Ahh ei, mutta ajattelin että se voisi olla se mitä sinä haet takaa. Otin solipsismin esille, koska se on mielestäni vielä enemmän kumoamaton kuin skeptismi. Solipsismin ideana tosiaan tämä perinteinen "Entä jos kaikki onkin vain mielen luomusta"
Tässä tiestysti oletus, että olemassaolo ja ajattelu tosiaan muodostuisi esim. sosiaalisessa konstruktiossa. Tämä on mielenkiintoinen ajatus ja hauska idea nevertheless. Paljon hyviä pointteja, kiitos tästä
Siksipä pistin tuon hymiön tuon konstruktio-sanan perään, koska kyseessä on eräänlainen kategorisesti kumoamaton väittämä, jonka voisi myös älylliseksi velttoudeksi tulkita.
En osaa tätä ajatustani enää sen selkeämmin ilmaista, mutta pari lausetta vielä viljelen.
1. Olemme varhaislapsuudessa ajatusjärjestelmään indoktrinoidut.
2. Siispä olemme varhaislapsuudessa kielelliseen järjestelmään indoktrinoidut?
Järjestelmä ei ole niinkään lähtökohta kuin argumenttien elinympäristö.
Eli sinänsä en mielestäni vaadi väitettä
todellisuus on sosiaalinen konstruktio vaan pikemminkin sitä, että olemme "ajattelemaan opetettuja". Sosialisaatio on toki tässä yhteydessä elintärkeä ja argumentista erottamaton osa, mutta ei sen tarkoitus.
Siispä sketisisimi muodostuu eräänlaiseksi kausaaliseksi mahdottomuudeksi. Mikäli ihmiseksi kasvatettu olento rupeaa epäilemään kaikkea, on monia syitä olettaa, että tämä epäily on mielivaltaista ja keinotekoista.
Tässä päädytään sitten taas rajanveto-ongelmaan. Oletan, että voisin mielekkäästi epäillä elektronien, atomien, kvarkkien, gravitaatiokenttien, eettisten totuuksien olemassaoloa. Sen sijaan en voisi mielekkäästi epäillä olemassaoloni, aistihavaintoni tai 2+2-funktion totuutta? Tästä nyt ei mitään kamalan hedelmällistä seurannut, kunhan jatkan maalin ohi ampumusta.:D
edit: Sori tuplista.