Pakkislaisten omia treenivideoita

Meta title: 💥 Pakkislaisten omia treenivideoita – foorumin rautaisimmat suoritukset yhteen megaketjuun

Meta description: Keskustelua jäsenten treenivideoista, kehityksestä, tekniikoista ja kommenteista – näytä omasi ja anna palautetta muille.


Projekti puumalle toyboy

Oon tässä viime kuukausina pohtinut vakavasti semmosta asiaa, että olisi kiva kokeilla omia rajojaan ja haastaa ittensä oikein kunnolla. Mitenköhän tämän nyt oikein muotoilisi... No, kokeillaas suoraan, kävi miten kävi. Olisiko minulla mitään mahdollisuuksia saada itseäni semmoseen kuntoon, että kehtaisin kerran elämässä astella cbb-lavalle, masters sarjaan? Ei tietenkään nyt, vaan kahden, viiden tai kymmenen kuluttua, vai unohdanko saman tien? Olkaa rehellisiä, mutta kettuilla ei kuitenkaan tarvi. Toki saa, jos se helpottaa oloa.

Olen nyt kolmisen vuotta treenannaut enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Viime aikoina taas enemmän, sillä reeni maistuu mansikalle! Välillä on tullut voimailtua ja välillä bodailtua. Pitäisi melkein valita, kumpiko se kiinnostaa enemmän ja olen kääntynyt aika voimakkaastikin bodailun suuntaan. Siinä on vaan jotain. Toki voimailukin on hauskaa, mutta liha kiinnostaa enemmän.

Treenaaminen tosiaan kiinnostaa kovasti. Samoin itsekurin harjoittelu. Siinä on petrattavaa, En ole enää mikään teini, vaan mittariin on paukahtanut jo 41 vuotta. Tämä ei kuitenkaan ole mikään este, tai edes hidaste. Päinvastoin. Reeneissä on järkeä ja nuoruuden intoilu on poissa. Voimatasot kasvavat mukavasti ja vähän lihaakin on tarttunut. Olen välttynyt loukkaantumilta, eikä oikeastaan mikään muu sotke kuviota, kuin yötyö. Se hankaloittaa asioita jonkin verran. Pituutta löytyy 187cm ja painoa 93-98kg

Mutta tämä olisi tosiaan semmonen kerran elämässä- juttu. Pitää haastaa ittensä. Jotain järkevää tekemistä. Tai no järkevää ja järkevää, se nyt on vähän miten sen ottaa. Tarkoitus EI olisi lähteä uhoamaan ja voittamaan, vaan yksinkertaisesti saada ittensä semmoseen kuntoon, että sitä kehtaisi nousta lavalle maalattuna, öljyttyna ja stringeissä pullistelemaan. Miksi? Siksi.

Aloitusvideo on nyt kuvattu ja ei kai tässä vaiheessa voi enää peruuttaakaan?! Saakeli, että jännittää. Sydän takoo ja mieli on levoton. Mä voisin jatkaa leppoisaa elämää, tai sitten laittaa kaikki peliin. Maailma on valintoja täynnä.

Mitä ajatuksia herättää? Myötähäpeää, vai kannustusta? Saataisiinko lihavasta lähihoitajasta kisakireä alfa :)


View: https://youtu.be/3tCGDLv_7k4
 
Hyvä ja positiivinen video. Pitää tosin muistaa että voihan se elämä (ja pitääkin) olla leppoisaa vaikka kehonrakennusta harrastaisikin, mikään ei tapa motivaatioa pahemmin kun hampaat irvessä paskat naamalla VITUN TOSISSAAN vääntäminen.

Onnea jatkoon ja tulen kyllä tsekkaamaan tulevatkin videot, suomen bodymaailmassa ei luultavasti koskaan tule olemaan liikaa videoiden vääntäjiä.
 
Kiitoksia. Ekat kommentit olivat mukavia, eikä tullutkaan täystyrmäystä. Kettuilijoiden aikakin vielä tulee, ja se kuuluu kuvaan. Tarkoitus on tosiaan tehdä videosarja tästä projektista ja lähestyä asioita ehkäpä hieman eri tavoin kuin on totuttu näkemään. Vähemmän itse reenien kuvaamista ja enemmän siitä mitä tunnen pääkopassani hyvinä ja heikkoina hetkinä. Jännittää, mutta nyt on toisaalta myös vapautunut olo, kun monta kuukautta päässä pyörinyt asia on vihdoin purettu pihalle. Saas nähä miten jannun käy. Kestääkö sipuli, vai luovutanko kuin luuseri. Enköhän mä tän klaaraa, nuorena sitä jaksaa painaa :rock:
 
Raid sanoi:
Mitä ajatuksia herättää? Myötähäpeää, vai kannustusta? Saataisiinko lihavasta lähihoitajasta kisakireä alfa :)
Click to expand...

Paljon tsemppejä projektiin ja respectiä siitä, että uskallat lähteä yrittämään :worship:! Minä uskon ihan täysin, että sinne lavalle menet jos motivaatio vain kantaa. On siinä tulosten saamisessa toki hommaa eikä se helpota iän myötä, mutta eipä vaadittava tasokaan mastersissa ole sitten sama kuin Mr. Olympiassa.

Jos jonkin ajatuksen evästeeksi heittäisin, josta saa olla eri mieltäkin, niin kun alkaa treenissä menemään tavoitteiden myötä iso vaihde päälle, niin kannattaa muistaa, että yleensä tässä neljänkympin korvilla ikä itsessään ei vielä rajoita treeniä eikä kehitystä olennaisesti, mutta monilla krempat, loukkaantumiset ja krooniset pikkuvammat ja niiden aiheuttamat rajoitteet treenille ovat se, mikä tekee tenää. Kun sinäkin olet kirjoitustesi perusteella vielä ehjä ja kroppa kestää treeniä, niin arvosta sitä ja muista, että kun itseään väistämättä välillä venäyttelee tai muuten teloo jumpalla, niin tässä ikähaarukassa kaikki vammat kannattaa levätä suosiolla alta pois ja jatkaa jumppaa täydellä teholla sen jälkeen eikä hammasta purren vääntää vaivoista välittämättä, koska sitten ne pitkittyvät kunnolla ja ennemmin tai myöhemmin treenit kärsivät paljon enemmän kuin siitä, että suosiolla olisi jättänyt pari liikettä hetken tauolle ajoissa.

Lavatavoitteiden osalta suosittelen myös jossain välissä, hyvissä ajoin, ottamaan kunnon välidieetin ja katsomaan, paljonko lihaa siellä varressa oikein on. Sitä on nimittäin yleensä helvetisti vähemmän kuin arvelisi sadan kilon kunnossa, jossa kropassa näyttäisi olevan jo jonkinlaista muhkuraa siellä rasvakerroksen alla. Arvaa mistä tiedän... Tämä siis vain siksi, että tulee otettua sellainen reality check ajoissa, tarvittaessa kasvatettua sitä pihviä lisää ja suunniteltua lavalle lähdön ajoitus oikein eikä liian optimistisesti ajateltua jossain välissä, että "nyt vain ekaa kertaa kunnon dieetti ja sitten kisaamaan", koska siinä voi tulla yllätyksiä.
 
Tsemppiä täältäkin ja uskon, ettei todellakaan ole mahdoton tavoite. Osaavan valmentajan avulla säästyy varmasti paljolta "trial and error" -tyyppiseltä puuhastelulta. Sivukommenttina täytyy sanoa, että todella miellyttävä ulosanti sulla tossa videolla. Kiva katsella ja kuunnella.
 
Kiitoksia tsempeistä ja ajatuksistasi!

Jostain kumman syystä, mulla ei mikää muu ole hajalla, kuin pää joskus. Se on kyllä ihme, etten ole itteäni rikkonut. Esim kyykyssä, penkissä ja mavessa nousen aika nopsaan työsarjoihin. Pidän silti aina kaikki liikkeeni puhtaana, enkä ryskää, riehu ja egoile.

Välidietti on todellakin tarkoitus tehdä ja tiedän, ettei jäljelle jää kuin sellainen suunnistajan näköinen hippi:D Mutta jo olis aikakin saada sulateltua tuo pötsi pois, fiduttaa niin katellakin sitä. Mennään nyt ainakin sinne asti bulkilla, että se maaginen 200 nousee sieltä maasta ja mietitään sitten mitä tehdään.
 
Tuo pituus on kyllä vähän sopimaton lajiin. Toki voihan sinne lavalle mennä, mutta menestyminen ja estetiikka sitten asia erikseen. Jos on täydellinen lihasmalli ja anatominen rakenne, niin sillä kyllä saa anteeksi jonkin verran. Mut tämän aikakauden bodauksessa tai cbb:ssä ei kyllä SM-tasolla ole yli 185cm hyvin menestyneitä kavereita kuin Utti. Ja Utti on todella kookas kaveri naturaaliksi.

Mutta tässä tullaan siihen, että onko se kirkkain tavoite se hyvä kisakunto ja kilpailukokemus. Vai hienon fysiikan saavuttaminen bodymielessä, jota tuo vaikeuttaa helvetisti. CBB:ssä tosin nuo pituusluokat tasaavat puntteja, mutta sielläkin olisit melkein 10cm pidempi kuin sarjan lyhkäsimmät.
 
_MrSiima sanoi:
Tuo pituus on kyllä vähän sopimaton lajiin. Toki voihan sinne lavalle mennä, mutta menestyminen ja estetiikka sitten asia erikseen. Jos on täydellinen lihasmalli ja anatominen rakenne, niin sillä kyllä saa anteeksi jonkin verran. Mut tämän aikakauden bodauksessa tai cbb:ssä ei kyllä SM-tasolla ole yli 185cm hyvin menestyneitä kavereita kuin Utti. Ja Utti on todella kookas kaveri naturaaliksi.

Mutta tässä tullaan siihen, että onko se kirkkain tavoite se hyvä kisakunto ja kilpailukokemus. Vai hienon fysiikan saavuttaminen bodymielessä, jota tuo vaikeuttaa helvetisti. CBB:ssä tosin nuo pituusluokat tasaavat puntteja, mutta sielläkin olisit melkein 10cm pidempi kuin sarjan lyhkäsimmät.
Click to expand...
Tuo on totta. 187cm on liian pitkä tähän hommaan, mutta sille kun en mitään voi, niin sen kanssa mennään. Ja kuten sanoin, en uhoa mitään, en usko että edes menestyisin, mutta se ei olekaan tässä se pointti, vaan se, että haluan kokeilla voiko tavallinen 41v tyyppi saada itsensä sellaiseen kuntoon ILMAN LÄÄKEAINEITA, että kehtaa nousta kerran elämässä lavalle. Saada itsensä kisakireeksi toyboyksi, se olis temppu se.
 
^ Vahva
Raid sanoi:
Tuo on totta. 187cm on liian pitkä tähän hommaan, mutta sille kun en mitään voi, niin sen kanssa mennään. Ja kuten sanoin, en uhoa mitään, en usko että edes menestyisin, mutta se ei olekaan tässä se pointti, vaan se, että haluan kokeilla voiko tavallinen 41v tyyppi saada itsensä sellaiseen kuntoon ILMAN LÄÄKEAINEITA, että kehtaa nousta kerran elämässä lavalle. Saada itsensä kisakireeksi toyboyksi, se olis temppu se.
Click to expand...
Itsekkin pyöristettynä 188cm pitkä ja ei todellakaan kannata ajatella sitä kyllä esteenä. Huonoin asia mitä voit nyt tehdä on asettaa itsellesi liikaa rajoitteita siitä kuinka pitkälle voit mennä eli mielummin tähtäät vaikka tähtiin ja pääset sitten "vain" kuuhun asti sen sijaan että asettaisit tavoitteet puun korkeudelle ja et pääsisi edes tämän latvaan asti. Näin ainakin mun ajatusmaailma toimii ja heti kun olin poistanut omat rajoitukseni pään sisältä siitä mikä on mulle mahdollista on tuloksia tullut ihan eri tahdilla.
 
Raid sanoi:
Projekti puumalle toyboy


Mitä ajatuksia herättää? Myötähäpeää, vai kannustusta? Saataisiinko lihavasta lähihoitajasta kisakireä alfa :)


View: https://youtu.be/3tCGDLv_7k4
Click to expand...



Hyvä video! Tsemppiä! Samoja tuntemuksia, että voisko sitä joskus asettaa tuollasen päämäärän myös itselle.
Fittfarmin all out valmennuksessa itse mukana tällä hetkellä ja tuota kautta voisit varmaan saada apua tuohon projektiin. ( enkä saa mitään tästä mainostuksesta, mutta pakko mainita)
 
Raid sanoi:
Projekti puumalle toyboy

Oon tässä viime kuukausina pohtinut vakavasti semmosta asiaa, että olisi kiva kokeilla omia rajojaan ja haastaa ittensä oikein kunnolla. Mitenköhän tämän nyt oikein muotoilisi... No, kokeillaas suoraan, kävi miten kävi. Olisiko minulla mitään mahdollisuuksia saada itseäni semmoseen kuntoon, että kehtaisin kerran elämässä astella cbb-lavalle, masters sarjaan? Ei tietenkään nyt, vaan kahden, viiden tai kymmenen kuluttua, vai unohdanko saman tien? Olkaa rehellisiä, mutta kettuilla ei kuitenkaan tarvi. Toki saa, jos se helpottaa oloa.

Olen nyt kolmisen vuotta treenannaut enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Viime aikoina taas enemmän, sillä reeni maistuu mansikalle! Välillä on tullut voimailtua ja välillä bodailtua. Pitäisi melkein valita, kumpiko se kiinnostaa enemmän ja olen kääntynyt aika voimakkaastikin bodailun suuntaan. Siinä on vaan jotain. Toki voimailukin on hauskaa, mutta liha kiinnostaa enemmän.

Treenaaminen tosiaan kiinnostaa kovasti. Samoin itsekurin harjoittelu. Siinä on petrattavaa, En ole enää mikään teini, vaan mittariin on paukahtanut jo 41 vuotta. Tämä ei kuitenkaan ole mikään este, tai edes hidaste. Päinvastoin. Reeneissä on järkeä ja nuoruuden intoilu on poissa. Voimatasot kasvavat mukavasti ja vähän lihaakin on tarttunut. Olen välttynyt loukkaantumilta, eikä oikeastaan mikään muu sotke kuviota, kuin yötyö. Se hankaloittaa asioita jonkin verran. Pituutta löytyy 187cm ja painoa 93-98kg

Mutta tämä olisi tosiaan semmonen kerran elämässä- juttu. Pitää haastaa ittensä. Jotain järkevää tekemistä. Tai no järkevää ja järkevää, se nyt on vähän miten sen ottaa. Tarkoitus EI olisi lähteä uhoamaan ja voittamaan, vaan yksinkertaisesti saada ittensä semmoseen kuntoon, että sitä kehtaisi nousta lavalle maalattuna, öljyttyna ja stringeissä pullistelemaan. Miksi? Siksi.

Aloitusvideo on nyt kuvattu ja ei kai tässä vaiheessa voi enää peruuttaakaan?! Saakeli, että jännittää. Sydän takoo ja mieli on levoton. Mä voisin jatkaa leppoisaa elämää, tai sitten laittaa kaikki peliin. Maailma on valintoja täynnä.

Mitä ajatuksia herättää? Myötähäpeää, vai kannustusta? Saataisiinko lihavasta lähihoitajasta kisakireä alfa :)
View: https://youtu.be/3tCGDLv_7k4
Click to expand...
Anna mennä vaan kohti tavoitteitasi! Kyllä natuna voi päästä todella kireäksi, tälläkin palstalla on useita esimerkkejä siitä kisalavoja myöten. En tiedä miten ikä vaikuttaa rasvanpolttoon, kun ihan säikeille mennään, mutta turha tuollaistakaan on liikaa lähteä miettimään. Käsittääkseni sinullekin suurin voitto salilla treenaamisesta tulee elämänlaadun parantumisena. Toisin sanoen tuosta syntyy mukavan positiivinen oravanpyörä, josta kannattaa tietysti pitää kiinni. :)
 
Kiitoksia ihan hirveästi kaikille! Aivan meinaa herkistää. Sitä kun ei ihan joka päivä tapahdu positiivisia asioita. Kyllä tuli hyvä fiilis ja motivoi! Motivoi jopa niin paljon, että kävin äsken puntilla :) Tässä on nyt vaan semmonen juttu, että pakkohan tätä nyt on ruveta työstämään, kun siihen malliin on tullut tsemppausta. Äitimuorikin oli bonganut videon tubesta ja soitteli hädissään: Älä ny sitte vaa rehki liian kovaa. En en äiti...

Tuosta valmennusasiasta. Kokeilen mennä nyt omin avuin, niin pitkälle/kauan kun järkevältä tuntuu ja kehitystä tulee. Valmentajan palkkaaminen ei ole ihan ilmaista, ja lähihoitajan palkka menee suoraan Minimanin ja Lidl:n punaisiin lappuihin, sekä bensaan, laskuihin, juu nou.

Mutta on tästä komiaa jatkaa, voi Herraisä sentään mitä fiilikset!
 
Back
Ylös Bottom