Erittäin hyvä kysymys. En oikeastaan osaa sanoa. Joskus olen lukenut Raamattua enemmänkin, siellähän on niitä suosituksia eri tilanteisiin (kun pelottaa, kun on surullinen jne) mutta ne on kyllä jääneet. Ehkä mä olen jonkun mielestä ns. "huono uskovainen", kun en jaksa lukea sitä, enkä lainaile tekstejä sieltä. Ehkä mä olen tullut niin allergiseksi sille suomalaiselle uskonmentaliteetille, jossa uskonto ja Jumala on niin helvetin tuomitsevainen ja uskonto on raskas ja vaikea asia. Yhdistän siis usein Raamatun jakeiden lainaamisen ikään kuin paatokseksi. Lisäksi ärsyynnyn IHMISTEN suorittamasta tuomitsemisesta, siis että joku ihminen tulee mulle kertomaan että koska mulla on meikkiä, korvikset, tatuointeja ja koska juon joskus alkoholia niin joudun helvettiin. Käsittämättömän ahdistavaa paskaa.
Itse kun koen uskon sellaisena iloisena ja rauhoittavana asiana. Että en ole oikeasti koskaan yksin ja minä kelpaan tällaisenaan. Mun maailmankatsomus on myös pitkälti sellainen, että jokainen saa uskoa tai olla uskomatta, eikä se tee siitä ihmisestä huonompaa tai parempaa. Ymmärrän täysin niitä, jotka eivät usko. En tuputa kellekään enkä pidä siitä että mulle tuputetaan mitään. Koen olevani aika suvaitsevainen, enk pelkästään uskon kautta vaan hyvin pitkälti muuten.
En tiedä vastasinko nyt kysymykseesi ollenkaan, toivottavasti.