Mä yritän vältellä kropan tottumista vaihtelemalla vahvasti kokoajan painoja ja sarjapituuksia. Sitten kerran vuoteen reippaan viikon pituinen totaalitauko. Muuten tykkään vain vedellä täysiä kun siitä tykkään.
Ja tässäkin peräänkuuluttaisin sitä, että mietittäis joskus mikä on riittävästi ja mikä on pelkkää 'overkilliä'.
Mitä tällä tarkoitan on se, että mietittäis asiaa jälleen kerran pitkällä tähtäimellä, eikä sillä 'mindsetillä', että kuinka paljon pystyn "tuhoamaan" lihasta tässä yhdessä treenissä, koska edelleen kyseessä on maratooni ei sprintti jne...
Toisin sanoen, eritoten kun puhutaan natutreenaajasta, se kuinka paljon lihaskasvua pystytään stimuloimaan yhdessä treenissä, on rajallinen. Se, että tehdään esim. 5 sarjaa enemmän kuin viime kerralla ei todellakaan tarkoita 5x enemmän lihaskasvua.
Joten, sanotaan, että olet viime kerralla tehnyt jalkakyykkyä 3 sarjaa ja 5 toistoa, niin sen sijaan, että seuraavalla kerralla tekisit esim. 3 sarjaa ja 6 toistoa päätätkin höystää joka sarjaa tuon lisäksi pakkotoistoilla ja viimeiseen sarjaan vaikka vielä triplapudotusta ja ties mitä, on itse asiassa typerää. Typerää lihaskasvua ajatellen ja typerää mahdollisesti myös harjoittelun pitkän ajan nousujohteisuutta silmällä pitäen. Tämä siksi, että periaatteessa vähempikin olisi riittänyt homeostaasin ja uuden lihaskasvun stimuloimiseksi, josta päästäiskin sujuvasti seuraavaan aiheeseen eli "finding the minimum effective dosage", mutta se unohdettakoon tältä erää.
Tämä tietysti on monen kovempaa treenaavan silmissä pelkkää löysäilyä, mutta ymmärtääkseni ihan kelpo "metodi" tämäkin, niin tieteen kuin käytännönkin puolesta. Juhot tai joku muu expertti korjatkoon, jos hourailen omiani
