Elokuva-arvostelut!

3 kpl M-Nutrition MANIA!

LAADUKAS PWO

-40%
Django Unchained.


Kipeää ja mustaa huumoria sekä raakaa meininkiä sisältävä elokuva, joka upposi allekirjoittaneeseen täysillä ja joka naurattaa vieläkin. Elokuvasta erottuu voimakkaasti Tarantinon kädenjälki, joka toistuu hänen elokuvissaan kerrasta toiseen. Joidenkin mielestä siinä määrin liikaa, että voidaan pohtia sitä, että olisiko tyyliä aihetta muuttaa välillä? Tämän elokuvan osalta olen sitä mieltä, että onneksi ei.

Leffan juoni oli vaikuttaa tavanomaiselta ja lopputuloksen arvaa etukäteen, mutta silti se piti pieniä yllätyksiä sisällään. Saksalaissyntyinen palkkionmetsästäjä etsii käsiinsä mustaihoisen Django-nimisen orjan, jota hän tarvitsee työtehtäväänsä varten. Palkkioksi hän lupaa Djangolle vapauden sekä auttaa tätä löytämään vaimonsa.

Kaikessa raakuudessaan elokuva oli myös "kauniisti" kuvattu, jos sitä sanaa nyt voi käyttää tämän elokuvan yhteydessä. Elokuvan musiikki oli erinomaista ja sopi elokuvaan. Niin hyvää, että taidan ostaa soundtrackin itselleni. Näyttelijäsuoritukset olivat myös hyviä. Varsinkin Leonardo DiCaprio onnistuu suorituksessaan sen verran hyvin, että tunnen häntä kohtaan vastenmielisyyttä vieläkin.

Jos elokuvasta haluaa etsiä jotain syvällisempää, niin se pisti ajattelemaan ja kauhistelemaan sitä kaikkea ihmisarvoa alentavaa kohtelua sekä julmaa kiduttamista mustat ovat joutuneet orjuudessa kokemaan. Samaan aikaan tyydytystä sai siitä, kuinka elokuva piti näitä ihmisarvoa riistäviä ja mustia kiduttavia länkkäreitä pilkkanaan.

Elokuvassa käytettiin paljon mustaihoisia solvaavia sanoja ja nimittelyjä, mutta se kuului elokuvan luonteeseen eikä siksi häirinnyt. En jaksa uskoa, että se häiritsi myöskään niitä kymmeniä mustaihoisia katsojia, jotka olivat elokuvaa katsomassa. Uskon, että heille elokuvan päähenkilö Django on huippuluokan toimintasankari.

Negatiivista elokuvassa oli sen liian pitkä kesto. Joidenkin kohtauksien olisi toivonut etenevän nopeammin. Siitäkin huolimatta, että elokuvaa oli muuten kaikin puolin kiehtovaa katsoa ja se tempasi mukaansa.

Pidän elokuvaa ehkä Tarantinon parhaimpana ja uskon, että moni muukin piti. Ainakin elokuvan lopputekstien aikana kuultujen aplodien perusteella (Tennispalatsin 703-paikkainen sali nro 1 oli täynnä).

Arvosana: Neljä ja puoli tähteä viidestä.

http://www.finnkino.fi/Event/299425/?dt=07.02.2013
 
The Usual Suspects
Edelleen kova leffa, jaksaa pitää otteessaan vaikka lopputwistin tietää. Ei mitään elämää suurempaa elokuvaa, mutta viihdyttävää. Miten tää ees vois olla huono kun leffassa on Kevin Spacey?
:5::3: 8/10

Lost in Translation
Taisin katsoa tän edellisen kerran elokuvateatterissa sen ilmestyessä, eli vissiin vuonna 2003. Oikeastaan ainoa asia minkä elokuvasta muistin oli elokuvan ensiminuuteilla valkokankaan peittänyt Scarlett Johanssonin hanuri ja ihan hyvältä se näytti vielä oman TV:nkin kautta katsottuna. Elokuva oli hauska eikä mennyt liian siirappiseksi, kuten jenkkileffoilla monesti on tapana.
:5::2: 7/10

Carriers
Kaksi veljestä ja näiden emännät pakenevat tautiepidemiaa, joka on pistänyt suurimman osan ihmisistä kylmäksi ja etenee hyvää vauhtia. Idea ei sinänsä ole kovin uusi ja aika paljon elokuva jätti avoimia kysymyksiä jättämällä selvittämättä oikeastaan mitään. Näyttelijät olivat kohtalaisen paskoja ja hahmot jäivät melko ontoksi. Toisaalta pituutta taisi olla vaivaiset 80min joten hyvin tuo jaksoi sen aikaa viihdyttää.
:4::0: 4/10
 
Zero Dark Thirty
http://www.imdb.com/title/tt1790885/

Vaikka olisin toivonut roolihahmojen hieman syvempää avaamista ja pikkuisen vähemmän pomppivaa juonenkuljetusta, niin hyvin piti terroristijahti otteessaan. Eleetöntä ja tyylikästä kerrontaa. :4:





..kameraa ois kyllä voinu heilutella pikkasen vähemmän, vaikka miten dokutyylillä kuvattaisiinkin :)
 
Django Unchained :4:

Oli kyllä hyvä leffa. Ensimmäinen Tarantinon leffa josta todella pidin. Ehkä aavistuksen oli kumminkin pituutta liikaa, ja muutama höpsö kohtaus oli mukaan lipsahtanut. IMDB:n arvio on tällä hetkellä kyllä aika yläkanttiin (8.7). Jos tuon olisi joku muu ohjannut, niin varmaankin jossain 7.9 tietämillä pyörisi arvosana.

Erityismaininta Christoph Waltzille. Kerrassaan mahtava näyttelijä. Paljon parempi roolisuoritus, kuin Kunniattomat paskiaiset elokuvassa, vaikka siinäkin suoritus oli mahtava.

Olen hyvien elokuvien ystävä. Suositteletko tätä minulle?
 
Hitchcock.

Elokuva ylipainoisesta, epävarmasta, aavistuksen turhamaisesta ja herkkänahkaisesta tirkistelevästä miehestä, joka on ehkä yksi maailman kuuluisimpia ohjaajia. Miehestä, jonka vaimolla Almalla oli merkittävä rooli hiljaisena taustavaikuttajana, joka tuki elokuva-alan ammattilaisena miehensä uraa sekä pönkitti tämän itsetuntoa.

Elokuvassa ei käsitellä Alfred Hitchcockin elämänkaarta, vaan siinä keskitytään aikaan, jolloin hän teki elokuvan Psyko. Tästä syystä elokuvan antama henkilökuva blondeista pitävänä "mestariohjaajasta" jää melko suppeaksi. On vaikeaa ottaa kantaa siihen, kuinka todenpitävä elokuvan juoni on ja onko tulkinta "mestariohjaajasta" oikeanlainen.

Anthony Hopkins ja Helen Mirren tekevät hyvät roolisuoritukset, joista Mirren esiintyy mielestäni enemmän edukseen.

Ihan katsottava kolmen tähden arvoinen elokuva.

http://www.finnkino.fi/Event/299462/
 
Niin kai olit tietoinen, että Tarantino on tehnyt useammassa ohjaamassaan/käsikirjoittamassaan/tuottamassaan elokuvassaan cameo-roolin?

taitaa olla kaikissa omissa filmeissä myös näytellyt enempi tai vähempi. paskiasissakin oli taisi olla ihan pikkurooli natsina
 
taitaa olla kaikissa omissa filmeissä myös näytellyt enempi tai vähempi. paskiasissakin oli taisi olla ihan pikkurooli natsina

Joo, tätä tarkoitin. Tuo cameo-rooli oli vähän väärin sanottu, koska sillä ilmeisesti tarkoitetaan roolia, jossa ohjaaja esiintyy omana itsenään ja Tarantino on mielestäni aina ollut jokin hahmo.
 
Premium Rush :3:

New Yorkissa fillaroiva pyörälähetti saa kuskattavaksi kirjekuoren ja saa peräänsä oudon pukumiehen joka kovasti haluaa kyseisen lärpäkkeen. Tässä leffassa pyörälähetit ovat kaupungin cooleinta porukkaa ja vetelevät sillä tyylillä keskellä liikennettä että olisivat kuolleet noin kahdessa tunnissa oikeasti :D

Kansien perusteella tämä näyttää kovalta äksöniltä kun sloganikin on "ride like hell", mutta loppupeleissä leffa ei ole erityisen ärhäkkä, enemmän semmoinen perinteinen teiniäksöni missä o vähän äksöniä ja vähän rakkausjuttuja sekä muutamia pyörästuntteja siellä täällä kanssa. Pääosissa Joseph Gordon Levitt joka vetää ihan asiallisen suorituksen. Miinusta että pari kertaa leffa hyppää varoittamatta aikaisempaan/myöhempään hetkeen ko. päivänä. Ihan katottava pätkä, jos tykkää fillareista ni varsinki, voi myös pyöräilevälle tyttökaverille näyttää kun loppukin o ihan onnellinen.
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
EL GRINGO :4: 1/2

20339615.jpg


Modernin verinen western!

Aivan mahtava leffa! Quentin Tarantinon kaverin Eduardo Rodriguez ohjaama elokuva! Näyttävä ja leikkaukset osuvat kuin nyrkki silmään! Tässä on sitä jotain omaa tunnelmaansa kuten muissakin Rodriquezin leffoissa. Tarvittavaa säröä joka hyvien näyttelijäsuoristusten avittamana luo oman tunnelmansa tällekkin tarinalle!

El Gringo (Scott Adkins) saapuu rahakassi kainalossaan verisen välikohtauksen jälkeen El Fronterasin pieneen Meksikolaiseen kaupunkiin, jota hallitsee mätä seriffi (Erando Gonzales) La M13 jengeineen. Kaupunki ei osoittaudu kovinkaan vieraanvaraiseksi uutta turistia kohtaan. Kiinnostus kuitenkin kasvaa, kun kaupungin väelle selviää kassin sisältö. Kohta Gringon perässä juokseekin jengien lisäksi myös huumeviraston agentti West (Christian Slater), sekä paikallinen verevä Senorita Anna (Yvette Yates).

Elokuvan suora ja rento huumorin ripaus takaa sen, että elokuvan seurassa viihtyy vakavampikin katsoja. Hahmojen yksinkertaisuudelle kaikessa korniudessaan on vain helppo hymyillä.
Kerronta koostuu hajanaisista takautumista siivitettynä nykyiseen hetkeen. Tarinan kulku jättää aina jotain pientä miettimisen varaan ja ei heti paljasta kaikkea. Erilaiset kuvatekstit kuvaustyylit tuovat nostalgiaa esiin sopivasti, mutta modernit toimintakohtaukset ruokkivat taas puolestaan nykytekniikan päälle ymmärtäviä katsojia.

Toiminta on suuri osa elokuvaa, vaikka sitäkään ei ole liikaa. Yksi erittäin tyylikäs toimintakohtaus elokuvan puolenvälin paikkeilla tulee kuin pyynnöstä, eikä jätä ketään kylmäksi. Varsinkin kuin kohtauksia tahdittaa huvittava western-tyylinen sävellys. Nautintoa korostaa se fakta, että Adkins vetää kaikki stuntit täysin itse.

Tämä oli ainakin tällähetkellä viihdyttävin toimintaelokuva mitä on tullut katsottua!



images
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Metal: A Headbanger's Journey :4:

Dokumentti, jossa antropologi ja metallifani Sam Dunn selvittää mitä metalli on ja miksi sitä on vaikea ymmärtää. Elokuvassa haastatellaan sekä tutkijoita, faneja että artisteja. Haastateltavia ovat muun muassa Dio, Corey Taylor, Rob Zombie, Alice Cooper ja Bruce Dickinson. Aiheina ovat muun muassa sukupuoliroolit, sensuuri, satanismi ja fanikulttuuri.



Global Metal :4:

Sam Dunnin jatko-osa edelliseen. Tällä kertaa elokuvassa tutkitaan, kuinka metallimusiikki on globalisoitunut. Elokuvassa käsitellään asioita, joita itse en ole ikinä tullut ajatelleeksi, kuten sitä, että metallimusiikki on joissain maissa uskonnon/lain vastaista. Haastateltavia ovat muun muassa Sepultura, Metallica, Lamb of god ja Scorpions.



Katsoin leffat sillä asenteella, että niiden on oltava paskoja. Eihän kukaan voi tehdä metallimusiikista katsottavaa dokumenttielokuvaa! Onneksi yllätyin. Positiivisesti. Molempia katsoi enemmän kuin mielellään. Hyvää musiikkia, hyviä haastatteluja ja hyviä teemoja. En suosittele elokuvia niille, jotka eivät kuuntele kyseistä musiikkigenreä. Yksi tähti pois siitä, että olisin katsonut tavaraa mielelläni paljon enemmän.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Silver linings Playbook (Unelmien pelikirja) 2012 http://www.imdb.com/title/tt1045658/ :4:



Romanttiseksi komediaksi tituleerattu elokuva, jota ei kyllä voi oikeastan ihan suoraan siihen muottiin laittaa.

En osannut oikein odottaa mitään leffalta ennekuin menin sitä katsomaan. Elokuvaa on ylistetty paljon, sen on sanottu olevan vuoden hauskin ja koskettavin elokuva. Elokuvan kaikki päänäyttelijät ovat ehdolla oscar voittajiksi, eikä suotta.

En ole aikaisemmin juuri pitänyt Bradley Cooperin näyttelemistä mitenkään erikoisena (hangover 1&2) mutta hän loistaa tässä elokuvassa esittäessään kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivää miestä, joka joutuu mielisairaalaan yllätettyään vaimonsa vieraan miehen kanssa. Jennifer Lawrencen suoritusta ei myöskään voi vähätellä (22 vuotiaalle jo toinen Oscar ehdokkuus, ensimmäin Winters Bonesista, joka on myös mainio elokuva) hänen esittäessään miehensä menettänyttä ongelmaista naista, joka auttaa Cooperin roolihahmoa saamaan vaimonsa takaisin. Robert De Niro sekä Jackie Weaver sivuosissa Cooperin vanhempina kruunaavaat kokonaisuuden.

Harvemmin on elokuvaa katsoessa unohtanut täysin että on katsomassa elokuvaa, vaan oikeasti tuntui että "elää" mukana. Kelloa oli kyllä pakko katsoa kesken leffan, mutta vain siksi, että piti tarkistaa että toivottavasti tämä ei vielä lopu.

Vaikka leffa ei ole mikään "Ace Ventura -Pet detective" on se silti hauska. Tosin välillä tuntui, että kaikki muut olivat hiljaa, ja vain minä nauroin joillekkin tilanteille. Elokuva ei yritä olla hakemalla hauska, vaan koomisuus kumpuaa esiin vakavissa tilanteissa. Elokuvan ohjaaja taisi itse mainita, että elämässä vaikeimmat ja "traagisimmat" asiat ovat välillä myös niitä kaikkein koomisimpia.

Mutta parasta leffassa on se, että se pakottaa ajatetelemaan ja avaa silmiä.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Katsoin leffat sillä asenteella, että niiden on oltava paskoja. Eihän kukaan voi tehdä metallimusiikista katsottavaa dokumenttielokuvaa! Onneksi yllätyin. Positiivisesti. Molempia katsoi enemmän kuin mielellään. Hyvää musiikkia, hyviä haastatteluja ja hyviä teemoja. En suosittele elokuvia niille, jotka eivät kuuntele kyseistä musiikkigenreä. Yksi tähti pois siitä, että olisin katsonut tavaraa mielelläni paljon enemmän.

Mulla on toi "Metal: A Headbanger's Journey"-leffa, joka on mielenkiintoinen ja hyvä. Mun mielestä kaikista asioista voi tehdä dokkareita ja vieläpä ihan hyviä.

Tarttee tsekata toi jatkoleffakin.
 
Laitan tännekin tuolta dokkariketjusta, jospa tavoittaisi suuremman yleisön (varsinkin tässä ketjussa kunnostautuneen ruokaintoilija Anonymityn)

Jiro Dreams of Sushi :5:



Aivan mahtavan hienoa sushininjailua, kyllä täytyy hattua nostaa tälle 85-vuotiaalle perfektionistille. Mestari Jiro vie sushinvalmistuksen japanilaiseen hifistelytyyliin pidemmälle kuin osaisi edes arvata.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Silver linings Playbook (Unelmien pelikirja) 2012 http://www.imdb.com/title/tt1045658/ :4:

En osannut oikein odottaa mitään leffalta ennekuin menin sitä katsomaan. Elokuvaa on ylistetty paljon, sen on sanottu olevan vuoden hauskin ja koskettavin elokuva. Elokuvan kaikki päänäyttelijät ovat ehdolla oscar voittajiksi, eikä suotta.

En ole aikaisemmin juuri pitänyt Bradley Cooperin näyttelemistä mitenkään erikoisena (hangover 1&2) mutta hän loistaa tässä elokuvassa esittäessään kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivää miestä, joka joutuu mielisairaalaan yllätettyään vaimonsa vieraan miehen kanssa. Jennifer Lawrencen suoritusta ei myöskään voi vähätellä (22 vuotiaalle jo toinen Oscar ehdokkuus, ensimmäin Winters Bonesista, joka on myös mainio elokuva) hänen esittäessään miehensä menettänyttä ongelmaista naista, joka auttaa Cooperin roolihahmoa saamaan vaimonsa takaisin. Robert De Niro sekä Jackie Weaver sivuosissa Cooperin vanhempina kruunaavaat kokonaisuuden.

Summaa meikäläisen fiiliksen aika hyvin. En aikaisemmin itsekään pitänyt Cooperista enkä ajatellut Lawrencea kovin hyvänä näyttelijänä, mutta Silver Linings Playbook onnistuu olemaan enemmän kuin osiensa summa ja Lawrence näyttää että on oikeasti lahjakas nuori nainen. Muu casti on hyvä myöskin, mukaanlukien yllätys Chris Rock joka onnistuu aika hyvin suht vakavassa sivuosassa.

Tuntuu että leffa tasapainottelee onnistuneesti oudon, koskettavan ja mustan huumorin välillä. Leffassa jännästi säilyy indie-tyylinen oikean elämän maku vaikka Hollywood-tuotanto onkin. Klassikkokamaa.

:4:
 
Tuntuu että leffa tasapainottelee onnistuneesti oudon, koskettavan ja mustan huumorin välillä.

Komppaan. Vaikka draamakomedia onkin usein aika epäonnistunut yhdistelmä, tässä se oli saatu toimimaan varsin hyvin. Leffa herätti ajatuksia pikkuvikaisten (ei oo heleppo korijata ;)) ihmisten vaikeuksista ihmissuhteiden ja yleensäkin elämisen kanssa.
 
Metal: A Headbanger's Journey :4:

Dokumentti, jossa antropologi ja metallifani Sam Dunn selvittää mitä metalli on ja miksi sitä on vaikea ymmärtää. Elokuvassa haastatellaan sekä tutkijoita, faneja että artisteja. Haastateltavia ovat muun muassa Dio, Corey Taylor, Rob Zombie, Alice Cooper ja Bruce Dickinson. Aiheina ovat muun muassa sukupuoliroolit, sensuuri, satanismi ja fanikulttuuri.



Global Metal :4:

Sam Dunnin jatko-osa edelliseen. Tällä kertaa elokuvassa tutkitaan, kuinka metallimusiikki on globalisoitunut. Elokuvassa käsitellään asioita, joita itse en ole ikinä tullut ajatelleeksi, kuten sitä, että metallimusiikki on joissain maissa uskonnon/lain vastaista. Haastateltavia ovat muun muassa Sepultura, Metallica, Lamb of god ja Scorpions.



Katsoin leffat sillä asenteella, että niiden on oltava paskoja. Eihän kukaan voi tehdä metallimusiikista katsottavaa dokumenttielokuvaa! Onneksi yllätyin. Positiivisesti. Molempia katsoi enemmän kuin mielellään. Hyvää musiikkia, hyviä haastatteluja ja hyviä teemoja. En suosittele elokuvia niille, jotka eivät kuuntele kyseistä musiikkigenreä. Yksi tähti pois siitä, että olisin katsonut tavaraa mielelläni paljon enemmän.


Katso ihmeessä sitten myös Metal Evolution -sarja. Dunn jatkaa samalla linjalla, mutta käy läpi ihan genrekohtaisesti, kuinka metallimusiikki on kehittynyt alkuajoista tähän päivään. Todella koukuttava sarja ja vähintäänkin samaa tasoa kuin nämä aiemmin arvostelemasi tuotokset.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
A Good Day to Die Hard

http://www.imdb.com/title/tt1606378/

Viides osa Die Hard sarjasta menossa John McClanen parissa. Elokuvassa on selvasti pyritty palaamaan takaisin alkuperaiseen konseptiin. Paljon rajahdyksia, ammuskelua, juoksentelua ja rakennuksista hyppaamisia. Kuulosta samalta kuin Die Hard elokuvat 1-3, mutta valitettavasti naiden elokuvien vauhtiin ja tunnelmaan ei paasta missaan vaiheessa. Itse kyllastyin vauhtiin, paattomaan ampumiseen, rajahdyksiin ja autojen tuhoamiseen ensimmaisen 10min aikana. Juoni on vanhaa tuttua pahis terroristit haluavat tuhota maailman mutta elokuvan pahikset jaavat niin etaisiksi ettei paljoa kiinnosta mita heille lopuksi tapahtuu.

Jos tykkasit Die Hard elokuvista 1-3 mutta et osasta 4, niin et myoskaan tykkaa tasta leffasta. Elokuva ei ole edes hyvaa lauantai-illan aivot narikkaan viihdetta. :1: Yksi tahti siita, etta elokuva on Die Hard
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom