Pakko kysyä tästä kun olet jaksanut vääntää että ihmisten todistukset ovat todistusaineistoa, niin mihin sitten vedetään raja sen suhteen ken puhuu totta ja kuka ei?
Väitteiden todenmukaisuutta arvioidaan tapauskohtaisesti. Kriteerejä tälle olen tarjonnut useammassakin viestissä, ja ne varmaankin ovat sinulle aiemman keskustelun lukijana tuttuja.
Sinäkö sen päätät kuten esim Dragonin tapauksessa päätit ettei hän mitään yliluonnollista näe vaan ihan kiusallaan valehtelee.
Toki Dragon päättää itse valehteleeko vai ei. Kenellekään ei sinänsä tuottane mitään hankaluuksia todeta, missä määrin hän vaikuttaa ottavan yksisarvisensa todesta. Teorian ja käytännön ero tässä on siinä, että
teoriassa en
tiedä hänen bluffanneen.
Ovatko esim ihmisten abduktiokokemukset objektiivista ja hyväksyttävää todistusaineistoa jotka puhuvat kiistatta sen puolesta että ulkoavaruuden vierailijat tosiaankin ovat olleet asialla?
Kaikki inhimilliset kokemukset ovat viime kädessä subjektiivista todistusaineistoa, mutta todistusaineistoa yhtä kaikki. Subjektiivisen kokemuksen luotettavuus vaihtelee jossain määrin riippuen muun muassa kokemuksen ajanjakson pituudesta, ihmisen vireystilasta, väittämiensä kokijalle tai tämän sidosryhmälle tuottamasta hyödystä ynnä muusta. Mikään näistä ei sinänsä suoraan indikoi luotettavuutta tai valheellisuutta, mutta auttaa meitä tekemään oman henkilökohtaisen arviomme asiasta. Sekään ei välttämättä ole luotettava, sillä olemme paitsi erehtyväisiä myös vajavaisia: punavihervärisokea ei omin voimin erota vihreää punaisesta vaikka saisi siitä mitä todisteita.
Vai meneekö asia niin että:
Jumala puhui minulle ---> oletuksena totta.
Lentävä lautanen sieppasi minut ---> oletuksena harhaa.
Kuten ylläolevasta voi päätellä, ei mene. Molemmat ovat loogisesti "ei tiedossa", ja vaakaa voidaan lisäinfon pohjalta kallistaa uskottavan tai epäuskottavan suuntaan. En poislue sitäkään, etteikö ihminen lähtisi tunnepohjalta helpommin ottamaan todesta näkemyksiä, jotka sopivat hänen tunnustamaansa maailmankuvaan kuin jotain sille vierasta.
Ihmisen aivot pystyvät luomaan lähes rajattomia harhoja kantajalleen.
En sinänsä ota tähän kantaa, mutta mieleen tuli kysymys: miksi "aivojen tuottamat harhat" ovat järkeenkäypiä? Kun vaikkapa televisio menee epäkuntoon, se näyttää korkeintaan lumisadetta jos sitäkään - ei ennestään tuntematonta ohjelmaa.
Jos ihminen väittää nähneensä/kuulleensa enkelin/demonin, ja tiedämme että meillä on selkeästi olemassa mahdollinen fysiologinen selitys asialle, en ymmärrä miksi yliluonnollinen selitys pitäisi ottaa vakavasti samalle viivalle.
Jos tapahtuman selitykset eivät suoraan sulje toisiaan pois, en keksi syytä väittää mitään niistä vääräksi.
Yhtä laillahan on myös mahdollista että kyseinen ihminen on joutunut lentävän lautasen mielenhallintakoneen uhriksi, kun ei voida sulkea pois mitään vaihtoehtoja joiden havainnointiin tai tutkimiseen meillä ei resurssit riitä.
Teoriassa kyllä, käytännöstä emme tiedä.
