Hilton.
Dokumenttielokuva itähelsinkiläisistä Nuorisosäätiön vuokratalossa asuvista syrjäytyneistä nuorista, joilla on taustalla päihde- ja mielenterveysongelmia.
Melko hidastempoinen ja mitäänsanomaton elokuva. Dokumenttielokuva, joka oli todenperäinen ongelmien osalta, mutta samalla jotenkin epätodellinen, koska kohtauksissa oli osittain sellaista tekemällä tehtyä "näyttelemisen" makua, jotta elokuvaan olisi saatu dramatiikan tuntua lisää.
Vaikka monella oli taustalla surullisia lapsuusmuistoja ja kohtaloita, alkoi elokuvassa esiintyvien henkilöiden välinpitämättömyys ja flegmaattisuus välistä ärsyttämään. Tuntuu, että itse ei osata ja haluta ottaa vastuuta mistään. "Vittu" kun muut tekevät niin ja näin - "vittu" kun muut eivät ole tehneet niin tai näin - "vittu sitä ja "vittu" tätä.
Ja vaikka heille annettaisiin mahdollisuuksia, niin niitä ei käytetä tai ne mokataan. Valitetaan ettei ole töitä eikä rahaa, mutta samaan aikaan työnteko ei kiinnosta, otetaan pikavippiä tai käytetään vuokrarahoja, jotta päästään dokaamaan ja siinä ohessa revitään postilaatikosta tipahtaneet laskut. Ja hui-hai, sinne meni luottotiedot.
En myöskään oikein tiedä, kuinka pitkälle asioita ja ihmisiä pitää yrittää ymmärtää? On vähän vaikeaa ymmärtää, että sossu maksaa odotusajan joogat äidille, joka vetää koko raskausajan röökiä. Näytti vähän siltä, että elokuvan päähenkilöt saattavat jatkaa surullista kierrettä lahjoittamalla omille lapsilleen samanlaisen lapsuuden ja ongelmat, kuin mitä heillä itsellään on ollut.
Positiivista oli se, että nuoret itse havahtuivat välistä tajuamaan sen, että ehkä tässä ollaan syrjäytymässä ja että muunlaista elämääkin on olemassa.
http://www.finnkino.fi/Event/299565/
