Pakkislaisten omia treenivideoita

[Deleted member 40111]

No jätetään ne väännöt muualle, aikanaan tarpeeks jauhettu. Kyllähän minä täysin kynäniska pohjimmiltani olen. Instassa on joku vanha kuva 19v 180cm/67kg(@joonapiironen) .
Mitään huomiota en hae, mutta jos penkkas kilpaa 5 vuotta, niin ehkä ne vertailukohdat oli vähän eri kuin kuntotreenaajilla. Kun treeniporukassa/seurassa oli muutama IPF MM-mitalistikin.Ja Vagille, että jotain 80kg tai vähän alle kun 140kg nostin ekan kerran ja 109kg kun 200kg. Mutta 140kg on vain 140, vaikka painas 60kg.

Täysin lahjattomana penkkaamaan en voi itseäni pitää tai vaste harjoitteluun on ihan ok, jos tekee kaiken treenaamisen ehdoilla. Tällä hetkellä 3-vuorotyössä aika fyysisessä niin penkki max 170kg roinataustoilla kun 230kg kunnossa varmaankin olin kevättalvella vielä. Mutta otan syksyllä loparit taas tuosta kun ei sovi mulle yhtään ja yritetään 2020 ottaa 250kg. Tiiän et pystyn mut tekniikkaa pitäs muuttaa, jos aikoo, et rinta kestää. Eipä tosin niin haudanvakavia nuo voimatavoitteet kun kilpailla tuskin aion ikinä enää. Ehkä jotkut pro-penkkikisat joskus, jos ok kuntoon pääsen.

 

[Deleted member 40111]

^ Mä kans muistan kuinka tää @_MrSiima on pitäny aina itseään lahjattomana, kynäniskana ja kaverina joka joutunut kääntämään joka kiven jotta tulisi edes pienintä kehitystä, kuitenkin natuna +200kg penkki? Tohon pääsee aivan vitun pieni prosentti edes vakavista kuntosaliharrastajista, puhumattakaan jos otetaan huomioon kaikki punttijuntit. Tuohon +200kg penkkiin ei pääse lähellekkään kaikki roinaroopet edes.

En todellakaan epäile ettetkö ois tuota kahta markkaa ottanut, lähinnä jäin ihmettelemään vaan tuota kun muistan nimimerkkisi nimenomaan noista sanoista sinun suustasi mitä yllä jo mainitsin.

Tuo nyt sinänsä totta, että jos on heikko pitkillä natutreenipohjilla niin kovin vahvaa tuskin tulee millään metodeilla. Omassa kaveripiirissä toistakymmentä entistä tai nykyistä douppaajaa, ja yksikään ei tuota 200 kiloa ole penkannut. Yksi naturaali kylläkin, mutta kilpavoimailija oli. Suurin osa harrastebodaajia, joka selittää. Mut jokunen voimailijakin. Tietysti, jos puhutaan hardcore-voimailijoista tai massiivisista kilpakehonrakentajista, niin sillonhan tuo 200kg penkki ole yhtään mitään. Rivitulos. Mutta ne jätkät on geneettisesti lahjakkaammasta päästä ja muutkin metodit on eri luokkaa kuin riviharrastajilla. Jos pistää kemiaan nelinumeroisen summan kuussa vrt. kaksinumeroisen, niin hyödyssä on varmasti eroja. Tai ainahan isommasta lihasmassasta on mahdollista irrottaa enemmän voimaa. Vaikkei tuo henkilöstä toiseen pädekään, jotkut voi olla helvetin vahvoja tosi ohuessa lihassakin. Kun taas toisilta vaatii huomattavasti enempi lihasmassaa pystyäkseen lähellekään samaan.

 

[Deleted member 40111]

View: https://www.instagram.com/p/Bh7mzjjghhM/?utm_source=ig_share_sheet&igshid=ns5bzeoh0pxo


Tuossa se ylivertainen genetiikka. Ei pitäs olla epäselvää, että parempiakin lähtökohtia on 200kg raw-penkkiä lähtee rakentamaan. Luustokin on mallia hento, siis kapea ja ohuet nivelet jne. Olin salilla treenannu 2,5 vuotta tuossa, mut syömispuolihan kusi kaikkein pahiten kun paino pyöri 67-73kg kokoajan nuo vuodet. Paidalla penkkasin 120kg noissa kisoissa, mut raw-salipenkki oli jotakin 115kg luokkaa ennätys. Mutta ei sotketa offtopicilla enempää.

 

[jarska]

Tuossa se ylivertainen genetiikka. Ei pitäs olla epäselvää, että parempiakin lähtökohtia on 200kg raw-penkkiä lähtee rakentamaan. Luustokin on mallia hento, siis kapea ja ohuet nivelet jne. Olin salilla treenannu 2,5 vuotta tuossa, mut syömispuolihan kusi kaikkein pahiten kun paino pyöri 67-73kg kokoajan nuo vuodet. Paidalla penkkasin 120kg noissa kisoissa, mut raw-salipenkki oli jotakin 115kg luokkaa ennätys. Mutta ei sotketa offtopicilla enempää.

Tämä on hyvä esimerkki, että lahjakkuus ei ole yksinkertainen asia urheilussa. Olit vain aliravittu, mutta et lahjaton...
Tietysti on niitä lahjakkaampi penkaakjia, mutta ne on TODELLA harvassa...

 

[Deleted member 40111]

Jep. Mutta tuli tältä foorumilta esim. Mywor mieleen, joka ei alle 100kg ole tainnut painaa edes yläasteikäisenä. Ja muutenkin ns. luonnostaan isokokoinen kaveri. Toki sekään ei kerro voimantuottopotentiaalista tietenkään tai lahjakkuudesta yksinään. Mutta, jos on iso ja penkkaa 140kg vuoden treenaamisen jälkeen, niin lähtökohdat on hyvät voimailuun. Varsinkin jos aikoo liikutella absoluuttisesti isoja rautoja (kehonpainosta välittämättä). Se on ainakin varmaa, että paikat kestää paremmin jos oikeasti isoihin rautoihin mennään, jos on geneettisesti raamia ja nivelissä/luissa paksuutta. Lihasmassaakin on herkästi treenaamatta tuollaisilla kavereilla kilomäärällisesti sen verran, että totaalisen kynäniskan voi olla hankala ikinä sellaista treenaamallakaan saavuttaa. Toki pitkässä varressa täytyykin voimailuun olla.

 

[maltsu]

Onhan Osku hyvin nuori vielä, ja oletettavasti alottanu viel selkeesti nuorempana, ni treeni alotettu ainaki hyvissä ajoin. Verrattuna siis esim. 40-vuotiaana treenin alottavaan henkilöön.

Mulla ei lahjoja ja alotin 42-vuotiaana.

 

[Deleted member 40111]

Alright. Ymmärrät silti, et toi huomio juttu oli oikea pointti, eikä vittuilua. Täytyy silti pitäytyä kannassa, ja todeta, et ruohahalus oli vaan surkea noitten kuvien aikaan. Voimapotentiaali keskivertoa reilusti kovempi. Tähänki voi toki esittää sen argumentin, että sä vaan treenasit ''what ever it takes babe'' mentaliteetilla, ja tavis jättää lahjansa/potentiaalinsa käyttämättä. Mut en lähe tota enempää :D. Brofist/sister fister , eli good luck!



Ei se haittaa. Parempi tuo, ku ei koskaan. Kova työ voittaa talentin muutenki. Tai vähintään tasottaa asiaa reilusti.

Minä en väitä treenaavani kovaa tai kilpaile kenenkään kanssa kuka treenaa koviten tai eniten #whateverittakes!!!111!! . Ytitän treenata nykyään järkevästi ja niinkuin omalle kropalle on suotuisaa. Tietysti esimerkiksi se on harrastelijalle jonkinasteista omistautumista, että valikoin työni (kuten nyt lähden kuihtumisen ja heikkouden takia nykyisestä työstä) / kartan ruumiillista työtä kuin ruttoa, koska sen kanssa pelkkää jyrkkää alamäkeä. Toki mm. sen takia kouluttauduin sellaiseen ammattiin joka olisi aivotyöskentelyä, mutta en valitettavasti ole niihin hommiin päässyt. Vaikka olen ihan hupiharrastelija. Mitään järkeä ei monen mielestä ole, mutta haluan kääntää omat kortit loppuun asti niin kauan kun salijutut on tärkeysjärjestyksessä korkealla. Siinä pelataan tunteella eikä järjellä. Vastaavia elämäntapatreenaajia on tää foorumi pullollaan, mutta keskivertokuntoilija tai hareastelija ei ole yhtä paljon valmis uhraamaan tälle hommalle kuin minä ja moni muu. Seuraavat pari vuotta ainakin aion tehdä kaiken treenaamisen ehdoilla yleisistä elämänvalinnoista lähtien. Että saavutan entisen tason ja pääsen vielä korkeammalle.

Joku muu kehittyy kantamalla lankkuja raksalla tai siirtelemällä pöllejä metsässä. Minun genetiikalla se ei onnistu jos haluaa olla semivahva tai lihaksikas. Siksi teen niinkuin hommat itselläni toimii. Jos joku heittaa niin siitä vaan. Itselle täällä eletään ja nautitaan niistä asioista mitkä kiinnostaa.

 

[MansikkaMonni]

Omassa kaveriporukassa poijjaat nostaa semmosta 170-190% penkistä natuna. Kaikilla kehitys pysähtyny/hidastunu suurinpiirtein samoille kohille ku vertaa kehonpainoon ja pituuteen. 170cm/75kg nostaa sen 140kg, 175cm/82kg 145kg, 180cm/90kg 160kg ja jokerina läski 187cm/115kg 180kg. Otanto 5 eri henkilöstä.

kuinkakohan moni ''tavis'' penkkaa EDES tota 140kg, paino mitä tahansa?

Puhutaan kuinka harva tavis nostaa 140kg penkistä niin se ei johdu niitten lahjoista vaan siittä, että treenataan päin vittua. Väitän, että lähemmäs 75% miehistä sais lahjojen puolesta ton 140kg ylös omistautumalla asialle.

 

[Deleted member 40111]

Omassa kaveriporukassa poijjaat nostaa semmosta 170-190% penkistä natuna. Kaikilla kehitys pysähtyny/hidastunu suurinpiirtein samoille kohille ku vertaa kehonpainoon ja pituuteen. 170cm/75kg nostaa sen 140kg, 175cm/82kg 145kg, 180cm/90kg 160kg ja jokerina läski 187cm/115kg 180kg. Otanto 5 eri henkilöstä.


Puhutaan kuinka harva tavis nostaa 140kg penkistä niin se ei johdu niitten lahjoista vaan siittä, että treenataan päin vittua. Väitän, että lähemmäs 75% miehistä sais lahjojen puolesta ton 140kg ylös omistautumalla asialle.

Noi kehonpainokertoimet ei kyllä päde. Kevyet on suhteessa kehonpainoon vahvimpia ja isot kaverit absoluuttisesti. Ei Smulterkaan 2x op penkannut kisoissa rawina vaikka monin-moninkertainen maailmanmestari ja ME:kin ollut välillä. Sen takia on mm. Wilksin taulukko, joka pohjautuu tilastoihin.

 

[MansikkaMonni]

Noi kehonpainokertoimet ei kyllä päde. Kevyet on suhteessa kehonpainoon vahvimpia ja isot kaverit absoluuttisesti. Ei Smulterkaan 2x op penkannut kisoissa rawina vaikka monin-moninkertainen maailmanmestari ja ME:kin ollut välillä. Sen takia on mm. Wilksin taulukko, joka pohjautuu tilastoihin.

Siis joo ei ne 1:1 meekkää. Kevyempi penkkaa yleensä % enemmä. Sen takia sanoinki suurinpiirtein

 

[maltsu]

Omassa kaveriporukassa poijjaat nostaa semmosta 170-190% penkistä natuna. Kaikilla kehitys pysähtyny/hidastunu suurinpiirtein samoille kohille ku vertaa kehonpainoon ja pituuteen. 170cm/75kg nostaa sen 140kg, 175cm/82kg 145kg, 180cm/90kg 160kg ja jokerina läski 187cm/115kg 180kg. Otanto 5 eri henkilöstä.


Puhutaan kuinka harva tavis nostaa 140kg penkistä niin se ei johdu niitten lahjoista vaan siittä, että treenataan päin vittua. Väitän, että lähemmäs 75% miehistä sais lahjojen puolesta ton 140kg ylös omistautumalla asialle.

Sanotaanko näin että 75% sais 100kg ylös, jos tosissaan yrittäis. I'm the living proof!
Nottaettä 140kg? Laita treeniohjelma jakoon pliis. :-)

 

[jsjarvn]

Omassa tuttavapiirissä on natu joka penkkaa 220 alle kymmenen vuoden treenillä ja toinen natu, joka penkkaa alle 100 kiloa yli kymmenen treenivuoden jälkeen. Painoeroa kavereilla on 20 kiloa ton kovemman penkkaajan hyväksi (125 kg), jälkimmäisen ollessa noin 105-kiloinen.

Ensinmainittu pääsi kahteen markkaan aika älyvapaalla punnertelulla: tiukkoja 1-2 toiston sarjoja joka viikko toisessa treenissä, toisessa 4x12 lineaarisella progressiolla. Apuliikkeinä lähinnä hauiskääntöjä sikatyylillä ja vähän olankohautuksia. Kevyet viikot sillon kun flunssa iskee, ruokavalio lähinnä kebabia. 200->220 ottikin sitten aikansa ja vaati sitä treenien järkeistämistä.

Jälkimmäinen on vetäny läpi sheikot, smolovit, westsidet, perus pitkä perusvoima-lyhyt perusvoima-kakkosia ja kolmosia-maksimit ulos-setit, kehonrakennustreeniä ja vaikka mitä. On bulkannu ittensä läskiks, on vetäny ylläpitokaloreilla, on dieetannu. Frekvenssit on kokeiltu yhdestä penkkitreenistä viikossa aina viiteen penkkiin.

Tällä esimerkillä elävästä elämästä haluan yksinkertaisesti sanoa tähän väliin sen itsestäänselvyyden, että meitä on niin moneen junaan. Jos lahjoja on reilusti, niin helvetin vakuuttaviin romuihin voi päästä hyvinkin helpolla. Kolikon toisella puolella on ne tyypit, jotka ei tule koskaan punnertamaan edes sitä sataa kiloa. Molemmat esimerkkijampat on vuosien saatossa kehittyny. Lähtötasot oli vaan ihan eri maailmoista, puhumattakaan siitä ulosmitattavasta potentiaalista.

Ymmärrän kyllä @_MrSiima a. Jos vertaa itteensä kansainvälisellä tasolla erittäin kilpailukykyisiin tyyppeihin niin kyllähän siinä vieraantuu siitä tasosta, mitä yleisesti tuolla kaupallisilla saleilla perusjannut edustaa. Ällistyttävän kevyetkin miesnostajat pukkailee tommosia yli kahden rahan penkkejä terävimmässä kärjessä. Sen sijaan jokainen, joka sen 4 ja puol lättyä nostaa ihan missä tahansa kehonpainossa, on penkkiin panostavaan perus salimarkkuun verrattuna todella lahjakas.

 

[MansikkaMonni]

Sanotaanko näin että 75% sais 100kg ylös, jos tosissaan yrittäis. I'm the living proof!
Nottaettä 140kg? Laita treeniohjelma jakoon pliis. :-)

3 penkkitreeniä viikkoon. Jokatoinen treeni kevyt esim. 6x2x80%. Teet penkin ja jätät sen jälkeiset eristävät ojentajan ja rinnan heiluttelut pois (peckdeckit, dipit jne). Tarkoitus on palautua seuraavaan treeniin ei kerralla hakata paikkoja niin paskaks, että pitää odotella viikko seuraavaan penkkiin. Nostaessa lavat yhteen, selkä kaarelle ja oteleveys semmonen, että kädet on suurinpiirtein 90asteen kulmas ku tanko on noston keskivaiheilla. Voimatreeniä eli sarjapituudet 2-6. Teet sen sarjan esim.2x2,3x3,4x4,5x5 tai 6x6 niin loppuja mehuja ei enää puristeta millää pudotussarjoilla, koska silloin ei taas palauduta seuraaviin treeneihin. 1.5-2g proteiinia/painokilo, 50-100g rasvaa ja loput hiilaria.
https://exrx.net/WeightTraining/Weightlifting/RussianSquatProgramGenerator

Ei mitkään hirveen kattavat ohjeet mutta siinä ny joitain asioita mitkä ittee on auttanu. Sain ite aikoinaan 4kk 100kg mutta 160kg meni 9vuotta..Eli keskimäärin vajaa 7kg kehitystä per vuosi.
Toi mun hatusta heitetty 75% oli pieni provo mutta kyllä mää siinä pitäydyn siinä määrin, että suurelle osalle se 140kg on mahdollinen. Tarkotus ei ollu loukata ketään. Osa vaan käyttää vähäisiä lahjoja helposti tekosyynä.

 

[Deleted member 40111]

Omassa tuttavapiirissä on natu joka penkkaa 220 alle kymmenen vuoden treenillä ja toinen natu, joka penkkaa alle 100 kiloa yli kymmenen treenivuoden jälkeen. Painoeroa kavereilla on 20 kiloa ton kovemman penkkaajan hyväksi (125 kg), jälkimmäisen ollessa noin 105-kiloinen.

Ensinmainittu pääsi kahteen markkaan aika älyvapaalla punnertelulla: tiukkoja 1-2 toiston sarjoja joka viikko toisessa treenissä, toisessa 4x12 lineaarisella progressiolla. Apuliikkeinä lähinnä hauiskääntöjä sikatyylillä ja vähän olankohautuksia. Kevyet viikot sillon kun flunssa iskee, ruokavalio lähinnä kebabia. 200->220 ottikin sitten aikansa ja vaati sitä treenien järkeistämistä.

Jälkimmäinen on vetäny läpi sheikot, smolovit, westsidet, perus pitkä perusvoima-lyhyt perusvoima-kakkosia ja kolmosia-maksimit ulos-setit, kehonrakennustreeniä ja vaikka mitä. On bulkannu ittensä läskiks, on vetäny ylläpitokaloreilla, on dieetannu. Frekvenssit on kokeiltu yhdestä penkkitreenistä viikossa aina viiteen penkkiin.

Tällä esimerkillä elävästä elämästä haluan yksinkertaisesti sanoa tähän väliin sen itsestäänselvyyden, että meitä on niin moneen junaan. Jos lahjoja on reilusti, niin helvetin vakuuttaviin romuihin voi päästä hyvinkin helpolla. Kolikon toisella puolella on ne tyypit, jotka ei tule koskaan punnertamaan edes sitä sataa kiloa. Molemmat esimerkkijampat on vuosien saatossa kehittyny. Lähtötasot oli vaan ihan eri maailmoista, puhumattakaan siitä ulosmitattavasta potentiaalista.

Ymmärrän kyllä @_MrSiima a. Jos vertaa itteensä kansainvälisellä tasolla erittäin kilpailukykyisiin tyyppeihin niin kyllähän siinä vieraantuu siitä tasosta, mitä yleisesti tuolla kaupallisilla saleilla perusjannut edustaa. Ällistyttävän kevyetkin miesnostajat pukkailee tommosia yli kahden rahan penkkejä terävimmässä kärjessä. Sen sijaan jokainen, joka sen 4 ja puol lättyä nostaa ihan missä tahansa kehonpainossa, on penkkiin panostavaan perus salimarkkuun verrattuna todella lahjakas.

Joo ja itseasiassa mulla oli nuo seurakaverit varustepenkin mm-mitalisteja, mutta ihan kovia myös ns. klassisesti. Mutta ne eli perhe-elämää ja treenaili aika rennolla asenteella huomioonottaen taso millä kilpailivat. Olin toista (mun ikästä) semmosen 40kg jäljessä 20-vuotiaana. 23-vuotiaana oltiin aika tasaisia, kun samoista junnu-SE:stä aina tapeltiin. Kerkes se kyllä voittaa yleisenkin sarjan SM:t paitapenkissä. Mutta minä olin sen 3 vuotta +30kg bulkannut painoa ja en tehnyt mitään muuta kuu treenasin, söin ja lepäsin. Eli sairaalloinen pakkomielle oli kehittyä, mutta se vaati sen jos aioin kilpailla noiden lahjakkaampien tyyppien kanssa. Jos tuo seurakaveri olis elänyt pelkkää pyhää kolminaisuutta sen ajan, niin se ero olisi todennäköisesti pysynytkin kymmenissä kiloissa hänen edukseen. Sitä tarkotin, että paskempaa genetiikkaa voi kompensoida elämäntyylillä/omistautumisella urheilussa aika paljon, mutta jos se lahjakas omistautuu vastaavalla tavalla niin ero on iso aina. Siksi sen kilpailemisen lopetinkin, kun siitä oli tullut pakkomielle ja erakoitunut täysin muusta elämästä. Toki insinööriksi opiskelin silloin, mutta siihenkään en panostanut kun ns. lahjat riitti saamaan keskinkertaiset paperit hyvin vähällä ajankäytöllä.

Ja minulla ei ainakaan ole mitään intoa kilpailla, jos ei menesty tai pärjää. Sitten tyytyy vähempään tai yritettävä täysillä tietäen, että paljon lahjakkaampia on vastassa jo SM-tasolla. Yleisessä sarjassa olisin joutunut vuosia jatkamaan sitä ammattiurheilijan elämäntyyliä vaikka ihan harrasteurheilija olinkin. Nykyään tyydyn 90-95% tulostasoon vrt. mitä olisi salimunkkina otettavissa. Pääkoppakin terveempänä pysyy kun ei elämä pyöri yhden asian ympärillä. Ne viimeset 5% vaatii liikaa mitä olisin valmis hommalle omistautumaan.

 

[jsjarvn]

Sitä tarkotin, että paskempaa genetiikkaa voi kompensoida elåmäntyylillä aika paljon, mutta jos se lahjakas omistautuu vastaavalla tavalla niin ero on iso aina.

Kyllä, kliseisesti kaikki vaikuttaa kaikkeen. Itekin oon aika paskasta lähtötasosta päässy ees jonkinmoisiin voimiin ihan vaan tekemällä paljon hommia, siinä missä pari lahjakkaampaa kaveria on samoissa tuloksissa paljon vähemmällä tekemisellä.

 

[SivariKing]

Omassa kaveriporukassa poijjaat nostaa semmosta 170-190% penkistä natuna. Kaikilla kehitys pysähtyny/hidastunu suurinpiirtein samoille kohille ku vertaa kehonpainoon ja pituuteen. 170cm/75kg nostaa sen 140kg, 175cm/82kg 145kg, 180cm/90kg 160kg ja jokerina läski 187cm/115kg 180kg. Otanto 5 eri henkilöstä.


Puhutaan kuinka harva tavis nostaa 140kg penkistä niin se ei johdu niitten lahjoista vaan siittä, että treenataan päin vittua. Väitän, että lähemmäs 75% miehistä sais lahjojen puolesta ton 140kg ylös omistautumalla asialle.

Ihan uteliaisuudesta kysyn, kun penkkiä yleensä käytetään jonkinlaisena universaalina kehittymisen mittarina saliharrastuksessa, niin voisiko saman yhtälön vetää myös muihin "isoihin" liikkeisiin? Eli siis voimataso y liikkeessä x = onnistuminen punttaamisessa ( ja tietty elämässä ylipäätään ). Olen nyt huomannut jutellessani ihmisten kanssa, että tosi monella on penkki ihan helvetisti edellä muita liikkeitä. Esim. yksi vanhempi herrasmies, joka ilmeisesti nostaa joku 150kg penasta, mutta leukoja ei voi tehdä, koska elopainoa yli 90kg. Toinen pitkän treenitaustan omaava kaveri, taas on tehnyt penassa sarjaa 120 kg:lla, ja mavessa sarjapainot taas 150 kg:ssa.

Olen toki kateellinen kummallekin veteraanilla heidän penastaan, mutta tämä tuli vaan mieleen: onko todellinen syy penkin priorisoinnille saliharrastajien keskuudessa epävirallinen skaba jokaisen miespuolisen punttaajan välillä, eli THE " PALJON PENKKI ??? ".

Itse siis olen täysin paska penkkaaja ( ylläri ), nostin mavesta sarjaa 200 kg:lla, ennenkuin sain edes yhtä toistoa penkistä 100 kg:lla. Outoa kyllä, dipissä olen suht vahva, samoin leuoissa. Eli välitykset kuseee penkkiin ( seli seli ).

 

[Tom_i]

Ihan uteliaisuudesta kysyn, kun penkkiä yleensä käytetään jonkinlaisena universaalina kehittymisen mittarina saliharrastuksessa, niin voisiko saman yhtälön vetää myös muihin "isoihin" liikkeisiin? Eli siis voimataso y liikkeessä x = onnistuminen punttaamisessa ( ja tietty elämässä ylipäätään ). Olen nyt huomannut jutellessani ihmisten kanssa, että tosi monella on penkki ihan helvetisti edellä muita liikkeitä. Esim. yksi vanhempi herrasmies, joka ilmeisesti nostaa joku 150kg penasta, mutta leukoja ei voi tehdä, koska elopainoa yli 90kg. Toinen pitkän treenitaustan omaava kaveri, taas on tehnyt penassa sarjaa 120 kg:lla, ja mavessa sarjapainot taas 150 kg:ssa.

Olen toki kateellinen kummallekin veteraanilla heidän penastaan, mutta tämä tuli vaan mieleen: onko todellinen syy penkin priorisoinnille saliharrastajien keskuudessa epävirallinen skaba jokaisen miespuolisen punttaajan välillä, eli THE " PALJON PENKKI ??? ".

Itse siis olen täysin paska penkkaaja ( ylläri ), nostin mavesta sarjaa 200 kg:lla, ennenkuin sain edes yhtä toistoa penkistä 100 kg:lla. Outoa kyllä, dipissä olen suht vahva, samoin leuoissa. Eli välitykset kuseee penkkiin ( seli seli ).

Tätä myös itse mietin. Olen alusta asti treenannut jalkoja ja maastavetoa, joka ilmeisesti on aika harvinaista kun katsoo vaikka lähipiiriä. En penkkaa (vielä) 140kg, mutta esimerkiksi maasta nousee 230kg jota en usko monen 140kg:n penkkaajan vetävän, tosin tämä on vain oma havaintoni.. Kumpi siis on treenannut päin vittua, se joka penkkaa 140 ja vetää maasta 190 vai se joka penkkaa 120 ja vetää maasta 230?

 

[SivariKing]

Tätä myös itse mietin. Olen alusta asti treenannut jalkoja ja maastavetoa, joka ilmeisesti on aika harvinaista kun katsoo vaikka lähipiiriä. En penkkaa (vielä) 140kg, mutta esimerkiksi maasta nousee 230kg jota en usko monen 140kg:n penkkaajan vetävän, tosin tämä on vain oma havaintoni.. Kumpi siis on treenannut päin vittua, se joka penkkaa 140 ja vetää maasta 190 vai se joka penkkaa 120 ja vetää maasta 230?

Mustakin tuntuu, että 230kg mave on yleisesti ottaen harvinaisempi, kuin 140kg penkki. En siis väitä, että 230kg veto vaatisi välttämättä määrällisesti enemmän töitä, kuin 140kg penkki, mutta onhan se nyt vaan FAKTA, että veto on liikkeenä raskaampi ja epämukavampi, kuin penkki. Toisaalta myös ( mun mielestä ) palkitsevampi ( niin kauan, kun mestat on kunnossa ).

 

[jsjarvn]

Niin, jotkut nostaa penkistä ekalla yrityksellä useita toistoja satasella ja jotkut tekee vedossa sarjaa kahdella. Jos on hyvinkin vetäjätyyppinen kroppa, niin ei tommoseen 230 kilon vetoon tarvi tehdä välttämättä ollenkaan töitä, kuten ei luontainen punnertajakaan kauaa joudu hikoilemaan 140 kilon penkkiin.

 

[jsjarvn]

mutta onhan se nyt vaan FAKTA, että veto on liikkeenä raskaampi ja epämukavampi, kuin penkki

Kenelle on, kenelle ei. Erittäin hyvillä välityksillä veto voi olla todella leppoisaa tekemistä. Mun yks 70-kiloinen, urheilua harrastamaton kaveri penkkas ekalla yrityksellä 45 kiloa ja veti maasta 152 kiloa. Penkki oli niillä maassa asti laahaavilla orankikäsillä alusta asti todella kiusallinen näköistä katseltavaa ja ylipäätään kivuttoman ja ees jotenkin päin taloudellisen tekniikan löytäminen kesti kauan, siinä missä vetomatka oli koomisen lyhyt ja tanko liikkui alusta asti kuin kiskoilla. Vetoon sai lätkiä pariin-kolmeen kuukauteen kymmeniä kiloja lisää, siinä missä penkki oli aina todellinen murheenkryyni. Sääli, että harrastus ei kestänyt kauaa, koska toi tyyppi olis vetäny varmaan 300 kiloa ennen 140 kilon penkkiä. Ois kuriositeetti ihmeteltäväks ihan omassa tuttavapiirissä.

e: toki veto on hermostolle raskaampi liike siinä mielessä, että se kuormittaa huomattavan suurta määrää lihaksia ja vastuksetkin useimmissa tapauksissa on edes jonkin verran penkkiä suuremmat, noin typistetysti siis.