Minun käsitys on, että maailma yksinkertaisesti on sellainen kuin se on, ilman mitään syytä. Se vain on. Luultavasti niiden periaatteiden taustalla, joiden mukaan nykyisin ajattelemme maailman toimivan, on olemassa jotkin yksinkertaisemmat, enemmän selittävät periaatteet. Mutta jossain vaiheessa tuon ketjun on katkettava. Ei voi olla sellaista "alkusyytä", joka selittäisi kaiken kaikesta olettamatta mistään mitään. Sellainen ei ole loogisesti mahdollista. Pohjimmaista syystä sille, miksi maailma on sellainen kuin se on, ei siis mielestäni voi olla.
Mutta tämä on ihan ok. Asioiden tarkoitus on meidän ihmisten niihin kiinnittämä ominaisuus. Luonnon objekteilla ei itsellään, ilman ihmisiä, ole mitään tarkoitusta. Ne vain ovat. Me ihmiset annamme asioille merkityksiä ja tarkoituksia. Tätä kautta me olemme vapaita itse myös määrittelemään, mikä on elämän ja olemassaolon tarkoitus. Vastaus tähän kysymykseen ei siis ole mikään luonnossa vallitseva fakta, vaan se on jokaisen ihmisen itse päätettävissä tai keskenään sovittavissa.
Olipa mukavan harmoninen lausunto. Suorastaan viisas, etten sanoisi
Toisaalta elämän ja olemassaolon tarkoitus jää silti määrittelemättä, mutta ehkä se ei ole tarpeellistakaan. Liekö tuo päämääräajattelu jo niin syvällä ihmisessä, että sille kaikelle vain pitää saada jokin tarkoitus ja syy. Pitäisi aina tietää mihin on menossa ja miten, ja vaikka asiasta on omakin näkemys, näkemyksen toteuttaminen on vallitseva kulttuurinen konteksti huomioon ottaen hieman pelottava ajatus. Ehkä..
Onko ihmisen sitten tarpeellista selvittää tämänkaltaisia asioita itselleen? Ketjun kristinuskon äänenkannattajakin lienee yhtä mieltä siitä, että olisi ainakin hyvä, jos ihmiset pysähtyisivät ajattelemaan, miksi heillä ylipäätään on periaatteita, sen sijaan, että vain seuraisivat laumaa ja ajattelisivat ja toimisivat niin kuin aina ennenkin - vain sillä perusteella, että niin on aina tehty.
Dopey sanoi:
Ihminen nousi valtalajiksi tällä pallolla nimenomaan tämän tiedontavoittelun ja oman elinympäristön jatkuvan kehittämisen takia. Eli siis jossain Pohjois-Afrikassa syntyi jatkuvasti älykkäämpien olioiden ketjun päätteeksi ihminen, joka osasi ratkoa ongelmia, ja joka pystyi tämän ansiosta dominoimaan elinympäristöään. Näinollen sellaisella ihmisen geeniperimällä, josta tämä ominaisuus löytyi, oli ylivertainen todennäköisyys kopioida itseään eteenpäin. Jos näitä geenejä ajatellaan elollisina olentoina, niin ne ovat edelleen elossa, meissä kaikissa.
Kuten sigustasikin voi päätellä, olet tutustunut Dawkinsiin. Itse olen vain pintapuolisesti tarkastellut internetistä hänen töitään, ja vaikuttaa kyllä mielenkiintoiselta. Toisaalta on kovin harmi, että noinkin lahjakas ja älykäs mies on käyttänyt aikaansa niinkin turhaan asiaan, kuin kreationistien kanssa kinaamiseen. Luulisi evoluutiobiologin antavan evoluution tehdä työtään.. No, oli miten oli, en vain oikein näe evoluutioteorian vahvistelua tarpeellisena. Ymmärrän toki, jos valistuksellisena yksityiskohtana haluaa tästä muistuttaa, mutta todellisuuden luonteesta tai muusta "täysin teoreettisesta" käsitteestä keskusteltaessa täytyy tietyt lähtöarvot huomioida annettuna. Evoluutio kuuluu mielestäni niihin.
Saatan hieman ylitulkita kommenttiasi, mutta tarkoitatko, että geenit olisivat tietyssä mielessä omanlaisensa elämänmuoto? Mitä ne hyötyvät ihmisen ylivallasta? Selfish Gene on pitkään ollut lukulistalla, mutta nyt vasta alkoikin kiinnostaa!
