uutinen. En johannesta somessa seurannut (kuten en hirveästi muitakaan) ainoastaan miken videoiden välityksellä, eikä tämä häneen liity, mutta jäin pohtimaan kuinka helvetin raskasta ja vaikeaa monelle alle 30v nuorelle (miksei vanhemmillekin) nykyinen some-elämä on. Kiiltokuvapäivityksiä tuutataan päivittäin. Kuvissa esitetään että kaikki on hyvin mutta monelle se on täyttä kulissia. Pinnan alla jatkuva paine, mukamas kiire, hylätyksi tulemisen pelko, rahahuolet yms. ja ennenkaikkea oman itsensä vertailu toisiin kulissin pyörittelijöihin. Jumaloidaan henkilöitä jotka videoilla lesoilevat "rahoillaan". Totuus on se ettei nykyään kukaa tiedä mitä neljän seinän sisällä oikeasti tapahtuu kun kamerat sammuu saati osaa aavistaa henkilön pään sisällä pyöriviä asioita. Sen sijaan kulissin, sen näkevät kaikki..
 
Itse löysin suurta apua meditoinnista. Mielestäni lääkereiden pitäisi opettaa ihmisiä meditoimaan, eikä aina vain medikoimaan. Meidän ajatukset ovat lähes aina pääasiassa jollain tavalla negatiivissävytteisiä, olit sitten diagnosoitu masentuneeksi tai et. Olemme läpi elämämme omien ajatusten vankeja. Meditoimalla pystyy irtaannuttamaan itsensä edes hetkeksi omista ajatuksista ja se tekee hyvää ihan jokaiselle, vaikka kokisi olevansa kuinka onnellinen. Meditoiminen on yksinkertaisimillaan sitä, että istuu tuolilla selkä suorana jalat reisien päällä ja vain seuraa omaa hengitystä. Nenästä sisään ja nenästä ulos. Ei yritä vaikuttaa siihen hengittämiseen, vaan yksinkertaisesti observoi omaa hengitystä.. sitä kuinka vatsa nousee ja laskee. Ja aina kun tulee ajatus mieleen, niin päästää siitä irti ja tuo huomion takaisin hengitykseen. Antaa niiden ajatusten mennä ohi ikään kuin oma mieli on sininen taivas ja ajatus on pilvi, joka vain menee ohi.

Kuulostaa helpolta, mutta voin sanoa kokemuksesta, että ihan helvetin vaikeeta. Aloitin itse vajaa pari vuotta sitten lataamalla Headspace -sovelluksen ja sieltä aloin tekemään ohjattuja meditointisessioita. Erittäin hyvä ja suosittu sovellus. Jo pelkästään 3 minuutin sessio oli alkuun vaikea, kun tuntui, että heti kun päästi irti yhdestä ajatuksesta niin samantien oli toinen tilalla. Ajatuksia vaan vilisi putkeen toisensa jälkeen. Pikku hiljaa muutamassa päivässä pidensin sessiot 10 minuuttiin. Noin kuukauden meditoin päivittäin tuon sovelluksen avulla ja sen jälkeen aloin tekemään sitä samalla tekniikalla itse. Laitan aina vastamelukuulokkeet päähän ja puhelimen ajastimeen 10-15 min (riippuen kuinka kiire töihin aamulla). Olen välillä tehnyt jopa 30 min sessioita ja nykyään voisin vetää vaikka tunnin putkeen. Meditoinnissa kehittyy todella nopeasti. On uskomatonta minkälainen vaikutus sillä on mielen hyvinvointiin, kun sitä päivittäin tekee. Viimeiset pari vuotta ovat olleet heittäen elämäni levollisimmat. Toki merkittävin asia omien lukkojen avaamiseen oli terpiakäynnit joitain vuosia sitten, mutta aloitettuani mindfull meditoinnin, olen saavuttanut mielentilan jota en tiennyt edes olevan olemassa. En tiennyt, että ihminen voi olla ns "nothing boksissa" eli niin että päässä on tasan 0 ajatusta ja sitä tunnetta ei pysty sanoin kuvailemaan. Se pitää vaan itse kokea ja jotta siihen pääsee, pitää sitä meditointia tehdä päivittäin useista viikoista kuukausiin. Jos aloittaessani niitä ajatuksia vilisi koko ajan toisensa perään ja pystyin ehkä max 10 sekuntia keskittymään pelkästään omaan hengitykseen ilman mitään kelailuja, niin nyt saattaa tulla 1-2 minuutin välejä ajatuksiin. Tarkoitus ei kuitenkaan ole "olla ajattelematta" mitään tai blokata ajatuksia, vaan yksinkertaisesti observoida omia ajatuksia, ikään kuin katselisi elokuvaa ja aina kun tulee ajatus mieleen, niin päästää siitä irti ja tuo huomion takaisin hengitykseen. Parasympaattinen hermosto hoitaa hengittämisen meidän puolesta eli itse ei tarvi tehdä muuta kuin seurata sitä hengitystä. Sitä tarkoittaa mindfull meditointi. Suosittelen jokaista aloittamaan ja esim. tuo Headspace on erittäin hyvä apuväline siihen.
 
Viimeksi muokattu:
Arttu. sanoi:
Joo pysäyttävä oli uutinen. En johannesta somessa seurannut (kuten en hirveästi muitakaan) ainoastaan miken videoiden välityksellä, eikä tämä häneen liity, mutta jäin pohtimaan kuinka helvetin raskasta ja vaikeaa monelle alle 30v nuorelle (miksei vanhemmillekin) nykyinen some-elämä on. Kiiltokuvapäivityksiä tuutataan päivittäin. Kuvissa esitetään että kaikki on hyvin mutta monelle se on täyttä kulissia. Pinnan alla jatkuva paine, mukamas kiire, hylätyksi tulemisen pelko, rahahuolet yms. ja ennenkaikkea oman itsensä vertailu toisiin kulissin pyörittelijöihin. Jumaloidaan henkilöitä jotka videoilla lesoilevat "rahoillaan". Totuus on se ettei nykyään kukaa tiedä mitä neljän seinän sisällä oikeasti tapahtuu kun kamerat sammuu saati osaa aavistaa henkilön pään sisällä pyöriviä asioita. Sen sijaan kulissin, sen näkevät kaikki..
Click to expand...
Tämä.
Oli ongelma mielen kanssa mikä tahansa, niin onko hoitokeinot ihan tätä päivää? Se, että elämä potkii päähän ja helvetin usein munille on normaalia elämää. Somea seuraamalla, kun näkee vain "high laitit", niin tuleehan siitä itselleen varmaan nuorelle semmoinen riittämätön ja turha olo välillä.
Hoitokeinona varmaan olisi ns. puhelin kaappiin kuukaudeksi - tiedä sitten toimiiko.
Ylläolevan kirjoitus meditaatiosta on myös hyvä. Se on ihan saatananmoinen homma opetella rauhottumaan. Puhelin pois. Istut aloillas ja kuuntelet vaikka rauhoittavaa musiikkia.

Tuntuu että aikamonelle nuorelle varsinkin (ja miksei vanhemmallekin) pitäisi sanoa korvista kiinni pitäen huutamalla, että: "Onnellinen voi olla ilmankin possua pihalla ja miljoonaa tilillä!!!"
 
Tuohon mietiskelyhommaan jatkona voisi vilkaista myös yhden 'vaihtoehto' psykiatrin juttuja, jotka omasta mielestä oli aika mielenkiintoisia. Ei hoida niinkään lääkkeillä vaan ruokavalion muutoksilla. Monille huuhaata, mut ei paljoa vaivaa vilkasta jos kiinnostaa katsella muuallekin kuin normilääketieteeseen.
www.dietdoctor.com

Dr. Georgia Ede, MD - Diet Doctor

Dr. Georgia Ede, MD - Diet Doctor
www.dietdoctor.com www.dietdoctor.com

Ja click-saverina että suosii ketopohjaista dieettiä jos se jollekkin on kirosana. Ja en missään nimessä halua tuputtaa ketoa vaan laajentaa ratkaisumalleja

Tämä ehkä videona vois liipata tätä aihetta suht hyvin. tuolla lopussa potilastarinoitakin:



View: https://www.youtube.com/watch?v=TQFJ3nv8keo
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Ruokavalion vaikutusta mielialaan tutkitaan Itä-Suomen yliopistossa. Olen itse ehdolla Ruokaa mielelle -tutkimukseen "koekaniiniksi" :)

Ihan julkisen puolen kautta olen päässyt psykofyysiseen fysioterapiaankin.

Psykiatria ei oikeastaan ole ihan niin pillerikeskeistä kuin yleisesti varmasti mielletään. Mitä enemmän tutkitaan sitä enemmän saadaan selville aivojen toiminnasta. Aivot on elin siinä missä vaikkapa maksa ja munuaiset. Aivojen toiminta voi häiriintyä ja toimintaan pystytään vaikuttamaan.

Pula on resursseista ja rahasta. Esim magneettihoitoon on kuukausien jono.
 
Viimeksi muokattu:
Sylverö sanoi:
Ruokavalion vaikutusta mielialaan tutkitaan Itä-Suomen yliopistossa. Olen itse ehdolla Ruokaa mielelle -tutkimukseen "koekaniiniksi" :)

Ihan julkisen puolen kautta olen päässyt psykofyysiseen fysioterapiaankin.

Psykiatria ei oikeastaan ole ihan niin pillerikeskeistä kuin yleisesti varmasti mielletään. Mitä enemmän tutkitaan sitä enemmän saadaan selville aivojen toiminnasta. Aivot on elin siinä missä vaikkapa maksa ja munuaiset. Aivojen toiminta voi häiriintyä ja toimintaan pystytään vaikuttamaan.

Pula on resursseista ja rahasta. Esim magneettihoitoon on kuukausien jono.
Click to expand...
Vihdoinkin siis Suomessa herätty ruokavalion tärkeyteen mielenterveys työssä? Sitten kun siihen samaan saadaan liikunnan hyöty/terveellisyys niin ollaan oikealla tiellä. Lääkitys/terapia mukana tottakai vaadittaessa. Sori offtopic.

Sitten asiaan eli olipa yllättävän pysäyttävä uutinen, Tsemiä läheisille ja voimia elämään. Lepää rauhassa.
 
Minä en osaa millään tasolla samastua näihin itsemurhan tehneisiin, vaikka olen itsekin ollut masentunut. Yleensä masentunut eristäytyy muista, vetäytyy itseensä ja sosiaaliset kontaktit vähenee. Ja usein kuitenkin asia on ainakin tuttavien aistittavissa, että kaikki ei ole kunnossa. Tai näin olen itse asian ajatellut. Sitten kuitenkin oman kokemuksen perusteella ne joiden tiedän tehneen itsemurhan ovat olleet niitä, joista ei ole ulospäin pystynyt mitenkään näkemään asiaa. On hyvät sosiaaliset suhteet, ulospäin iloinen ja avoin, somet päivittyvät ja ulkoisesti elämä mallillaan. Naiset ja erot tuntuvat vaikuttavan vahvasti ja olevan itsemurhissa mukana. Tarkoitus ei ole pohtia miksi Loima teki niinkuin teki vaan pohtia yleisesti syitä itsemurhaan ja sitä, miten hyvin se huono olo voidaan peittää. Vaikka itse olen ollu masentunut ja juuri mitään positiivista ei ole pään sisällä ollut, silti aina uskoi että joskus vielä helpottuu ja huonot ajat ovat väliaikasta. Ja ymmärtänyt myös, että miten vahvasti tuollainen teko vaikuttaa lähimmäisiin eikä ole vakavasti itsemurhaa voinut ajatella. Ihmismieli on kyllä herkkä ja omituinen.
 
Pitää muistaa ero "normaalin" masennuksen josta suurin osa ihmisistä kärsii jossain välissä elämäänsä enemmän tai vähemmän, tiedostaen tai tietämättä ja masennus joka johtuu aivokemikaali epätasapainosta jossa ihmisen aivot toimivat eri tavalla kuin terveen normaalin ihmisen, kuten vaikka diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö. Maanisdepressiivisessä vaiheessa ihminen usein päätyy kaikista radikaaleimpaan ratkaisuun, ja siinä vaiheessa, ja tietysti ennen sitä että tilanne ei pääse eskaloitumaan, hoito on ainut ratkaisu silloin, sanat eivät riitä siinä tilanteessa.
Lähipiirissäni on ihminen joka kärsii tästä äärimmäisestä mielenterveys häiriöstä. Sen aina tietää milloin on maaninen vaihe päällä, kaikki rullaa ja on supermies olo ja sitten tulee taas depressiivinen aika jolloin tarvitaan lääkitystä ja jopa pakkohoitoa suljetulla osastolla. Kun depressiivinen vaihe iskee, siinä ei auta edes hänelle maailman rakkaimman ihmisen sanat että miten hän on tärkeä jne, vaan kun aivot on koodattu välittämään semmoista viestiä että se nyt on menoa, niin siihen ei voi normaali terve ihminen samaistua mitenkään.
 
Luni sanoi:
Vihdoinkin siis Suomessa herätty ruokavalion tärkeyteen mielenterveys työssä?
Click to expand...
:) Kyllä toki. Muutamia vuosia sitten olin mukana saman yliopiston D-vitamiinitutkimuksessa. Tieteellinen tutkimus vie aikaa, eikä yhden tuloksen jälkeen esim muuteta Käypä hoito -suosituksia, vaan samanlaisia tutkimuksia on tehtävä useampia luotettavuuden vuoksi.
 
Hyvää pohdintaa ja näkökulmaa. Tuo juurikin, että edes masentuneena ollut ei osaa noin äärimmäisiin tekoihin ja ajatusmaailmaan samastua. Eikä ole onneksi joutunut kokemaan kovin läheltä tuollaista sairastamista. On varmasti raskasta elää noin.
 
wnbkeho sanoi:
Minä en osaa millään tasolla samastua näihin itsemurhan tehneisiin, vaikka olen itsekin ollut masentunut. Yleensä masentunut eristäytyy muista, vetäytyy itseensä ja sosiaaliset kontaktit vähenee. Ja usein kuitenkin asia on ainakin tuttavien aistittavissa, että kaikki ei ole kunnossa. Tai näin olen itse asian ajatellut. Sitten kuitenkin oman kokemuksen perusteella ne joiden tiedän tehneen itsemurhan ovat olleet niitä, joista ei ole ulospäin pystynyt mitenkään näkemään asiaa. On hyvät sosiaaliset suhteet, ulospäin iloinen ja avoin, somet päivittyvät ja ulkoisesti elämä mallillaan. Naiset ja erot tuntuvat vaikuttavan vahvasti ja olevan itsemurhissa mukana. Tarkoitus ei ole pohtia miksi Loima teki niinkuin teki vaan pohtia yleisesti syitä itsemurhaan ja sitä, miten hyvin se huono olo voidaan peittää. Vaikka itse olen ollu masentunut ja juuri mitään positiivista ei ole pään sisällä ollut, silti aina uskoi että joskus vielä helpottuu ja huonot ajat ovat väliaikasta. Ja ymmärtänyt myös, että miten vahvasti tuollainen teko vaikuttaa lähimmäisiin eikä ole vakavasti itsemurhaa voinut ajatella. Ihmismieli on kyllä herkkä ja omituinen.
Click to expand...
Sul on ollu kapeempi varianssi muutoin vähättelemättä.
 
wnbkeho sanoi:
Minä en osaa millään tasolla samastua näihin itsemurhan tehneisiin, vaikka olen itsekin ollut masentunut. Yleensä masentunut eristäytyy muista, vetäytyy itseensä ja sosiaaliset kontaktit vähenee. Ja usein kuitenkin asia on ainakin tuttavien aistittavissa, että kaikki ei ole kunnossa. Tai näin olen itse asian ajatellut. Sitten kuitenkin oman kokemuksen perusteella ne joiden tiedän tehneen itsemurhan ovat olleet niitä, joista ei ole ulospäin pystynyt mitenkään näkemään asiaa. On hyvät sosiaaliset suhteet, ulospäin iloinen ja avoin, somet päivittyvät ja ulkoisesti elämä mallillaan. Naiset ja erot tuntuvat vaikuttavan vahvasti ja olevan itsemurhissa mukana. Tarkoitus ei ole pohtia miksi Loima teki niinkuin teki vaan pohtia yleisesti syitä itsemurhaan ja sitä, miten hyvin se huono olo voidaan peittää. Vaikka itse olen ollu masentunut ja juuri mitään positiivista ei ole pään sisällä ollut, silti aina uskoi että joskus vielä helpottuu ja huonot ajat ovat väliaikasta. Ja ymmärtänyt myös, että miten vahvasti tuollainen teko vaikuttaa lähimmäisiin eikä ole vakavasti itsemurhaa voinut ajatella. Ihmismieli on kyllä herkkä ja omituinen.
Click to expand...
Koska kyseessä on vakava ja vaikeasti hoidettava aivosairaus joka yleensä hoitamattomana ajan saatossa vain pahenee, niin mitä pidempään ja vaikeammaksi depressio oireet pääsee kehittymään niin sen helpottavammalta se henkilökohtainen ratkaisu alkaa loppupäässä näyttäytymään siinä tuskan, pelkotilojen ja tyhjyyden keskellä. Ja loppua kohden kun nukkuminen alkaa jäämään vähäiseksi jatkuvan kohinan ja painajaisten takia niin avun saannilla on jo tulipalokiire. Jokainen meistä on yksilö, toiset kykenee vetään roolia loppuun asti vaikka elämästä on jo kadonneet kaikki värit, rintaa puristaa eikä tunne enää mitään. Vaikea asteisessa masennuksessa elintoiminnot alkaa muuttumaan ja kongitiivinen toimintakyky alkaa luhistumaan.

Jos tätä lankaa lukee joku joka on viime aikoina paininut masennuksen ja itsetuhoisten ajatusten kanssa, niin soittakaa rohkeasti paikalliseen mielenterveys/terapiakeskukseen. Näiden asioiden kanssa ei tarvitse olla yksin, ja vaikeimmastakin tilanteesta voi tervehtyä takaisin normaaliksi vaikka se tällä hetkellä tuntuisi täysin mahdottomalta.
 
Jackhammer sanoi:
elämästä on jo kadonneet kaikki värit, rintaa puristaa eikä tunne enää mitään.
Click to expand...
Juuri näin. Vakavasti masentuneena ei ole enää surullinen vaan ei yhtään mitään: täysin tyhjä, hyödytön ja vailla tulevaisuutta. Tuo on musertava kokemus, josta yksin tuskin kukaan pääsee pois 😪 Minä jaksoin aikoinaan soittaa itselleni ambulanssin ja pääsin heti osastohoitoon, mutta toisinkin olisi voinut käydä. Kivun ja toivottomuuden kokemus oli lähes liikaa.
 
Sylverö sanoi:
Juuri näin. Vakavasti masentuneena ei ole enää surullinen vaan ei yhtään mitään: täysin tyhjä, hyödytön ja vailla tulevaisuutta. Tuo on musertava kokemus, josta yksin tuskin kukaan pääsee pois 😪 Minä jaksoin aikoinaan soittaa itselleni ambulanssin ja pääsin heti osastohoitoon, mutta toisinkin olisi voinut käydä. Kivun ja toivottomuuden kokemus oli lähes liikaa.
Click to expand...
Mutta juurikin tämä, että jos takki on henkisesti täysin tyhjä, niin mistä on löytynyt voimavaroja harjoittaa vaikkapa sitten kehonrakennusta intohimolla. Vaatii varmaan aika paljon ja on raskasta pitää tuollaista "kulissia" yllä kun oikeasti on aivan loppu.
 
Meillä kertoi työkaveri vuosia sitten kuinka hänen poikansa päätyi viemään oman henkensä ja oli kirjoittanut viestiin ennen tekoa, että tietää kyllä mistä ja miten apua olisi saatavilla muttei enää kiinnostanut eikä jaksanut sitä hakea. Näihin on todella hankala edes yrittää samaistua kun itse elänyt pumpulissa eikä ole mitään perusvitutuksia suurempia ongelmia ollut.
Johanneksen poismenon uutinen pakkiksen etusivulla pysäytti aamutoimet ihan täysin. En tuntenut miestä millään tavalla mutta silti tuntui todella pahalta pidemmän aikaa. Osanotot kaikille läheisille 😔
 
Tomi Takamaa sanoi:
Tästä Jaana Pajunojan ideasta voisi saada lämpimän muiston Johannekselle. Mutta pystyykö IG storyja etsimään hashtagillä?


View: https://www.instagram.com/p/CK13Tf2HGhp/?igshid=1xg680xc39ypo
Click to expand...

Karusti sanottuna tämä traaginen tapahtuma ei saisi mennä hukkaan, tämän pitäisi herättää että kaikilla ei mene hyvin vaikka siltä voisi ulos näyttää.
Pitäisi olla "kysy kaverilta miltä sinusta tuntuu oikeasti tänään" päivä vaikka joka sunnuntai, ehkä joku avautuisi ja joku tälläinen jäisi tekemättä.
 
Back
Ylös Bottom