Jaa en ole enää nokkelakaan? No se on helvetin mukava kuulla, koska en ole sitä yrittänytkään. Sä olet niin oman uskosi sokaisema, että et edes yritä ymmärtää mitä sanon. Malloy oli ihan samaa mieltä, että on kristittyjä ja "kristittyjä" ja Malloy oli mun veikkauksen mukaan ja minkä kuvan siitä sai, niin aika lähellä fundamentalistia. Olisi mukava nähdä teidän tappelu kumpi teistä on oikea kristitty. Ja kyllä, olen tietoinen siitä, että on olemassa näitä "kritittyjä" ja kristittyjä, mutta se oikein ei ole selvinnyt kuka nyt sitten on oikea kristitty. Niin moni erilainen ihminen kun itseään sellaiseksi kutsuu. Raamatun mukaan kristitty tarkoittaa sitä ja sitä ja kristitty a:n mukaan se tulkitaan näin ja hän on oikea kristitty ja kristitty b:n mukaan se tulkitaan näin ja hän on oikea kristitty. Ei ole olemassa mitään "oikeaa" tulkintaa mistään, mitä raamatussa sanotaan. Kaikilla on oma totuutensa ja minä olen sillä kannalla, että se joka on oman tulkintansa mukaan kristitty, on silloin kristitty. Se vain todistaa raamatun sekavuuden.
Joo o, olisi mielenkiintoista kayda keskustelua Malloyn kanssa aiheessa, ja nahda missa kohtaa ajatuksemme kohtaavat, ja missa eroavat.
Raamatun tulkintakysymykset koskee paasaantoisesti lopunaikoja, ja erilaisia profetioita, seka esimerkiksi luomiskertomusta, ei niinkaan Raamatun antamia ohjeita elamaan, mitka ovat melko selvia. Uskon etta Luterilaisuus tai sen vajavainen ymmartaminen, (en voi sanoa varmasti mita se itse Lutherin mukaan on, koska en ole hanen teoksiinsa juurikaan tutustunut) on luonut uskovaistyypin jotka laittavat liikaa painoa ihmisen syntisyydelle. Valilla tuntuu etta heille tarkeinta on tiedostaa ja korostaa omaa syntisyytta, sen sijaan etta pyrkisivat, ja uskoisivat parannukseen ja taydellisyyden tavoittelemiseen. Silla jos ihminen ei pyri taydellisyyteen, minun mielestani se on vaarallista hengellisen kasvun kannalta, koska silloin tavallaan pysahtyy junnaamaan samaan paikkaan. En silti vaita itse olevani taydellinen. Mutta taydellisyyskin on muuttuva kasitys. Ehka he alitajuntaisesti kayttavat tata syntisyyden korostamista valttyakseen oppimiselta, ja silta etta omistaisivat elamansa kehitykselle ja kasvulle.
Toi nyt on ihan sama asia kuin se, että joku uskoo maailmankaikkeuden olevan laakea ja sanoo itseään tiedemieheksi ja haukkuu samalla epätieteellisiksi kaikki, jotka uskovat satulamalliin. Tiedemiehiä ne on silti kaikki, vaikka eri linjoilla olisivatkin. Ei kun vaihdetaankin termi kosmologiksi. Tiedemies on laaja käsite ja vastaa uskovaista. Tiedemiesten sisällä on joukko kosmologeja, joka vastaa uskovaisten joukon sisällä olevia kristittyjä.
Kuten sanoin raamatun ohjeet elamaan on melko selkeat, ne ei ole niita tulkintakysymyksia.
Mitä raamatuss sanotaan helvetistä? Mitä mieltä itse olet? Musta on aika kummaa, että takavuosina tehdyn kyselyn mukaan on monia monia pappejakin, jotka eivät usko helvetin olemassaoloon ensinkään. Tästä päästään aasinsillalla siihen jumalakysymykseen, kun sanoit, että Odin ja Shiva ja kumppanit ovat enkeleitä, joilla on paholaisen kanssa sopimus. Jos ei ole helvettiä, ei ole varmaan Saatanaakaan, eikä täten sopimuksia enkeleiden kanssa. Mitä ne jumalat tämän katsomuksen mukaan sitten on? Vain vääriä uskomuksia? No, kai siitäkin saa jonkun väännettyä, kun oikein yrittää. Tai jos ei olekaan Saatanaa, vaan Jumala onkin molemmat. Olen aiemmin sanonut, että Sodassa toisen suojelusenkeli on toisen paholainen. Kumpi nyt sitten on kummalla puolella? Onko ne noppaa heittäneet ja arponeet? Aika julmaa, kun siellä sodassa on varmaan oikeita uskovaisia molemmilla puolilla.
Omasta mielestani kirkko on suolannut kristinuskon mainetta tekemalla siita tallaisen taivas elama ja helvetti mallin. Tuntuu etta asiasta vahemman tietaneet kasittavat kristinuskon juurikin nain. kuitenkin helvetti mainitaan alle 20 kertaa raamatussa, etta ei se mielestani ole kovinkaan keskeinen aihe.
Helvetin olemassa ololla ja Saatanalla ei ole mitaan tekemista toistensa kanssa. South Parkissa saatana asuu helvetissa, raamatussa ei. Helvetti on paikka valmisteltu saatanalle, ja taten kaikelle pahuudelle, koska saatana on loppujen lopuksi kaikkien valheiden, vihan, kateuden, ylpeyden ja kaiken synnin taikka pahan takana, mita ihmisissa esiintyy. Jeesus taaskin on saatanan vastakohta. Vanhoissa piirretyissa on yksinkertaistettu asia hyvin, tiedat varmaan mita tarkoitan. Henkilo miettii mita tekisi nahdessaan seteli pilkottavan edessa kulkevan taskussa. Paha osa mielesta sanoisi etta kukaan ei nakisi jos otat sen, kun taas hyva osa mielesta tietaa etta ei pitaisi ottaa. Tama on tietysti yksinkertaistettu todellisuudesta missa asia on paljon moniulotteisempi ja monimutkaisempi.
Tää kertoo aika hyvin sen miten sun aivot toimii. Evoluutioteoria ei ole ensinnäkään mikään ismi. Se ei ole aate tai uskomus. Ensinnäkin sen paikkansapitävyys on tieteellisesti monin osin todistettu ja on täysin pähkähullua kieltää se. Toiseksi tieteeseen ei voi "uskoa" samalla tavalla kuin Jumalaan tai jumaliin uskotaan. Se on täysin erilaista ja itseään korjaavaa, mutta se on kokemukseni mukaan uskovaiselle lähes mahdoton ymmärtää. Siksi evoluutioteorian haukkuminen uskonnoksi on hyvin hyvin kaukaa haettua. Ihan niin kuin ateisminkin pitäminen uskontona. Uskovaisella on vain oman maailmankatsomuksensa mukaan tarve niputtaa kaikki asiat uskonnoiksi, joista voi olla eri mieltä jonkun kanssa.
Tasta olen kirjoittanut jo monta kertaa, en ymmarra miksi aina joku tuo sen uudestaan ja uudestaan esille. Sun todisteet ei ole todisteita mulle jne. Ei sita nyt niin vaikea ole sisaistaa. Mielestani on pahkahullua kieltaa Jumalan olemassaolo. On munkin maailmankatsomus itseaan korjaavaa. Alussa mun kasitys Jumalasta ja elamasta yleensakin oli taysin erilainen kuin mita se nyt on. Kuten myos kristityn elamaa tuntuu olevan mahdoton ateistin ymmartaa. Samoin ateistilla on tarve niputtaa kaikki asiat maalliseksi tieteeksi.
Toivottavasti tama auttaa sinua ymmartamaan etta uskovainen nakee oman maailmansa taysin yhta aukottomana ja loogisena kuin sina naet oman maailmasi. Joten on melko turhaa sanoa etta uskovaisen on mahdoton ymmartaa selvia faktoja, kun ne eivat edelleenkaan tayta faktan kriteereja hanen kuvakulmastaan.
